Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Maakuntamatkalla juhannuspäivänä

Vaikka juhannusaattonakin oltiin tien päällä, olimme suunnitelleet myös juhannuspäiväksi retkeilyä. Tuolloinen sääennuste kun lupasi koko ensi viikolle sadetta, niin että vain juhannuspäivänä olisi poutaa. (Nythän ennuste on jo aika monta kertaa muuttunut ja tulossa pitäisi olla jopa helteitä... :P)

Olin vähän haaveillut osallistumista jumalanpalvelukseen Isonkyrön Vanhassa kirkossa, koska siellä saarnannut nykyinen kirkkoherra sattuu olemaan työkaveri Laihian ajoilta. Mutta niinhän siinä kävi, että heräsimme liian myöhään ehtiäksemme tehdä aamutoimet rauhassa, ennen kuin olisi pitänyt lähteä ajelemaan. Hylkäsimme siis Isonkyrön ja lähdimme vastakkaiseen suuntaan, Kuortaneelle.

Ensiksi halusin viedä Samin Soile Yli-Mäyryn taidehalliin. En ole abstraktin taiteen ystävä enkä yritäkään ymmärtää Yli-Mäyryn teoksia, mutta rakastan niiden voimakkaita värejä. Uudehko aluevaltaus, lasityöt, miellyttivät vielä enemmän. Jos Yli-Mäyryn tyyli on vieras, hänen töitään voi kurkata täältä.

Yli-Mäyryn taidehallin pihapiiri on itse taidetta perinteisempi.
Mäyryn kylästä lähdimme Ruonalle. Ihmettelimme matkalla vilkasta liikennettä - kunnes yhtäkkiä välähti: Kuortaneella on joka juhannuspäivä eliittikisat. Näkee, ettemme seuraa urheilua. :)

Ruonallahan käytiin yksi Suomen sodan 1808-09 taisteluista, ja sinne rakennettiin myös ensimmäinen Sodan ja rauhan tien opastuskeskus. Minä en sitä tehnyt, vaan Nina Takala, edeltäjäni projektisuunnittelijan hommissa, mutta luonnollisesti ramppasin paikalla myös omana työkautenani. En ole käynyt kylässä hankeajan jälkeen, joten olin ajaa ojaan kun näin tämän kyltin. Yritin muistella, teetimmekö tarrat joista tuo opaste on koottu.

Kovin on S&R tien logo kulunut... :(
Ensin ajoimme Ruonan muistomerkille. Ehdimme tuskin autosta ulos, kun vihollisarmeija iski kimppuumme.Niin äkäisiä olivat nämä pienet sotilaat, että hädin tuskin sain otettua muutaman kuvan!

Ruonan taistelun muistomerkki on pystytetty 1908, opastekyltti takana 2000-luvun alussa.

Ja tämän tekstin muistan kyllä kirjoittaneeni!! Sekä taittaneeni nämä kyltit Corel-ohjelmalla, jota en osannut käyttää ja jonka juuri tämä versio kaatuili jatkuvasti.. :P

Taistelun jälkiä. Jo viime juhannuksena huomasin altistuneeni hyttysenpuremille niin, että kutina on sietämätön. Onneksi tuolloin kotikodin varastoista löytyi jokin äidille kirjoitettu vanha allergialääke, joka toimii edelleen. :)
Muistomerkiltä jatkoimme opastuskeskukseen. Tämäkin kyltti oli kovin tuttu... :P


Ja näiden herrojen kanssa muistan olleeni matkamessuilla!


Kun Ruonan kyläkoulu lakkautettiin, kyläyhdistys Ruonan Rinki kunnosti sen hankevaroin ja antoi siitä tilat kahvilalle ja opastuskeskukselle. Ilmeisesti kahvila on kesäisin auki ihan säännöllisesti, mutta tällä kertaa ei sairaustapauksen vuoksi, kertoi lappu ovessa. Jos kuitenkin ajelette täälläpäin, suosittelen käymään opastuskeskuksessa, Nina teki siinä hyvää työtä! Erityisesti Ruonan taistelua kuvaava "elävä" pienoismalli on loistava.


Opastuskeskus on Kuortaneenjärven rannassa...


...ja huomasimme, että laiturilla on penkkejä.



Niinpä kylmälaukku ja kahvipussi autosta - tässä olisi piknik-paikkamme!



Pilvet olivat mustia, mutta ilma oli juuri sopivan lämmin eikä satanut. Saimme rauhassa syödä ja juoda kahvia.




Näkymä rannasta ylös. Jotenkin nuo "opettajan omenapuut" viehättivät, mietin millaista on ollut asua tässä kylässä silloin, kun nyt tyhjillään olevat liikerakennukset tarjosivat kaikki tarvittavat palvelut.
Syötyämme päätimme tehdä pienen kierroksen Kuortaneen keskustassa. Kirkko oli jo suljettu, mutta Sami huomasi kyltin yleisövessoista. Suosittelen Kuortaneen hautausmaan vessoja, suorastaan ylelliset! Tosin vessakäynnin vuoksi jäimme mottiin, sillä alkoi kaatosade.


Jos joku olisi malttanut pitää kameraa edes hetken paikallaan, se sade voisi vaikka näkyäkin videolla... :P

Odotettuamme aikamme rohkaisimme hurjan luontomme ja kipitimme autolle. Eikä kesäsade tuntunut yhtään pahalta, melkein päinvastoin.

Tällaisia päiväretkiä aiomme tehdä kesän mittaan muitakin, sillä omassakin maakunnassa on paljon nähtävää. Aloimme myös äsken keskustella hurjasta suunnitelmasta.

Minullehan on luvattu kaksi viikkoa palkatonta vapaata heinäkuussa "tai vaikka enemmänkin", sanoi esimies. Kaksi viikkoa lomaa on kuitenkin vähän: ensimmäinen viikko menee töitä muistellessa, toinen niihin valmistautuessa. Nyt aloimme laskea, pärjäisimmekö taloudellisesti, jos olisinkin vapaalla kolme viikkoa.  Huomenna aion kysyä esimieheltä, voisinko olla poissa kolme viikkoa. Saa pitää peukkuja. :)

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti kolmen viikon loma onnistuu.

    Retkellä Ruonalla - hauskaa!

    VastaaPoista
  2. Kotiseudulla on paljon mielenkiintoisia tututstumiskohteita, varsinkin meille historiasta ja vanhoista ajoista kiinnostuneille!
    Kiva juttu! Mulle Kuortane on aika vieras, vaikka joskus pikkutyttönä olen järven rannalla leireillyt viikon verran.
    Saat sen lomasi <3

    VastaaPoista