Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Terfyysiä Tampereelta nääs!

Torstaina kapusimme linja-autoon ja huristimme Tampereelle. Minähän pohdin aiemmin sitä, miten voisin yhdistää TAYSin kontrollin (joka oli vasta illansuussa) ja virkistysmatkan. Päädyimme siihen, että menemme kaupunkiin linjurilla ja keskustasta TAYSiin taksilla ja takaisin toisinpäin ja KELA saa korvata mitä korvaa.

Meillä oli aivan ihana päivä! Luvattua myrskyä ei näkynyt (mitä nyt välillä rakeita napsui), joten emme joutuneet pyörimään vapaatunteja Koskikeskuksessa. Toisaalta emme myöskään taapertaneet Hämeenkatua edestakaisin henkkamaukasta seppälään. Sen sijaan kiersimme ihania käsityö- ja sisustusmyymälöitä, sillä uskokaa tai älkää, Samikin pitää niistä. Ensin halusin viedä hänet Kehräsaareen ihan tunnelman vuoksi. Pieni pettymys oli se, että Joulupuu oli kutistunut kolmannekseen entisestä, mutta alueen sisäpiha oli yhtä ihastuttava kuin ennenkin. Aivan lumoavasta käsityömyymälästä Pikku Putiikeista tein vähän ostoja...


Nuo JuliArtin kettutumput hurmasivat minut myymälän ulkopuolella olleella esittelypöydällä, ja penaali oli pakko ottaa niiden kaveriksi. Tiedän, että osaisin neuloa itsekin tumput ja penaalin, mutta nyt en vain saanut olluksi ostamatta. Sitä paitsi tumpuissa on kangasvuori, joten ne ovat lämpimät, yritin selittää tuhlaustani... Oranssi huivi minulla jo on ja lankaa oranssiin myssyyn, joten Kaisa ei todellakaan ole se, joka korostaa talven synkkyyttä harmailla ja mustilla vaatteilla, vaikka vaatekauppiaat niin näkyvät luulevan!

Seuraavaksi kiersimme Verkarannan ja Pirkanmaan kotityön myymälät, ja sitten halusin Koskilinnan kahvikauppaan. On niin lohdullista, kun joku asia on samoin kuin 90-luvulla! (Hm, kotisivujen mukaan myymälä on ollut samassa paikassa 30-luvulta asti. No, minä tutustuin Tampereeseen 90-luvulla... :) Sain myös esitellä Samille Paapan kapakan (ulkopuolelta!!), siellähän tapahtui pätkä Metsoloita.

Kahvikaupasta taapersimme Keskustorin kautta Finlaysonin alueelle ja tutustuimme ensimmäistä kertaa Tallipihaan. Muutama myymälä oli auki, "valitettavasti" myös suklaapuoti... :) Ja kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä se, että tykkään kissoista.


Vasemmalla oleva huovutettu koru on Samin lahja Tallipihalta, oikeanpuoleinen heijastin oma ostos Tampereen kotityön myymälästä.

Tässä vaiheessa jalat alkoivat sanoa yhteistyösopimuksen irti, joten taapersimme ravintola Plevnaan syömään. En ollut muistanutkaan, että siellä on hinta-laatu-suhde niin täysin kohdallaan! Lihapullia ja pyttipannua, mutta ei tod mitään "äitien tekemää". Päädyimme Plevnaan alunperin siksi, että siellä meitä palvelisi tarjoilija, ja tarjoilijaa voi pyytää soittamaan taksin. Niinpä huristimme ruuan jälkeen TAYSiin.

Vastaanotto oli positiivinen kokemus. Molemmat reidet kuvattiin polvesta lonkkaan, ja tilanne näyttää hyvältä ydinnaulojen osalta. Valittelemani lonkkakivut johtunevat siitä, että arpikudosta kasvaa siihen, mistä pora meni sisään.

Vasen polveni, joka jäi virheasentoon 23 vuotta sitten, kun reisiluu oli poikki kolmesta kohtaa eikä sitä sen paremmin voitu saada kasaan, on kuitenkin murheenkryyni. Sieltä on kaikki rusto kulunut pois, luut kiusaavat toisiaan ja kasvattavat uutta luuta ulkopuolelle. Huomautin, että olen kyllä tottunut kipuun, mutta tohtorin mielestä voidaan keskustella siitä, mihin ihmisen ylipäänsä pitää tottua...

Esittelin tietysti sen viheliäisen polvituen ja sain tohtorin nauramaan kuvaillessani, miten tuki moksahti nilkkaan kesken vihkikuvan ja miten sulhanen sitten kanniskeli sitä pitkin matkailupuutarhaa, niin että ihmiset kuvittelivat sitä joksikin meidän kummalliseksi harrastusvälineeksemme jonka haluamme hääkuvaamme, mutta että onneksi tuki tipahti kuitenkin silloin eikä alttarilla...

