Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Loma lähestyy loppuaan

Loman loppuminen on aina yhtä traumaattista, vaikka toki varmasti tiedätte miten iloinen olen siitä, että minulla on työpaikka johon palata. Mutta onneksi vielä viikonlopun saa hömpsötellä!

Mitä kaikkea olemme viime päivinä tehneet? Syöneet tietysti (kuten häissämme olleet tietävät, elämästämme kertovassa diaesityksessä oli kokonaan oma otsikkonsa "Aina on muistettu syödä"). Viime lauantain kuumuutta pakenimme pitkälle piknikille jokirantaan.


Tuohon aikaan jokainen päivä päättyi ukkoseen, joten iltapäiväksi katoimme ukkos- ja salamabongailupiknikin parvekkeelle. Muffinseja oli jäljellä vain yksi, siksi paikalla on veitsi...



Olette varmaan jo kyllästymiseen asti nähneet näitä ukkoskuvia. Mutta olen aika tyytyväinen näihin kahteen näpsäisyyn - kun ottaa huomioon, että käytin kännykkää. (Jonka uusin viime viikolla, vanha nokialainen ei ehkä tähän olisi pystynyt.) 


Kutsumme Samin kanssa tällaisia pilviä alttaritaulupilviksi tai vanhatestamentillisiksi pilviksi.


Kuvasin sadetta, kun yhtäkkiä taivas tuntui repeävän juuri talomme kohdalla. Pelästyin niin, että painoin vaistomaisesti suljinta ja tallennus päättyi siihen!


Illalla meillä oli ihan omat vauhtiajot Anttilan parkkipaikalla... Järjetön mökä ja riehuttiinkin siellä. Ei nyt kuvaa tästä. Sen sijaan ikävän suttuinen mutta silti paljon kertova kuva otsikolla "tämä on mahdollista vain Pohjanmaalla": limusiinin vuokraajille tuli nälkä, ja niin he ajoivat naapuriimme Jerikon Grillille yöpalalle...


Sunnuntaina mietimme mitä tekisimme, kun katseeni osui jääkaapin ovessa olevaan esitteeseen. Niin hyppäsimme Kaanaa Linesin kyytiin ja risteilimme Seinäjoella!

Tässä asuu Peab Seiconin entinen tj. Seiconhan rakensi mm. Kiasman, ja kun tämä sinne aiottu aita ei tullutkaan tarpeeseen, pomo pystytti sen oman pihansa ympärille. :)
Kaanaa Linesin ensimmäinen risteilyalus oli melko vaatimaton - se on siis tuo vasemmanpuolienen, ei sentään soutuvene! :D
Kävelen tämän tuvan ohi töihin ja nyt selvisi, että se on ollut pumppuaseman hoitajan asunto.

Kampusrantaa.

Pätkä oppaan selostusta. Tiesitteko te tuon jutun Suomen pääteiden silloista? Minä en. Vähä pelottava seikka.






Seinäjoki-sali.

Olemme siis ihan keskellä "komiaa Seinäjoen kaupunkiseutua"... :P Edelleen voin vain ihmetellä, miksi mainosväki ei ratsasta sillä, että täällä saat olla keskellä kaupunkia ihan pellossa!

Tässä olemme jo palaamassa laituriin, mutta vielä viimeiseksi ajettiin melkein vesisuihkun läpi!






Laiturilta kävelimme vielä vesitornille. Mallaskosken ravintolasta saa edelleen sunnuntaisin pikkusuolaisia kaksi annosta yhden hinnalla.


Maanantaina käräytimme itsemme Kyrkösjärven rannalla, vaikka ei paljon edes paistanut. Siksi tiistaina suhtauduimmekin aurinkoon kunnioittavasti. Ajoimme Törnävälle ja kävelimme pitkin jokirantaa mm. leirintäalueella. Ihana paikka.



Totesin tällä viikolla Facebookissa, että olen selkeästi sanomalehti Ilkan heinäkuisten uutispulapäivien vakiopelastaja. Viime vuonna minusta tehtiin henkilöjuttu just näihin aikoihin, ja tiistaina kävi taas Ilkan toimittaja haastattelemassa - tällä kertaa neuleromaanistani tai paremminkin sen julkaisemisesta netissä... Kuulemma yleisövihjeen perusteella, kuka tunnustaa?? 


Tästä myöhemmin, mutta ensiksi ehti Taito-lehtiIlu oli tainnut lipsauttaa asiasta jotakin toimituksessa, koska sieltä kyseltiin kuvitusta tähän mainioon juttuun. Anskua kiitämme skannauksesta!


2 kommenttia:

  1. Niin se vaan on, että loma aina loppuu. Töihin palaaminen on kivaa ja kurjaa. On kiitollinen työstä, mutta ensimmäiset työpäivät ovat karseita ja tahmeita. Ehkä lohduttaaksemme itseämme ja toisiamme meillä töissä on monien kollegojen kesken halauskierros ensimmäisen työpäivän aamuna. =)

    Upeita ukkoskuvia! Helposti niistä löytää yliluonnollisia merkityksiä.

    VastaaPoista
  2. Hei Kaisa!

    Oli tosi mukavaa hengailla yhdessä. Ja sori, kun en bongannut teitä rantsussa. Kävin varmaan jotenkin ylikieroksilla kuumuuden takia. Aivot ei rekisteröiny ympäristöä. MUTTA opin taas uuden sanan: flataanen! Saas nähdä onko huominen eka työpäivä loman jälkeen köppäänen vaiko peräti flataanen...

    VastaaPoista