Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Muodin huipulla

Lueskelin äsken ilmaisjakelulehti Seinäjoen Sanomia. Kuinka ollakaan, silmäni osuivat Lakian Laituri -nimimerkin kolumniin, ja hihkaisin ääneen. Siellähän puhuttiin minusta!

Tai no... tavallaan minusta. :) Laituri oli käynyt Ranskalaisella torilla eikä tykännyt. Hän aloitti juttunsa näin:

Silläkin uhalla, että dosentti Taru Leppänen, Etelä-Suomen tosikot punavihertäjät ja huovutettuihin hattuihin pukeutuvat filosofian maisterit loukkaantuvat ja ---




Myönnettäköön, että kaksi näistä kuvissa esitellyistä neljästä päähineestä on pipoja, eikä varsinaisia hattuja ole tullut paljonkaan pidetyksi - yksinkertaisesti siksi, että palelevapäisenä tahdon peittää ohimot ja korvat kunnolla viimalta. Mutta kukaan ei voi kieltää sitä, ettenkö olisi filosofian maisteri, ja vieläpä itse huovuttanut hattuni! Kukkahattu on neulahuovutettu, muut pesukonehuovutettu. (Jos haluat lisätietoja ja jaksat kelailla, juttua pitäisi löytyä jostakin täältä.)

Mutta ei siinä vielä kaikki. Jutun ranskalaisosuus päättyi kappaleeseen:

Eli te kaikki petrolinsinisiin pellavaröijyihin pukeutuvat tätöset: Ei siitä kansainvälisyydestä kannata sentään niin kovasti innostua, että jostain kuivuneesta taatelista vauhkoontuu.



Olin aivan varma, että rakkaasta petrolinsinisestä pellavatunikastani on olemassa valokuva, mutta olin väärässä. Se ei ole päälläni edes missään Kerällä-blogin kuvissa, vaikka olen käyttänyt sitä todella ahkerasti! Napsaisin siitä kuvan ihan tätä postausta varten. Tosin vain kännykällä, sillä oikea kamerani on töissä, mutta näkyy siinä väri ja ihana kissunkuva taskussa. Tunika on Riimingan, kuten myös toisen kuvan punainen sydänkoristeltu tunika. Punavihertäjä (hih :) puolestaan on Ullakon Aarteista.

Nämä eivät kylläkään ole röijyjä (Röijy on naisen ja miehen pukuun 1600-1800-luvuilla kuulunut lyhyt takki. 1600-luvulla röijy oli väljä. Vielä 1700-luvulla se oli pitkäliepeinen ja sen helmaa levittivät vyötäröltä lähtevät taka- ja sivusaumojen viuhkamaiset laskokset, körtit. 1800-luvulla röijy oli lyhyt ja vyötärön yläpuolelle nousseen helman körtit olivat enää vain koristeena. Suora lainaus Satakunnan Museon sivuilta.). Vilukissi, Akka ja me muut pellavanystävät kutsumme näitä usein nimellä roiti. Enkä ole myöskään täti - paitsi kummitäti kolmelle ihanalle nuorelle.

Kylläkyllä, tiedän täsmälleen, mitä mielikuvia Laituri sanavalinnoillaan haki. Nämä pukeutumistyyliini sattuneet osumat, jotka ovat kolumnistin tarkoitusperin kohtuullisessa ristiriidassa ajatusmaailmani ja luonteeni kanssa, olivat vain niin totaalisen hulvattomia, etten voinut vastustaa kiusausta! Varsinkin, kun olin muutenkin pyöritellyt mielessäni "muotiblogiajatuksia".

