Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 31. joulukuuta 2010

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet...

Tämä teksti ajastuu Tuumooksiin tänä vuoden viimeisenä aamuna. Minä todennäköisesti vielä nukun, tai sitten olemme jo valmistautumassa Seinäjoen reissuun. Samin pitää käydä työkkärissä, ja minä mielelläni tili- ja kilometrikorvauspäivän kunniaksi kurkkisin vähän alennusmyyntejä. Kyläilläkin aiotaan.



Minulla oli ennen eräiden sattumien perusteella sellainen taikauskoinenkin ajatus, että parilliset vuodet ovat mukavia ja parittomat vähemän mukavia. Siinä mielessä vuoden 2010 olisi pitänyt olla hirveän kiva, kun on vielä pyöreitäkin lukuja tuossa.


Ja toki paljon ihania asioita on tapahtunut. Pääsin tammikuussa takaisin töihin sairaslomalta, liikkumiseni parantui kevään ajan niin että maaliskuussa pääsin jo kauppaan ihan itse, sain kesällä pitää hillittömän pitkän loman, menimme naimisiin, sain töitä kunnasta pois jouduttuani, Sami ja Lankuri ovat saavuttaneet ystäviä. Talvetkin ovat olleet talvia eivätkä liukastelua veden peittämällä jäällä, ja kesä oli aivan mielettömän upea.


Mutta on sitten ollut myös niitä vähemmän mukavia juttuja. Samille ilmoitettiin tasan vuosi sitten, ettei tammikuun toisena tarvitse enää tulla töihin. Alunperin hänen piti päästä takaisin samaan firmaan elokuussa, mutta mitään ei ole kuulunut. Minä olin uskonut lujasti, että jotakin hommaa kunnasta löytyy, kun olen työni kunnolla tehnyt, mutta keväästä alkaen tämä muuttuikin hyvin epävarmaksi - ja niin sitten jouduin syyskuussa lähtemään talosta, jossa olin oikeasti nauttinut työstäni. Onneksi sain sentään töitä, joskin osa-aikaisia.


Jos aikaa katsoo taaksepäin runsaan vuoden verran, niin että siihen sisällyttää taisteluni leikkaukseen pääsystä, niitä pahoja päiviä on ollut aika runsaasti. Olihan toki aiemmin hyviä päiviä, ja olimme tietenkin silloin kiitollisia terveydestä ja siitä, että molemmilla oli työpaikka kävelymatkan päässä. Mutta silti vastamäki ei maistu yhtään sen makeammalta.


Onneksi lupasimme rakastaa - sekä hyvinä että pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Ja nyt jotenkin tuntuu, että elämä olisi kirkastumassa. "Taas päästiin jouluun", sanoo lauluntekijä, ja minulla on sellainen olo, että kun jouluun jaksettiin, niin kyllä se tästä taas. Ihme oli jo se, että "minun" työpaikkani yhtäkkiä vapautui, ja hakemukseni on kunnassa odottamassa käsittelyä. Yhtäkkiä voi järjellisen matkan päähän ilmestyä työpaikka myös Samille (viimeisin työ, joka olisi ollut sisällöltään sopiva, olisi ollut Töysässä...). Ja olemme terveitä, kaikki on hyvin. Mistäpä sen tietää, vaikka alkamassa olisi loistava vuosi. Näin ainakin yritän toivoa ja pyytää.


Ja samalla haluan toivottaa teille kaikille rauhallista, onnellista, siunattua uutta vuotta!

3 kommenttia:

  1. Siunattua vuotta 2011 myös Sinulle ja Samille! Kaikki järjestyy parhainpäin, niin on luotettava.

    VastaaPoista
  2. Onnekasta ja onnellista uutta vuotta 2011!

    VastaaPoista
  3. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle sinulle ja Samille!

    VastaaPoista