Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 15. elokuuta 2011

Peruselintarvike

Eilen toin tänne kauppalan puolelle kaikki Tuumooksien postaukset ja valitsin, mitkä niistä julkaisen. Osa tuli julki ihan sellaisenaan, osa leikeltynä versiona, osa ei ollenkaan. (Vanhoissa Tuumooksissa toki säilyvät alkuperäisinä.)

Olipa tämäkin aikamoinen aikamatka elämääni kolmen vuoden aikana! Läheskään kaikkia tapahtumia en ollut edes muistanut. Välillä nauroin ääneen, välillä olin tippa silmässä. Ja olihan siellä niitäkin hetkiä, joita en olisi välittänyt erityisemmin muistella - tänään olen ollut vähän alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin. Onneksi useimpiin harmeihin auttaa kahvitunnilla hörsköttäminen ja Samille juttelu. :)

Minkä lisäksi hyvä ruoka, parempi mieli! Löysin eilen netistä focaccia-leivän ohjeen, jota olisi pitänyt saada testata heti, vaan kun ei taloudessa ollut merisuolaa. Tänään siis kaupan kautta kotiin. Minulla ei ole yleiskonetta, jolla taikinaa olisi pitänyt vaivata vartti, enkä todellakaan vaivannut sitä varttia käsin - mutta vaivasin kumminkin! Tunsin itseni ihan Kay Scarpettaksi käsi leipätaikinassa. Onneksi ei tullu rumihia. (Ohjeessa muuten lukee, että nostatetaan 3/4 tuntia. Kirjoittaja varmaankin tarkoitti neljännestuntia...)


Rakastan focacciaa juuri sen "äkkisuolaisuuden" vuoksi. Olen suuri suolan ystävä! Meillä suolaa vältetään ruuassa, koska Samin verenpaine oli yhdessä vaiheessa koholla, ja maustetaan ruoka muuten. Joskus minuun sitten iskee ihan järjetön suolan himo. Oma verenpaineeni on aina ollut vähintäänkin normaali, mieluummin pikkuisen alhainen, joten ehkä hiukominen selittyy sillä. Myönnän, leipääni suolaa singahteli aika reippaalla kädellä... Sain myös käytettyä oliivipurkin jämät liemineen.

Otsikkona on "peruselintarvike", mutta en tiedä voiko italialaista leipää sellaiseksi kutsua suomalaisessa keittiössä - tunnustan siis, että eilen päädyin focaccia-ohjeeseen etsiessäni grahamsämpylöiden ohjetta. (Laiska mikä laiska, googlettaa ennemmin netistä kuin avaa Kotiruoan!) Ja kyllä, leivoinkin niitä. Näkee, että syksy on tulossa, kun alan "pesänrakennuksen"!

2 kommenttia:

  1. Samoja syksyn merkkejä minullakin; leivoin pullaa, edelliskerrasta taitaa olla noin kaksi vuotta! Ja olen aloittanut käsityön - vielä en kudo sukkaa, mutta pian sitäkin.
    Kuuntelin kaksi levyllistä Eppu Nuotion Loppua ja ompelin lahjaksi saatua tyynynpäällistä.
    Uskon silti, että ihan vielä ei syksy tule (vaikka siltä nyt tuntuu), muituttelee vain saapuvansa..

    VastaaPoista
  2. Minäkin pitkästä aikaa aloitin neuleen - tosin se on töihin palattua taas jäänyt. Mutta sisustushimo olisi valtava. Ei mitään isoa, tekstiilejä ym. vain tekisi mieli uusia...

    Vaikka KESÄHÄN nyt vielä on, elokuun loppuun asti! :)

    VastaaPoista