Tämä loppukesä on nimittäin pukeutumisen kannalta vähän hankalaa aikaa, varsinkin jos kävelee töihin noin 2 km suuntaansa, ja varsinkin jos OI-ihmisenä hikoilee herkästi. Kovilla helteillä saattoi käyttää keveitä kesämekkoja, hiki olisi tullut ihan vain istuessakin, eikä toimistossakaan vilu iskenyt. Mutta kun aamulla lämpötila saattaa olla +10 ja iltapäivällä tuplaten sen verran, ei oikein tiedä mitä laittaa päälle, ellei jaksa raahata matkalaukkua mukanaan. Kun nyt tällä viikolla on ollut kaikkineen viileämpää, on voinut pukeutua sellaiseen asuun joka on sopiva myös iltapäivällä kotiin tassuttaessa.

Tästä vain johtui mieleeni joskus heittämäni ajatus muotiblogista meille, jotka olemme vartalotyyppiä mahtuu pöydän alle seisomaan vaan ei makaamaan. Muistaakseni idea sai silloin jonkin verran kannatustakin. Jos olisin rohkeampi, toteuttaisin ajatuksen!

Muotiblogien tarkoitus on käsittääkseni auttaa lukijoita ideoimaan uusia asukokonaisuuksia ja kertoa uutuuksista. Ne asut vain yleensä ovat parikymppisten, hoikkien nuorten naisten yllä. Ja kuitenkin meitä ei-niin-hoikkia-eikä-enää-ihan-parikymppisiäkin on runsaasti. Ajatelkaa, kuinka mukavaa olisi, jos joku esittelisi sellaisia vaatekokonaisuuksia, jotka keski-iän kynnyksellä (jommalla kummalla puolella) keikkuva ja/tai horisontaalisesti laajakatseinen ja/tai muuten vain ongelmakroppainen mutta silti persoonallisesta pukeutumistyylistä pitävä voi pukea päälle tavallisena työpäivänä tai juhlatilanteessa. Että mistä liikkeestä nyt löytyy mitäkin ja missä palvellaan parhaiten. Voisi välillä tarjota vaikka alennuskoodeja nettikauppoihin juuri silloin, kun valikoima juuri meille sopivia vaatteita on parhaimmillaan.

Mutta älkää pelästykö, en ainakaan vielä aio muuttaa Kurakauppalaani muotiblogiksi! Vaikka nyt tiedättekin, että pidän kovasti petrolinsinisistä pellavaroireista ja huovutetuista hatuista. Ranskalaisesta torista voidaan sitten keskustella erikseen.


13 kommenttia:

  1. Tulinpa taas hyvälle mielelle sun taiten kirjoitetusta jutustasi. :)

    VastaaPoista
  2. Minä jo ihmettelin, minne olit hävinnyt, kun en viitsi seurata bloggeria. Yhdyn edelliseen puhujaan, kuten niin kauniisti sanotaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Ansku, mulla oli itselläkin aika hauskaa... ;)

    Villiviini, olen tunnetusti nopea käänteissäni! :D "Vikkelästi ja vikaan", kuten Lotta-kirjoissa todetaan... ;)

    VastaaPoista
  4. Olipa mukava kirjoitus, ihan sai naurut päivän aluksi.

    Pidin muuten edellisestä kirjoituksestasikin, pitäisi itsekin mennä joskus koluamaan kirkkomaita.
    Terv. Lea P.

    VastaaPoista
  5. Kannatettava idea! Koko ikäni ylipainoisena olen tietysti seurannut muotia tarkasti. Voin sanoa, että ns. isojen tyttöjen valikoimat ovat monipuolistuneet viime vuosina. Johtunee siitä, että ylipainoisia on nuorisossakin.

    Mutta, mutta: niitä epämääräisiä rättejä en haluaisi päälleni kiskoa.Toisaalta kotiin kannettujen kuvastojen leveät mallit ovat kamalan ankeita.
    Missä viipyvät värit?

    Minä olen normaalipituinen, mutta niissä ns. isojen vaatteissa on pituutta minullekin liikaa.

    Ja vielä ihan yleinen ihmettelyn aihe: miksi syksyn värit ovat aina pimeitä ja sameita? Eikö juuri syksyllä tarvittaisi kunnollisia räiskyviä värejä?

