Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Korillinen

Eilen, kesken Kantin synttärikakun askartelun, kaksi lähintä työkaveriani ilmestyi nuorisokeskuksessa JIBBO-pisteen ovelle ovelan näköisinä. Ja mitä heillä olikaan mukanaan - korillinen kaikkea uuteen kotiin!




Aivan uskomatonta, miten kekseliäitä ja kivoja ihmiset voivat olla. He tiesivät, ettei meillä tarvita tavaraa, sen sijaan saimme ihan elintarvikkeita makaronista ja lettujauhoista kuivahiivaan, kahvista ja pippurisekoituksesta mustaherukkahyytelöön - sekä hemmottelutavaraa suklaamunista kynttilöihin ja pöytäliinasta servetteihin ja rairuohon siemenistä hammasharjoihin. Melkein tuli itku.


14 kommenttia:

  1. Älä ainakaan blogia lopeta! Ymmärrän, että vitsit on vähissä, mutta voi se aurinko silti risukasaankin joskus paistaa. Kun kysyit, millainen pitää olla kelvatakseen, niin toistan vain omat kokemukseni: nuori, pitkä, hoikka, ekonomi ja suomenruotsalainen. Unohtui vielä yksi: oikeasta suvusta. Minä onneksi pääsin putken kautta eläkkeelle.

    VastaaPoista
  2. Hohhoi, kyllä sitten mun taitaa olla paras siirtyä varhaiseläkkeelle... :)

    Väsyy tähän vastamäkee, jota on kestetty nyt jo puolisentoista vuotta. Mutta eipä se auta, elettävä on.

    VastaaPoista
  3. *Halaus!* Blogiahan ei tarvitse päivittää kuin vain silloin kun itselle se tuntuu hyvältä, siis harvemminkin riittää, jos se riittää sinulle itsellesi. Mukava olisi kuulla ajatuksiasi vielä jatkossakin!!!

    Ymmärrän täysin tuon työssä "ravaamisen". Minä vaihdan neljänä päivänä viikossa työpistettä bussilla kesken työpäivän, ja aina joutuu olemaan kellon kaulassa pingomassa oikeaan paikkaan. Se syö naista aivan totaalisesti! N. 10v. olin pääasiassa yhdessä työpisteesä töissä, mutta syksystä alkaen tämä uusi alue muutti kaiken, ja en tykkää. Siis ymmärrän tuntemuksiasi edes jollain tasolla. Kovasti voimia tähän elämänvaiheeseen!

    VastaaPoista
  4. Tosi ikävää jos lopetat blogin. On ollut aina yksi päivän kohokohta lukea kuulumisiasi.

    VastaaPoista
  5. Minäkin odotan aina päivitystäsi! Jotain jää puuttumaan,jos lopetat tämän. Olisiko tauko jotain? Jos tuntuu ettet jaksa. Varmasti tuo työtilanne, tai teidän kummankin, vie voimia kovasti, niin ettei muuhun enää riitä. Ja haluankin toivottaa niitä voimia lisää, kovasti!

    VastaaPoista
  6. Voi miten keväisen ja ihanan lahjan olet saanut. Sinusta näköjään tykätään.
    Älä vain lopeta blogiasi, pidä vaikka tauko. (Kunhan vain ilmoitat etukäteen miten pitkän.)
    Mikä tuo mainitsemasi radiojuttu oikein on ja milloin niitä mistäkin kuulee ja voiko Areenan kautta kuunnella täällä syrjäkylässä Hesassa?
    Leppeitä kevätsäitä toivotellen Lea

    VastaaPoista
  7. Ethän lopeta Kaisa, ethän? Juuri kun avasin blogiasi ajattelin, että olen ihan riippuvainen tästä - positiivisessa mielessä. Ja melkein hihkaisin riemusta, kun näin, että uutta tekstiä oli ilmestynyt! Jeeee.
    Jos lopetat blogin, tuntuisi siltä kuin olisi menettänyt hyvän ystävän, vaikka oletkin "vain" blogituttu.
    Kevät, kevät, voi tuoda jotain uutta, iloa, valoa ja vaikka mitä. Toivoa kannattaa aina, eikä antaa masennuksen kaapata syleilyynsä.
    Oikein iso halaus täältä ja kannustusta muutenkin. Koettakaa pinnistellä, pienissä paloissa jos on leipä, niin pienissä paloissa katselkaa eteenpäinkin...puoli tuntia, tunti...
    Ethän vain....ethän

