Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Muuttokuulumisia

Sanon heti alkuun, että tarkoitukseni oli kyllä pitää teidät ajan tasalla muuttotouhuissa! Mutta kuvittelin ehtiväni maanantaina valokuvata uutta kotia, ja kun en ehtinyt, on myös kirjoittaminen jäänyt.

Maanantai oli nimittäin rankempi päivä kuin olimme etukäteen kuvitelleet. Meillä oli tuossa eteisen nurkassa yhä kasvava läjä varastoon menevää tavaraa - tässä kodissa on ollut vain kylmä vintti, mutta uudessa on lämmin varasto, joten sinne päätyi paljon sellaista, mikä on tähän asti pitänyt tunkea huoneiston kaappeihin - jota kuvittelimme kuljettelevamme hiljakseen henkilöautoilla astioiden ja vaatteiden ohella tämän viikon aikana. Jossakin vaiheessa sunnuntaita tulimme kuitenkin järkiimme ja Sami kysyi isältään, voisiko tämä ottaa maanantaina peräkärryn mukaan.

Ja sepä vasta on peräkärry! Se nieli kaiken varastotavaran, ja sen jälkeen Sami kävi hakemassa yhä lisää ja lisää kärrykuljetuksen kestäviä laatikoita ja muuta kamaa kyytiin. Siinä menivät kaikki lankani (jotka on pakattu toki huolellisesti muovilaatikoihin ja JYSKin kasseihin!), nukkekodit, jopa harleyparkinson, jonka saan pitää toistaiseksi kun saman sairaanhoitopiirin alueelle jään.

Kun Sami kantoi alas puutarhatuoleja, joissa istuen olemme niin monet hauskat aamukahvit pikkuisella tuuletusparvekkeellamme juoneet, tuli haikea olo.

Mutta valtava kuorma kulki siis Seinäjoelle jo maanantaina. Sami kantoi tavaraa yhteensä 6 h... Eilen sitten vietiin parilla henkilöautolla astioita ja vaatteita. Joita on yhä. Tänään isoveli tulee auttamaan mökin mööpelien purkamisessa, ja ne viedään peräkärryllä uuteen kotiin. Sitten vielä pari henkilöautopäivää ja koko viikonloppu varsinaiselle muutolle. Kun kummitätini soitti sunnuntaina ja kysyi, mitä kuuluu, minä vakuutin, etten ikinä enää osta mitään muuta kuin ruokaa - enkä halua edes mennä sellaiseen kauppaan missä myydään jotakin muuta kuin ruokaa! "Saiskos tuon kirjallisena?" kummitäti tiedusteli nauruntyrskeensä keskeltä...

Mutta toisaalta olen väsynyt tuntemaan syyllisyyttä siitä, että meillä on tavaraa. Jos me rakastamme kirjoja, kai meillä on siihen oikeus? Jos olen saanut lapsuudenkodista varsin kattavan astiavalikoiman ja sitä oman astiageenini vuoksi täydentänyt, kai minulla on siihen oikeus? Jos neulon mielelläni ja neuleita on siksi paljon, kai minulla on niihinkin oikeus? Voi olla, että esimerkiksi kahvikuppimäärää tarvitaan vain kerran kahdessa vuodessa - mutta sillä hetkellä ne kupit ovat varsin mukavat olemassa! :) Kun turhaa tavaraa olemme kuitenkin vieneet kassikaupalla kierrätykseen.

Sitäpaitsi uusi koti on täynnä kaappeja, niiden kahden vaatehuoneen lisäksi... Olin aivan järkyttynyt, kun menin kodinhoitohuoneeseen, sillä minulla ei ollut näytöstä mitään muistikuvaa niistä kaapeista. Ja keittiö tuottaa jatkuvasti ihania yllätyksiä: karusellihyllyisen kaapin olen nähnyt viimeksi talouskoulussa, esiinvedettävillä hyllyillä varustettua kattilakaappia en koskaan.

Muutenkin asunto on ihana. Toki on mielenkiintoisia ylläreitä, kuten se, ettei keittiössä ole lainkaan verhokiskoa ja lopuistakin puuttuvat nipsut, ja että isoksi mainostettu varasto on ehkä iso talon muihin varastoihin verrattuna, mutta lapualaisen silmään varsin keskikokoinen. Mutta sitten on niin paljon positiivista! Kuten tilaa, ja näköalat. Ja parveke, joka on yhtä neliömetriä isompi kuin opiskelukämppäni Tampereella.