    VastaaPoista
  6. Lea, me olemme kovia hautausmaafaneja - harva nähtävyys kertoo paikkakunnasta niin paljon! :)

    Obeesia, ihan samaa mieltä sekä isojen tyttöjen pituuksista että väreistä. Kuvittelevatko vaatesuunnittelijat ihan totta, että jos ihminen on leveä, hän on myös suhteessa saman verran normaalia pidempi? Eikö kenellekään ole tullut mieleen katsella ympärilleen kaduilla ja kaupoissa: aika paljon on normaalimittaisia ja myös meitä pätkiä, jotka kaipaisimme isompia vaatteita.

    Väriasiaa olen aina ihmetellyt. Menepä ostamaan syys- tai talvitakki, niin sinulle tyrkytetään harmaata tai ruskeaa tai mustaa, tummansininen on jo luksusta! Minä rakastan värejä, ja erityisesti syksyn pimeyteen ja toisaalta ruskaan kuuluvat värit. Löysin kesällä kirpputorilta oranssin villakangastakin ja nappasin sen heti mukaan, vaikka se oli numeroa liian iso - vain siksi, että ylipäänsä onnistuin löytämään värikkään syys/talvivaatteen. Miksi synkkä vuodenaika pitäisi tuplasynkistää ankeilla väreillä?

    VastaaPoista
  7. Hah, miten osuvaa tekstiä!
    Täällä kukkahattutäti innolla luki...
    Muuten, vasta tämän vuoden puolella olen löytänyt sisäisen kukkahattutätiyteni, vihdoinkin.

    VastaaPoista
  8. Kivaa, että olet palannut blogien maailmaan.

    Huovutetut hatut ovat ihania. Miniälläni on niitä useita. Minun täytyy pitää lierihattuja, mutta iltakävelyhatuksi sellainen pitää hankkia.

    Kaikki vaatteesi ovat hauskoja!

    VastaaPoista
  9. Mammutti, uskon ettet sinäkään ole sellainen kukkahattutäti kuin mitä sanonnalla yleensä tarkoitetaan. :)

    Anna, olen toki ollut Blogistaniassa koko ajan! Tuumooksi oli vain salasanan takana runsaan vuoden, lukijaksi pääsi kuka tahansa joka sitä pyysi. Ja Kerällä-blogi on ollut julkinen syksystä 2006 ja sinne olen kirjoitellut koko ajan. Nyt vain halusin taas kokeilla julkisesti myös tätä päiväkirjabloggailua.

    VastaaPoista
  10. Olenpa minä hajamielinen. Olenhan minä Kerällä-blogin nähnyt. Kaksi viikkoa korvavaivaisena tekee ilmiselvästi hassahtaneeksi.:)

    Mutta luulin, että Tuumoksia oli kiinni. Välillä en jouda lukemaan blogeja ollenkaan.

    VastaaPoista
  11. Tuumooksissa silloin aikanaan annoin liian lyhyen varoitusajan, kun suljin sen salasanan taakse. Kaikki lukijat eivät tulleet tietämään, että sisään pääsisi vain pyytämällä. :)

    VastaaPoista
  12. Tämä postaus oli jäänyt multa jotenkin väliin, onneksi löysin...
    Tuttu juttu, ei löydy kaupasta mitään, ainakaan sopivaa. Oliski kiva tietää, mikä on muotia. Just tänään pähkäilen, mitä ihmettä laitan päälle ja mahtuuko edes....

    VastaaPoista
  13. Dosentti HS:ssä:

    Maamme-laulussa vihapuheen piirteitä.
    Suomalaisuus on alakoulun musiikinkirjoissa ensisijaisesti miehiin liittyvä asia, kritisoi dosentti Taru Leppänen Helsingin Sanomissa.

    * Meinaakko pistää historiankirjat uusiksi? Mitä ketun vihan puheita maammelaulussa on,olet vaan niin tyhmä et pitää jollain saada itseään kuuluviin.. Pysyysit kollossas,maammelaulu on just hyvä noin..

    Missä olet Dosentinpaperit väärentäny..?

    VastaaPoista