    VastaaPoista
  8. Kaisa kulta, lopeta työn perässä säntäily. Ilman työtäkin tulee toimeen jos tulee toimeen, ja kyllä tulee, sillä suu asettuu somasti säkkiä myöten. Juu ei se ole kivaa, työttömänä oleminen nimittäin, mutta kun ymmärtää että vaihtoehtoa ei ole, ymmärtää senkin, että ihminen on itselleenkin velkaa, jos ei muuta niin mielenrauhan. Se ei tule helposti, luterilainen työmoraali on meihin juntattu niin ettei sitä saa irti vuollen ei nuollen ei luudalla lakaisten, mutta kun kerran on päässyt sinuiksi sen kanssa että ei kelpaa vieraan töihin sitä alkaa kelvata itselleen, ehkä paremmin kuin koskaan ennen.
    Blogin pitämiseenkin työlästyy. Sillekin voi antaa pitkät ihan hyvällä omallatunnolla. Sinun jutusteluasi on ihanaa lukea, mutta älä anna meidänkään imeä voimiasi ihan tolkuttomasti. Hyvää tahtoen me, lukijasi, saatamme huomaamattamme rasittaa sinua vaatimuksillamme.

    VastaaPoista
  9. Myös minä luen, vaikka laiskasti kommetoin. Sinä sentään päivität usein. Minä en nykyisin juurikaan jaksa muuta kuin Facebookin tilariviä päivittää. Asiaakin olisi paljon, mutta kun ei vaan saa äntihin eikä toisaalta ilikiä. Myös minä valvon. Masennus vaivaa taas, mutta työasioita ei tarvi murehtia, kun on eläkkeellä.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommenttivyörystä! :)

    Heh, taukojahan tässä olen pitänyt aina välillä... Vaikka taitaa postaus sentään kerran viikossa tulla? :) Tuntuu vain siltä, että pelkästään valitan ja vaikeroin koko ajan jotakin, että kuka täällä käynnistä ainakaan piristyisi...

    Lea P, Seinäjoen srk ostaa ainakin Deistä ja joltakin muultakin taajuduelta ohjelma-aikaa. Mutta en siis tiedä vielä mistään mitään, ennen kuin käyn huomenna juttelemassa seurakunnan tiedottajan kanssa.

    Kun meillä tilanne on se, että Sami on ollut jo runsaan vuoden työttömänä ja minä tosiaan saan palkkaa 52-prosenttisen työajan mukaan, niin ei tässä enää oikein kauheasti ole millä säkinsuuta kiristää... Auton renkaat pitäisi uusia ja koko auto katsastaa (itse asiassa koko auto pitäisi uusia, mutta siitä voi vain haaveilla) ym. "pientä", joten pakko on yrittää etsiä ansiota sieltä mistä saa.

    Lisäksi periaatteessa minua suututtaa se, että muka pitää opiskella ja tehdä työnsä hyvin, ja siltikään ei yhteiskunta tarvitse. Kiusallakin kaivan töitä vaikka mistä...

    VastaaPoista
  11. Tottakai tätä blogia tarvitaan! Ehdottomasti!

    VastaaPoista
  12. Minä käyn säännöllisesti tsekkaamassa Päivityksiä-blogisi tilanteen. Mukavalta tuntuu, jos uusi kirjoitus on odottamassa lukijaansa. Hyvää viikonlopun jatkoa sinne uuteen kotiinne!

    VastaaPoista
  13. Minäkin mattimyöhäisenä kommentoin, että älä vain lopeta! Uskollinen lukijasi olen ollut jo pitkään. Se minua blogissasi miellyttää, että kerrot ihan oikeista asioista, iloista ja suruista samalla avoimuudella. Ja tiedätkö mitä, vaikka kirjoittaisit ikävistäkin jutuista, se ei ole vain valitusta, vaan sinun tekstissäsi on mielestäni aina positiivinen kaiku. Sellainen usko huomiseen ja korkeamman johdatukseen. Ymmärrän hyvin, että taloudellinen tilanne ahdistaa, mutta haluaisin kannustaa, että jokaiselle asialle on tarkoituksensa. Suurin osa tarkoituksista toki on sellaisia, jotka eivät tässä elämässä meille aukea.. ja se on ärsyttävää...
    Laitan kädet ristiin teidän puolestanne ja uskon, että töitä vielä löytyy...

    VastaaPoista
  14. No! Don't stop! Your readers want this! I want this! I am sure you'll find your place!

    VastaaPoista