Vakavissaan ortopedi kuitenkin sanoi, että polviongelmissa on hyvin vähän vaihtoehtoja ja ettei tekoniveltä haluta laittaa alle 55-vuotiaalle, ellei ole aivan pakko. Lupasin siis olla kiltti tyttö ja vielä testata tukea silloin, kun tiedän joutuvani olemaan jalkojeni päällä, sekä olla yhteydessä Seinäjoen Respectaan. "Kyllä heidän pitäisi pystyä näitä tuunaamaan, ainakin Tampereella pystytään", sanoi ortopedi. "Hyvä metallimies sahaa pari senttiä pois tuosta raudasta ja sitten jo istuu paremmin..."

Mutta lottovoitto tuli lopuksi. Tohtori ilmoitti, että tästä lähtien saan kutsun kontrolliin TAYSiin joka vuosi, oli ongelmia tai ei. Kysyi vielä, riittääkö kerran vuodessa!!!! Olin onnesta flintas. Sen jälkeen, kun 14-vuotiaana lähdin viimeisen kerran Lastenklinikalta 1988, minulla ei ole ollut omaa lääkäriä. Lapuan terveyskeskuslääkärit minut toki tunsivat ja tiesivät, mutta "maailmalla" kiertäessä on tullut vastaan mielenkiintoisia kokemuksia - ja Seinäjoen keskussairaalan herrat ovat ihan pihalla OI:sta, kuten viime talvena todettiin (eikä edes ensimmäistä kertaa). V

Nyt minulla on hoitosuhde lääkäriin, joka tietää mikä on osteogenesis imperfecta, ja osaa hoitaa sitä! Jos jotakin tapahtuu, voin ottaa vaikka suoraan yhteyttä tähän ortopediin! Voitte varmaan kuvitella, miten turvallinen olo nyt on. Minä en tästä nuorene eivätkä jäsenenikään, mutta silti minun ei toivottavasti tarvitse enää tapella saadakseni asianmukaista hoitoa.

Paluumatkalla tuiskusi lunta ja tuuli sieppoi linja-autoakin, mutta niin vain päästiin Jalasjärvelle ja tepsutettiin lyhyt matka matkahuollosta kotiin. Ihana, onnistunut reissu, kaikin puolin. Ainoa negatiivinen puoli oli se, että minulle tuli aivan kauhea ikävä rakkaaseen opiskelukaupunkiini... Tampere vain on Tampere!

Töiden aloittamisen ja reissun ansiosta väsy on kova, mutta eilisen sain pitää melkein vapaana, tein vain vähän toimistojuttuja omalta koneelta. Lisäksi sivubisnesasiani etenee, kerron siitä enemmän kun vahvistuu lopullisesti. Laskimme myös hankevetäjän kanssa tuntejani ja totesimme, että 60 h / 3 vkoa -syklin rajat paukkuvat heti niin reippaasti, että tämän kolmiviikkoisen jälkeen tulee hyvinkin löysää. Eikö se siis tästä...

Oikein iloista viikonloppua teille kaikille!

7 kommenttia:

  1. Minulla oli aikoinaan työkaveri, joka oli opiskellut Tampereella. Ja niin kova oli hänellä polte sinne takaisin, että sinne lähti vakityöpaikastaan ja sillä tiellä vielä on.

    Minulle Tampere on jäänyt melko vieraaksi kaupungiksi. Taitaa olla yli 20 vuotta, kun siellä pistäydyin siskoni luona kyläilemässä pari kertaa. Mutta kun sisko muutti sieltä pääkaupunkiseudulle takaisin, niin ei ole ollut sinne enää asianpoikasta.

    Mutta oikein mukavasti pääsin paikan tunnelmaan postauksesi myötä. Kaikki asiat näyttävät loksahtaneen paikoilleen. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Teillä on ollut todella upea matka! Minä en tunne Tamperetta kovin hyvin, mutta juuri sen verran että matkakertomuksesi sykähdytti minuakin.

    VastaaPoista
  3. Tulipas kirjoitettua pupu hassusti. :)

    VastaaPoista
  4. Joo, on nuo tosi lapsellisia. Minä en ainakaan viitsisi mitään pupyhärpäkkeitä pitää. ;)

    Kiva, kun oikein odotat kontrollia. Minua ei huvita tipan vertaa ravata korvapolilla nenää tökityttämässä, vaikka suhteellisen mukava lääkäri siellä onkin.

    Onnittlekut muuten työpaikasta!

    VastaaPoista
  5. Piri ja Villiviini, Tampereessa yhdistyvät suurkaupungin ja pikkukaupungin parhaat puolet. Ihanat ihmiset, kohtuulliset välimatkat, upea miljöö.

    Maartsi, onneksi en muistanut tuossa mainita, että JuuliArtin tuotteissa on oma kategoria pupuille... ;) Ja kyllä, kun ihminen on 22 vuotta elänyt kroonisen sairauden kanssa ilman mitään tarkkailua ja ongelmatilanteissa saanut tapella verissäpäin saadakseen hoitoa, niin kontrolli ON kova sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että sait hyvän lääkärin!

      Poista
  6. Ihkuissa putiikeissa piipahtelitte! Mäkin oon tässä suunnitellut tyttöjen kanssa jotain kivaa pikku syyslomareissua johonkin "kotimaan kohteeseen", mutta flunssa se ei tullut kello kaulassa!

    Onnea uusiin haasteisiin :)

    VastaaPoista