Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Hei, olen Kaisa. Olen kohta seinäjokinen.

Sound of Musicin nähneet muistanevat sen kohdan, jossa abbedissa toteaa elämänmuutosta epäröivälle Marialle: "Kun Jumala sulkee oven, Hän avaa ikkunan." Kuluneiden neljän päivän aikana olen saanut Samin kanssa vuokra-asunnon Seinäjoelta.

Olimme jo katselleet vuokraovi.comin sivuja. Silmiin oli osunut iso asunto ihan "puuronsilmässä", mutta vuokra oli kova. Kun perjantaina totuus valkeni, kävin uudelleen vuokraovi.comin sivuilla ja näin, että Hyllykalliolla olisi vielä isompi omakotitalo vapaana melkein naurettavalla vuokralla.

Olo oli sellainen, että tämä Jalasjärven tie on loppuun käyty - nenä pystyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä! Seinäjoki on sentään kaupunki, jossa on yrityksiä ja rautatien risteys - Sami totesi, että on se nyt kumma, jos ei vaikka ovelta ovelle kiertämällä töitä löydy, ja hätätilassa voi junailla Vaasaan tai vaikka Tampereelle.

Perjantaina iltapäivällä soitin omakotitaloa välittävään firmaan. Ei, he eivät järjestä yksityisnäyttöjä, näyttö on ensi keskiviikkona - jolloin minä olen Kurikassa. Lisäksi talosta on näytön jälkeen tehtävä hakemus ja niistä omistaja valitsee vuokralaisen. Viime viikkojen jälkeen sanalla "hakemus" ei ole hyvä kaiku mielessäni... :P (Tänään sitäpaitsi saimme tekstiviestin, että asunto on vuokrattu ja näyttö peruttu. Että se niistä hakemuksista.) Kysyin siis Samilta, saanko soittaa OP kiinteistökeskukseen, joka välitti isoa kerrostaloasuntoa. Soitin, sovin näytön saman tien (siellä tämä kyllä onnistui!) ja kävimme katsomassa.

Asunto on iso, jopa vähän isompi kuin nykyinen asuntomme ja mökki yhteensä. Sen sijainti on aivan loistava. Siinä on alkuperäinen 70-luvun keittiö, jossa minäkin yllän astiakaapille. Ostajat ovat lähdössä ulkomaille ja aikovat sen jälkeen remontoida asunnon, joten pinnat ovat elämää nähneessä kunnossa - mutta me emme ole kranttuja. (Sitäpaitsi meillä on niin paljon kirjahyllyjä, että ne peittävät tapetin. :)


Välittäjä sanoi, että tarjouksen voisi tehdä. Mietimme siis viikonlopun yli ja jätimme tarjouksen hiukan ehdotettua alemmasta vuokrasta. Se hyväksyttiin, ja menemme huomenna tekemään vuokrasopimuksen. Vielä en tiedä, muutammeko Seinäjoelle helmikuun viimeisenä vai maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Me olemme ottaneet nenästä kiinni ja hypänneet, kuten Betty ja Duncan.


-Otammehan me tämän? Betty tarttui Duncania käsistä ja hänen äänensä oli melkein rukoileva.
-Pidätkö sinä asunnosta? Duncan kysyi vastaan.
-Se on ihana — se on täydellinen! Pidätkö sinä kaupasta?
-Se on niin täydellinen, että minusta tuntuu kuin näkisin unta. Duncan puristi lujasti Bettyn käsiä. –Mitä sinä ajattelet, Sappho? Otetaanko nenästä kiinni ja sukelletaan?
Betty hihitti hermostuneena.
-Minä en osaa uida, hän sanoi, -mutta jos saan pitää sinua kädestä, niin luulen selviäväni…


10 kommenttia:

  1. No, mutta, nythän tapahtuu niin, että rytisee.
    Sillä tavalla!
    Ei kannata pahoittaa mieltään vuokranantajan ajatuksista ja epäilyistä - ovat ihan aiheellisia, maailmassa kun on niin monenlaista yrittäjää. Eihän hän voi loukata teitä epäilyillään, kun ei teitä tunne eikä tiedä..
    Hyvää potkua edelleenkin, mihinkähän tuolla energiapurkauksella vielä päädyttekään?!

    VastaaPoista
  2. Onnitteluhalit vielä kertaalleen! Kämppä on todella kiva ja teidän moninaisiin harrastuksiinne & muihin bisneksiin kuin nappi silmään! Pienistä puutteista ei tosiaan kannata välittää. Suunnittele kuitenkin valmiiksi se, mitä vastaat omasta työtilanteestasi & työnantajista, sillä se kysymys tulee taatusti vastaan. Vuokranmaksukyky kun jostain syystä kiinnostaa vuokranantajaa.

    Se nyt vaan on niin, että kaikenlaisia hyypiöitä voi osua vuokralaisiksikin. Esimerkiksi meidän pihamökki oli vuokralla n. 10 vuotta ja sinä aikana meillä oli äkkiä laskettuna ainakin kuudet vuokralaiset. Vuokrarahat saatiin kyllä, mutta yksi viljeli hamppua, toinen jätti jälkeensä nelinkertaiset vesi- ja sähkölaskut, yhden huushollia kävivät poliisit ratsaamassa, joten me ainakin kyseltiin aika tarkkaan. Loput olivat kyllä ihan tavallisia, kivoja ihmisiä.

    Pääsisittekö viemään tavaroita yhtään etukäteen? Se on usein neuvoteltavissa.

    VastaaPoista
  3. Ai niin, tuossa tila-asiassa alkoi ärsyttää se, että vuokraajat ovat ostaneet asunnon tulevaksi "vanhuudenkodikseen". Tekee mieli kysyä, mihin muori ja faari sitä tilaa niin paljon tarvitsevat... ;)

    VastaaPoista
  4. Olen/olemme kai sitten ennemmin aina tavanneet vuokranantajan heti näytössä, ja näyttäneet niin viattomilta, ettei tällaista utelua ole tapahtunut, ja siksi se tuntui niin ikävältä. Varsinkin, kun meillä maksetaan ensin vuokra ja sitten syödään jos jotakin jää... :P

    Minulta toki työpaikkaa kysyttiin ja sanoin olevani Seinäjoen kaupungin nuorisotoimella, mikä on ihan totta. Jos utelu jatkuu, luettelen muutkin työnantajat. On se nyt ihme, jos ei 3-4 työtä tekevä ihminen kelpaa... ;)

    VastaaPoista
  5. Vau! Asiat menevät oikein hienoon suuntaan. Mahtia. Ja omakotitaloeläminen on oikeasti kivaa.

    Onnea ja riemua.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Harri! Mutta siis omakotitalo vuokrattiin jo ennen näyttöä, me menemme kerrostaloon. :)

    VastaaPoista
  7. Onnittelut uudesta kodista,näin se elämä vie kun pistää tapahtumaan. Se hyvä puoli tuossa kerrostalossa on ettei tarvitse lumitöihin heti aamulla joutua ja kesällä olla aina kastelemassa jos on hellettä. Kummassakin hyvät ja huonot puolensa.

    VastaaPoista
  8. Kyllä asiat järjestyy! Ykskas huomaatte olevanne Seinäjoella kaiken tavaran kanssa. Etukäteen niistä aina huolehtii ja miettii, mutta sitten kun asia on just ajankohtainen, se vaan sujuu. Usko pois.

    VastaaPoista
  9. No niin! Minähän sanoin, että jotain vielä tapahtuu! Onnea matkaan!

    VastaaPoista