Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Sataa, sataa ropisee...

Menikö se kesä jo siinä yhdessä viikossa? Täällä on satanut ja satanut. Välillä on vähän ollut poutaa, sitten taas satanut. Huomenna päivällä ja juhannusaattoiltana pitäisi olla poutaa, sitten taas sataa vuorokausikaupalla. Ainakin jos ennuste mistään tietää - onneksi se ei aina tiedä!


Olenpa kuitenkin iloinen siitä, että on juhannusviikko ja siis vain neljä työpäivää. Viime perjantaina vasenta jalkaterää alkoi riipiä silloin tällöin, ja kotitohtorini Sami (jonka Internet-diagnooseihin meidän äiti alkaa luottaa jo enemmän kuin tk-lääkärien! :) diagnosoi siinä rasitusvamman. Olen siis ajellut tämän viikon autolla töihin, mikä ei ole yhtä kivaa kuin kävely (paitsi kun sataa).


Töissä olen ollut puolipaniikissa siitä, etten saa kaikkea tehtyä ajallaan. Jota aikaa on siis jäljellä vielä puolisentoista vuotta... Olen käynyt läpi aiemmat historiat (jotka tosin ovat ennemmin historiikkeja) ja kokoan niistä parhaillaan omaa runkoversiotani. Sitä alan sitten muokata arkistolöytöjen perusteella. Sitä arkistotyötä on aika monta hyllymetriä...


Eilen tapasin ensimmäisen kerran varsinaisen työnantajani, eli Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran säätiön hallituksen. Jännitti mennä esittäytymään, mutta sitten päästin sisäisen Iitani irti ja annoin tulla elämäkertaani ja ProAgrian historiaa. Kun herrat ja rouvat räjähtivät ensimmäisen kerran nauruun, tiesin että menee hyvin. "Minua ei ole ikinä historia kiinnostanut, mutta sinun innostuksesi tarttuu!" on yksi parhaista kohteliaisuuksista, joita olen kuullut.


Juhannuksen pitkä viikonloppu tulee kuitenkin tarpeeseen - samoin kuin parin viikon päässä häämöttävä "loma", pariviikkoinen palkaton vapaa. Alan olla jo aika edesvastuuton. Kun maanantaina ajoin fiestulilla töistä kotipihaan, tuli täydellinen oikosulku: en muistanut, mikä on meidän parkkipaikkamme numero! Kertoo jotakin siitä, kuinka harvoin fiestulia nykyään siitä ruudusta pois ajetaan. Ilmeisesti fiestuli nukkui yön väärässä petissä, mutta onneksi naapurimme ovat pitkämielisiä. Tänään taas avasin nettipankin maksaakseni laskuja ja olin saada sydänkohtauksen - missä ovat rahani! Onneksi Sami osaa lukea kalenteria ja kertoi minulle, että tilipäivä on huomenna, koska tänään on vasta 22. päivä...


Jaa että miten kuvitus liittyy tähän juttuun? Ei sitten niin mitenkään. Sain vain sunnuntaina inspiraation. Hankin digikameran vuonna 2004, ja sen jälkeen vain vuoden 2005 valokuvat on teetetty. Nyt istuin kolme tuntia kuin tatti ja kävin läpi vuoden 2006 valokuvat. Tilaukseen kertyi huimat 300 kuvaa, sillä vuosi 2006 oli kaikin tavoin vauhdikas - ja sitäpaitsi Pietarin-matkan kuvat on tilattu aiemmin, ja kun nämä 300 kuvaa jo tänään tulivat (!!) ja aloin sujautella niitä albumiin, muistin, että matkamessukuvat vielä jäivät teettämättä. No, onneksi muistin ajoissa, niille jäi tilaa.



Joka tapauksessa olen nyt elänyt muutamaan kertaan läpi viiden vuoden takaisia tapahtumia. Kun tästä olisi muuten tullut kuvaton postaus, pakotan teidätkin tutustumaan hetkiin ennen bloggausharrastukseni alkua. Kuka tunnistaa kuvauspaikat ja -tilanteet?


Ainoastaan tämä kuva liittyy oikeasti juttuun. Vuoden 2006 Kauhavan Lentäjien juhannuksena esiintyneiden, muistaakseni ranskalaisten lentäjien keralla toivotan kaikille Tuumooksien lukijoille oikein mukavaa juhannusta - vaikka sataakin!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa keskikesän juhlaa sinnekin!
    Tänään on ollut tosi ankea sää, niin mustia pilviä, niin navakkaa tuulta ja vettäkin. Sitten vielä suruviestikin... Iltasella aurinko sitten ilmaantui taivaalle.
    Juhannus on tosiaan edessä ja sitä vietetään perinteisin menoin, säästä viis.
    Muista lepuuttaa kinttua ja voida hyvin muutenkin.

    VastaaPoista
  2. Lämpimiä ajatuksia surupilvien keskelle! Täälläkin tuli illaksi auringonpaiste ja oli jopa lämmin, sen verran pihalla piipahdettiin. Jalka onneton vaan ei meinaa talttua - aina kun kuvittelen että se on jo parantunut ja kävelen normaalisti, joku lyö kirveen jalkaterääni. Hohhoi.

    VastaaPoista
  3. Voi jalkaterääsi, parantelehan rauhassa ja nauti juhannuksesta (onko kinkku jo otettu sulamaan?)

    Hassua ajatella, että ylihuomenna istun koneessa matkalla kohti Suomea - ja yritän tuoda aurinkoa mukanani.

    VastaaPoista