Siitä melkein tunnen syyllisyyttä, että meillä on niin upea asunto. Mutta toisaalta meillä on sitten 21-vuotias auto, ja peruspuhelimet, ja serkultani ilmaiseksi saatu tv (ilman digiboksia), emmekä ole käyneet Suomen rajojen ulkopuolella vuosiin - niin että kuka mihinkin rahansa laittaa. Sijaintiinsa nähden asunnon vuokra on kuitenkin hyvin kohtuullinen. "Onneksi" se on pintaremontin tarpeessa, muuten tästä voitaisiin kiskoa vaikka mitä! Ja meitä eivät haittaa koukut ja entisen asukkaan tukitankojen reiät seinissä, hyllyjähän niiden eteen tulee.

Jos tänään vaikka ottaisi niitä kuvia...

8 kommenttia:

  1. Kaisa rakas, s-i-n-u-l-l-a on oikeus ihan tuohon kaikkeen, joten nauti siitä täysilllä ja erityisesti hyvillä mielin.

    Kun muutimme pienoisista vuokra-asunnoistamme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme eli viiden makuuhuoneen taloomme vuokralle niin saimme jopa kommentteja mahtailustamme. Maksoimme siitä kuitenkin vuokraa vähemmän kuin asunnoistamme yhteensä. Sanoin kaikille, että todennäköisesti ainoa kerta elämässäni kun pystyn asumaan niin "isosti" ja päätin ottaa kaikki irti. Ottakaa tekin!

    Nauttikaa ihanasta kodistanne - olette sen ansainneet!

    VastaaPoista
  2. Puuhaa piisaa! Meikäläinen täällä viettää talvilomaa ja huilailee, eikä kadehdi ruljanssianne tippaakaan.
    Ihan totta Kaisa: jokainen arvottaa oman elämänsä! Ja on hienoa jos siittä omasta elämästä osaa nauttiakin, valittajia ja valitusta kun tähän maailmaan mahtuu...
    Tavaroiden (omien) keskellä on mukava ja turvallinen elää. Sitähän olisi kuin hotellissa ilman niitä.
    Voimia urakkaanne, aurinkokin valaisee..

    VastaaPoista
  3. Kyllä se voimia vie, tuo muutto. Meidän Pikkulikan perheessä se on reilun viikon päästä. Oletusarvo vielä nyt on, että muuttavat kaikki kolme samaan osoitteeseen. Toivon vain, että täälläkin kaikki sujuu ainakin noin hyvin kuin teillä.

    Onnea sinne uuteen kotiin! Kaappeja ei voi olla koskaan liikaa, tavaraan en ota kantaa :)

    VastaaPoista
  4. Niin kauan, kun pystytte itse maksamaan kaiken, teillä on oikeus ihan kaikkeen mitä haluatte! Tätä mieltä minä olen, ja toteutan sitä myös itseni suhteen. Mulla on kans iso asunto, yksin 83neliöö, mutta minä vietän suurimman osan ajasta kotona. Ja viihdyn kotona. Laitan mieluummin rahat omaan kotiin kuin matkustelen. Ja mulla matkustelu tarkoittaa kotimaassa, ystävien luona oleilua. Rakastan kotiani, ja joka kerta, kun tulen kotiin, oon kiitollinen, että olen saanut tämän ihanan paikan.

    Nauttikaa uudesta kodista!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista! Totta, Samin kanssa totesimmekin, että ikimaailmassa meillä ei olisi varaa ostaa sellaista asuntoa kuin tuo uusi - eläköön vuokralaisuus! Ja aiomme nauttia.

    Tavaramäärä ahdistaa paitsi meitä muuttaessa, myös joskus muita - jotkut ihmiset ovat tulleet meille kylään ja jahkaisseet suunnilleen ensi sanoikseen, että "onpa teillä paljon tavaraa". Mielestäni aika epäkohteliasta, en minäkään mene heille arvostelemaan heidän kotejaan...

    Eilen vietiin mökin mööpelit peräkärryssä, kyllä se tästä!

    VastaaPoista
  6. Teillähän on näköjään oikein urakallinen viikonloppu tiedossa ja varmaan jo meneillään. Ihan oikeasti uteliaana odottelen kuvia uudesta kodistanne. Olispa meikäläiselläkin tuo mainitsemasi komeromäärä käytössä, vähän vaan olen kateellinen.
    Nauttikaa olostanne, t. Lea P.

    VastaaPoista