Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 13. elokuuta 2011

Tervetuloa Kurakauppalan elämänmenoon!

Mielenkiintoista nähdä, kuinka moni tuttu tai uusikin lukija tänne löytää tiensä. :)

Aloitin bloggaamisen aika tarkkaan viisi vuotta sitten, jolloin blogibuumi oli juuri alkamassa. Ensin kirjoitin runsaat kaksi vuotta Kaisan tuumooksia, sen jälkeen melkein kolme vuotta Kaisan uusia tuumooksia. Runsas vuosi sitten laitoin edellisen salasanan taakse ja päästin jälkimmäiseen vain ne, jotka kysyivät lukuoikeutta. Käsityömaailmassa olen ollut ihan Kerällä koko tämän ajan.

Tänä kesänä on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että olisi hauska blogata taas julkisesti. Kun muutin Tuumookseni salasanalliseksi, vakuutin, etten aio ruveta kertomaan lukijoille mitään synkkiä salaisuuksia. Samoin nyt vakuutan, että tyylini on kyllä sitä samaa ehtaa Kaisaa myös tässä blogissa, tosin ehkä enemmällä normaalilla nettivarovaisuudella varustettuna.

Koska Blogger ei tunne toimintoa, jolla olisin voinut jättää vanhat postaukset salaisiksi ja kirjoittaa uusia julkisesti samaan blogiin, minun oli luotava uusi. Valittelin Samille, etten millään keksi bloginimeä - Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia on jo käytetty, eikä Kaisan uusimpia tuumooksia kuulostanut oikein kutsuvalta! Istuimme saunan lauteilla Östermyra-päivän ja maakuntamuseolta puoli-ilmaiseksi ostettujen Seinäjoen historia -kirjojen jälkitunnelmissa ja sanoin jotenkin niin, että haluaisin blogini olevan kuin talo tai paikka - vähän kuin Kotikunnas tai Lankapirtti..

"Kurakauppalan Kaisa", heitti Sami siihen löylynlyönnin lomassa.

Se oli siinä. Mehän asumme nykyään Seinäjoella, ja kurakauppalaksi paikkakuntaa kutsuttiin vielä muutama vuosikymmen sitten, kun kaupungin katuja reunustivat Villin Lännen kaupunkien tavoin lautaiset jalkakäytävät - kadut kun olivat kuravelliä. Nimitys, jota tiedän sekä maakunnassa että kaupunkilaistenkin keskuudessa vielä vitsinä käytettävän, kaikuu minun korvaani hellyttävältä.

Niinpä tuumookseni tulevat jatkossa "kurakauppalan" puistoista ja kattojen yltä, sillä kaupunki on paljastanut jo muutamassa kuukaudessa meille varsin mukavia puolia itsestään, sellaisia, joita emme tienneet edes olevan. Mikäli saan Bloggerin siirtotoiminnon onnistumaan, julkaisen täällä jatkossa myös valittuja paloja vanhoista Tuumooksien postauksista.

Blogilistalle ym. liitän blogini kunhan tässä ennätän. Jos ihmettelette aikaisempia päivityksiä, niin tämä blogipohja toimi aiemmin salasanallisen blogini julkisena tiedottajana: merkkasin tänne, kun olin päivittänyt Tuumooksia, koska se ei näkynyt syötteenlukijoissa. Laskurin lukema taas jatkaa siitä, mihin se Tuumooksissa jäi.

Tervetuloa mukaan!

12 kommenttia:

  1. Onnea uuteen Blogiin, Kurakauppalan Kaisa! Olen lukenut Tuumooksia alusta asti ja ollut myös Kerällä.

    VastaaPoista
  2. Onnea uudelle!
    Vähän kauemmin kurakauppalasta on kuin muutama vuosikymmen;)
    En muista puisia jalkakäytäviä! Kokemusta ja muistoja vuodesta 1952, Seinäjoelta.

    VastaaPoista
  3. Täällä ollaan! Onnea uudelle blogille :)

    VastaaPoista
  4. Kiitokset onnitteluista! :)

    Malli, sun pitää muistaa, että historiantutkijan perspektiivissä "muutama vuosikymmen" on suunnilleen sama kuin "alle 100 vuotta"... ;) 1930-luvulla niitä vielä oli, ja sehän oli melkein kuin eilen...

    VastaaPoista
  5. Onnea 5 vuotisen blogiuran ja "uuden" blogin johdosta!

    Irlannin varhaisesta aamusta rentoa sunnuntaita toivotellen!

    VastaaPoista
  6. Onnea blogille toivottelen minäkin...2006 asti olen seuraillut blogiasi, itsekin samoihin aikoihin aloittelin silloin blogiani. Sinun blogisi ja muutaman muun ovat pysyneet suosikkeinani siitä asti...

    VastaaPoista
  7. Uusi bloginimi on osuva!!
    Kivaa, että jatkat, juttujasi on mukavaa lukea.

    terkkuja Minna

    VastaaPoista
  8. En ole lukenut salasanan takana olevia tuumooksia. Kysyin kyllä joskus salasanan, mutta tietokoneeni hajosi ja salasanasi meni sen mukana niinkuin moni muukin tärkeä asia.

    Nimen kehittelystä tuli mieleeni Heikki Klemetin kirjat. Ensin oli otsikkona Kuvat kulki, sitten jotain sellaista, että Kuvat kulki taas. Sitten oli ainakin Viidennet kuvat, sitten tulivat Viimeiset kuvat. Eikä aikaakaan, kun HK otsikoi kirjansa Ei ne olleetkaan viimeiset!

    Olen hankkinut kaikki Heikin kuvat hyllyyni. Niistä löytyy paitsi musiikin historiaa myös Kuortaneen paikallishistoriaa ja kirjailijan kiihkeää kotiseuturakkautta.

    Saa nähdä, millaista kotiseutukiihkoa sinun Kurakauppalasi alkaa kuohuta.

    VastaaPoista
  9. Obeesia, nyt kyllä ottaa päähän. Olisiko sittenkin pitänyt käyttää Kaisan uusimpia tuumooksia... :P Voi kun olisit laittanut mulle viestiä, olisin pistänyt uuden kutsun tulemaan!

    Heh, täytyy myöntää että aika seinäjokiseksi tässä vähitellen alkaa tuntea itsensä. :) Mutta toisaalta maakunnassa kasvaneena ja tähän asti eläneenä on ehkä sitä toistakin näkökulmaa. Toivomme siis, että Kurakauppalassa kulkisi jalkakäytävä myös sitä kultaista keskitietä...

    VastaaPoista
  10. Hih, löysinpä minäkin tänne! ;D Oikeastaan olit itse kutsunut minut, kun linkitit Lnakapirttiin. Paljon onnea ja iloa uudesta blogistasi sinulle!

    VastaaPoista
  11. Kiitos! Jännittää vähän tämä julkinen bloggaaminen pitkästä aikaa (käsitöitä ei lasketa!), siksi vähän kuin salaa jätän ihmisille vihjeitä osoitteesta... :)

    VastaaPoista