Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Aurinko paistaa

Ohohups, blogitauko taas. Pahoittelut! Ei ollut tarkoitus.

Tänään näytti tältä vielä pitkälti aamupäivään.


Mutta sitten kirkastui. Ja tuossa äsken lojuessani parvekkeen rottinkisohvassa yhtäkkiä tajusin, että minunhan piti teille kuvata meidän parveke - joka alkaa olla täydellinen. Kyllä, se on siis lasitettu, siellä tarkenee kovasti. Ja tämä on se isompi parveke. Pienempi makuuhuoneen takana oleva säilyy "talousparvekkeena", jolla kuivataan pyykkiä ja tuuletetaan vaatteita.

Tästä sinne mennään.
Kun katsoo ovesta vasemmalle, näkee oleskelupuolen. Kaksi valkoista puutarhatuolia ovat ne, joilla kökötimme Jalasjärven pikkuisella tuuletusparvekkeella parina kesänä. Pöydän Sami osti aikanaan "mökille" tietokonettaan varten, ja takana olevan rottinkisohvan sain hänen äidiltään vuosia sitten. Se on ollut Lapualla vanhempieni parvekkeella, josta sen ryöstimme takaisin. Ryöstimme myös siniruutuisen liinan alla olevan pikkupöydän (ostettu joskus kirpparilta 70 sentillä), joka osoittautui kuitenkin liian pieneksi ruokailua ajatellen.


Ovesta oikealle on ruokailutila. Pöytä ja tuolit ovat Samin äidin vanhat, tilaa säästääksemme (!) pidämme kahta niistä pinossa silloin, kun ei ole vieraita. Takaa pilkistävän kaapin ostimme Lapuan helluntaiseurakunnan kirpparilta kolmella eurolla, sinne laitetaan säilöön sellainen varastotavara, joka kestää kylmää. 

Viikonloppuna innostuimme laittamaan tätä "kesämökkiämme". Olimme ihan liian varhain liikkeellä, kukaan muu - tai ainakaan kovin moni kauppias tai kirpputorinpitäjä - ei vielä ajatellut, että joku haluaisi hankkia jotakin parvekkeelle. Kun vielä nykyisen tulotasomme mukaisesti liikuimme lähes nollabudjetilla, jäi ainoaksi ostokseksii neljä kukkaristikkoa peittämään betonisen parvekekaiteen ankeutta. Nämä on kiinnitetty kummallisiin kahvoihin, joita betoniin oli upotettu.


Kirnu on kodinperintöä, samoin matot, jotka on kuulemma kudottu 1960-luvulla Härkäjyrän tupaan.
Tekokukan Sami osti omalle parvekkeelleen noin viisi vuotta sitten, samoin vahakankaat.
Jostakin syystä isoveljeltä lipsahti, että sukulaiset saavat tuoda tavaraa meidän kaatopaikalle... :D

Kaikki meidät tuntevat tietävät, että kesäisin asumme parvekkeella, jos sellainen vain on. (Tuonne mahtuisi itse asiassa sänkykin!) Varustaudumme siis nauttimaan kesästä, oli se sitten millainen oli. Kun missään tapauksessa ei lomaa ole paljon eikä rahaa mihinkään lähteä, on kätevää kun "mökki" on ovenavauksen päässä. Jonkinlainen aurinkovarjo tuonne pitää vain hommata, nytkin jouduin karkaamaan sisälle kesken lukuhetken, kun aurinko poltti ja häikäisi.

Jokin aika sitten minuun otettiin yhteyttä ProAgria Etelä-Pohjanmaasta ja kysyttiin alustavasti mahdollisuutta ja kiinnostusta tämän Vaasan läänin maanviljelysseuran perillisen 150-vuotishistorian tekemiseen. Sovimme, että menen huomenna iltapäivällä tekemieni historiakirjojen kanssa esittäytymään.

5 kommenttia:

  1. Tuo teidän parvekkeennehan on huikea! Kyllä siellä kelpaa kirjoja lukea ja vaikka siirtää koko huusholli ulkotiloihin. Upeita uutisia muutenkin. Josko se nyt olisi sinun vuorosi?

    VastaaPoista
  2. WOW mikä parveke! Aivan ihana, kyllä kelpaa mökkeillä siellä! Sehän toimisi vaikka vierashuoneena kesällä.

    Pidän peukkuja positiivisten työtuulien kääntymiseksi!

    VastaaPoista
  3. Peukutus jatkuu täälläkin!
    Ja parveke on on KÄHEE...
    uikkarit päälle ja välillä suihkuun jos hikeä pukkaa, siinä se on suvi.
    Kaikkea hyvää teille seinäjokisille!

    VastaaPoista
  4. Pitkästä aikaa minäkin täällä. Parvekemökki on aivan ihana - ei tosiaan tarvitse ruuhkissa istua mökille päästäkseen ja voi viikollakin piipahtaa.

    Huokailen aina vanhojen räsymattojen perään. Mutta suvussa / perheessä kulkevat painavat niin julmetusti etten niitä ole raskinut ainakaan vielä tänne tuoda (matkatavarakilo rajoitus käydessä ja postimaksut muuten)

    Kuulostaa unelmasivutyöltä tuo kirjojen lukeminen maksusta ja peukutan noiden täyspäiväisten puolesta (ihan kaikkien).

    Perjantai-iloa ja valoa viikonloppuun!

    VastaaPoista
  5. Ihana parveke ja korvaa kyllä sen mökin, kaikki palvelut ja mukavuudet lähellä.
    Mukavia nuo työuutiset, pidän peukkuja.

    VastaaPoista