Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Räystäät tippuvat ja katuojat juoksevat

Kevät on tullut! juuri niin voimallisena, kuin otsikon (tod näk aika loppuunkulutettu) koululaisainelainaus kuvaa. Hartaasti toivomme, että näillä lakeuksilla juoksisivat vain ojat eivätkä vedet pelloille - onneksi loppuviikoksi on luvattu yökylmää.

Kylmän, pitkän ja monin tavoin synkän talven jälkeen ei tahdo osata vähentää vaatetta. Tänään taivalsin Torikeskuksesta keskiviikkokahvilta kotiin paljain päin, ja se on minun pääni huomioon ottaen jo melkoisen helteen merkki.

Torikeskuksessa pysähdyimme kahvilla käytyämme ennakkoäänestämässä. Muutimme Seinäjoelle sen verran myöhään, että äänioikeuslaput tulivat Jalasjärven kautta, ja äänestyspaikkammen olisi ollut Jalasjärvellä.

Onneksi on ennakkoäänestyssysteemi, nyt on asia hoidettu. Olin varautunut kovasti todistelemaan henkilöllisyyttäni tässä suuressa kaupungissa - mutta kaikista maailman vaalivirkailijoista minulle ojensi äänestyslipukkeen työkaveri. Hö. :)

Eilen illalla piipahdimme kampusalueella Opiskelijoiden olohuoneella, jonka kotisivuja olen tekemässä. Entisen  sairaalan "impilinnan" kahdeksannesta kerroksesta oli vallan jyhkeät näkymät yli Seinäjoen kaupungin.





Pihassa tosin totesimme, että tämä on nyt sitä Seinäjoen vanhaakaupunkia: keli toi etsimättä mieleen vanhan kurakauppala-nimityksen.


13 kommenttia:

  1. Siis eisunkaan teidän NOITA portaita tarvinnu kiivetä korkeuksiin?!!

    VastaaPoista
  2. :D :D

    Ei toki, talossa on hissi (Seinäjoen ensimmäinen, kuulemma!) seitsemänteen kerrokseen, ja siitä noustiin ihan normaalit sisäportaat vielä "kattohuoneistoon" eli kahdeksanteen. Kuvasin vain nuo paloportaat, koska ne ovat niin järkyttävät. Ja on jotenkin pelottavaa, kun keittiössä on melkein kokonaan lasia oleva ovi ja heti sen takana nuo raput. Jos sitä vaikka horjahtaisi kahvia keittessään niin.........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa sun kirjailijaminäs nostaa päätään vähän, vai olenko ihan väärässä?

      Poista
    2. Taitaa sun kirjailijaminäs nostaa päätään vähän, vai olenko ihan väärässä?

      Poista
  3. No sieltähän näkyy niin kuin Simpsiöltä vallan.
    KAisa, tuossa on ainesta dekkariin tuossa keittiöhorjahduksessa.

    VastaaPoista
  4. Ei vielä balleriinoja, ehkä vapuksi niinkuin ennen!
    Mulla on nuoruusmuistoja tuosta talosta: olimme jotain kerhosta myymässä, mutten millään uskaltanut nousta edes kolmanteen kerrokseen saati mennä hissiin! Vanhana olen ollut siellä lastenhoitajien lakkotempauksessa -95. Hissillä!
    Peesaan Liinua! Hyydyttävä kertomus kahvinkeiton ongelmista!

    VastaaPoista
  5. Kuolema kampuksella? :) (Ennin kirjahan oli Kuolema yliopistolla!) Askel tyhjyyteen - eikun höh, Agatha ehti ensin. Kohtalokas kahvinkeitin? Paloporrasmurhaaja? Muita ehdotuksia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sun luovuutes pääsee vallan vauhtiin!

      Poista
    2. No nyt sun luovuutes pääsee vallan vauhtiin!

      Poista
  6. Olipa tuttuja maisemia, noissa taloissa tuli joskus opiskellessa asuttuakin.Moni asia on toki muuttunutkin, mutta yksi on ja pysyy, kurakko.

    VastaaPoista
  7. Painajainen paloportaissa tai Päättymättömät paloportaat tai Päättömänä paloportaissa... Apua! ;)

    Terveisiä Alajoelta! Kävin siellä visiitillä ja vielä mahtuu Lapuanjokeen vettä (kävin omin silmin jokirannassa toteamassa), vaikka tulvahuippu taitaa olla vasta tulossa.

    Voi tuota Seinäjokea... ;D

    Aurinkoista kevättä!

    EL

    VastaaPoista