Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 4. elokuuta 2011

Arjessa taas

Näköjään on tämä bloggaaminen muuttunut viikoittaiseksi - oi niitä aikoja, kun bloggasin kahdesti päivässä. Kai elämäni on nyt paljon tylsempää, tai sitten minusta on tullut vain vanha ja laiska...

Palataan nyt siis viikko taaksepäin, viimeiseen varsinaiseen "valelomapäivääni". Samin kanssa kävimme PowerParkissa ensimmäisenä yhteisenä juhannuksenamme kuusi vuotta sitten, kun paikalla oli suunnilleen muutama hökötys. Koko kesän on ollut puhetta, että pitäisi käydä päivittämässä tilanne, ja nyt se onnistui. Siis Aa-laa-härmään... ;)


Sisään pääsi viitosella, jollei halunnut ranneketta, emmekä me halunneet. Olen elämässäni ollut kahdesti huvipuistovimpaimessa, muutaman vuoden ikäisenä karusellissa maatalousnäyttelyssä ja sitten mustekalassa Wasalandiassa noin 22 vuotta sitten. Sen jälkeen tyhjensin vatsani sisällön silloisen Raippaluodon lossin laiturin pieleen...


Tällä vuosituhannella erehdyin isonveljen kanssa Kauhavan juhannusjuhlilla maailmanpyörään. Vaunujen hitaasti ja rauhallisesti noustessa korkeuksiin aloin miettiä, että onkohan tässä kaikki ruuvit ja mutterit kiinni, kun tämä on eilen tähän koottu... Isoveli alkoi pyörittää keskipylväässä olevaa "rattia" ja hihkaisi, että tämähän liikkuu kun tästä kääntää. "Älä koske siihen!!!!!" minä kimitin ja puristin paniikissa istuimen reunoja. No, kolmatta eli viimeistä kertaa ympäri mennessä jo uskalsin vähän nauttia maisemista!


Mutta PowerParkissa pysyimme sievästi maan pinnalla. Kahta korkeanpaikankammoista ei  tod olisi saatu tuonne...


...emmekä me myöskään kilju tässä!


Jos tuo vimpain jumittuisi ja ihmiset jäisivät korkeuksiin, pitäisikö Lillbackan hakea ne sieltä helikopterillaan..?



Itse asiassa menimmekin testaamaan, joko PowerParkiin on tullut huvituksia myös meille, joiden korvat menevät lukkoon Simpsiötä noustessa ja maha kääntyy ympäri kun istuu vakaasti pöydän ääressä ja katsoo Joyride-ajelijoita. Vaan ei niin kovin. Karkkikauppa, krääsäkauppa, halvantuntuisia lumppuja kalliilla myyvä vaatekauppa. Pelihalliin emme edes kurkistaneet sisälle...


Mutta oli ihan kiva istuskella auringossa ja katsella ympärilleen. Niin kitschiä kuin PowerPark onkin, nautin kuitenkin näistä rakennuksista. Harvoin sitä yhtenä iltapäivänä käy Villissä Lännessä, Tirolissa ja Italiassa. Rölli-peikon kylästä puhumattakaan! Harmi vain, ettei Rölli itse ollut kotona. Ja huippusiistihän tuo puisto on, koko ajan ympäri kulki nuoria harjan ja roskapussin kanssa.



Lapualla kävimme uimassa ja sitten ehdimme vielä vanhemmilla kyläilyn lomassa piipahtaa vanhassa suosikkipaikassamme, Jokilaakson matkailupuutarhassa.


Koin vain pienimuotoisen järkytyksen: rakas vanha pinkki emäntäkouluni on muuttumassa keltaiseksi! No, kyseisen koulun vuonna 1926 käyneen isoäitini (tosin mustavalkoisista) valokuvista päätellen talo on alkujaan ollut perinteisen punamultainen, niin että aika aikaa kutakin.


Maanantaina sitten töihin. Tiedättehän miten siinä käy: ensimmäisenä päivänä tsemppaa, on vähän uutuudenviehätystä, kotiin tulee mutkan kautta hemmotellakseen itseään...


...ja sitten se toinen päivä onkin ihan karmea! :) Aivosoluparkani eivät ole tällä viikolla oikein tajunneet, että nyt pitäisi tehdä töitä. Ja miksi lomalla heräsin lähes joka aamu klo 6-7, mutta nyt en tahdo päästä millään sängystä kellon soidessa??


No, kohta on ensimmäinen työviikko takana - ja palkkapäivän muistaminen herättää kummasti työintoa viimetalvisen nuukailun jälkeen! Donitsikuvassa näkyvä esite muuten paljastaa, että aiomme osallistua Östermyra-päiville. Isommasta kännykkäkuvasta rajattu suttuinen otos kertoo jälleen luonnonläheisestä työmatkastani: fasaanikana oli poikasineen aamiaisella.


Ja kun varsinaisen työnantajani eli Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran säätiön pöytäkirjantarkastaja on laittanut tällaisen lappusen sinne pöytäkirjan väliin, niin taas jaksaa vähän eteenpäin... :)

1 kommentti:

  1. Power Parkissa käyty myös - joka kesäinen must sisaren tyttären kanssa (11v). Seitsemän laitteen, joista yhdessä kahdesti,jälkeen hän ilmoitti mustekalasta tultuaan, että meinasin oksentaa, mahahapot on kourassa. Sitten ei tarvinnut mennä enää mihinkään laitteeseen:) Minäkin olin kummitusjunassa ja maailmanpyörässä, aikamoinen suoritus!
    Ei ole nuo härvelit koskaan kiinnostaneet, lapsena meiasn sentaa jo "valokuvaajaleikin" jälkeen, siinä pyöritetään ympäri ja kun ote irrotetaan pitää jäädä johonkin outoon asentoon...Leikkipuiston "karuselli", jota potkimalla pyöritetään, oli liikaa, tuli huono olo. Vaan jotkutpa näyttävät nauttivan olostaan, se heille suotakoon.
    Maanantaina töihin minäkin suuntaan, viikon kesäloman ja melkein kolmen kuukauden sairasloman jälkeen. Oudolta tuntuu..samalla kerran viikossa fysioterapissa käyn "kidutettavana". Jospa tämä tästä.
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista