Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Paluu tulevaisuuteen

Mediakasvatustyöpajat jatkuvat. Eilen heitimme ensimmäisen Lapuan-keikan, torstaina ja perjantaina jatketaan.

Olen toki käynyt yläasteella sen jälkeenkin, kun sieltä 20 vuotta sitten (!!!!!!!!!) lähdin. Keväällä 2000 olin siellä sijaisena enkä tiedä kumpi kärsi enemmän, minä vai oppilaat. Kun yhteiskoulun perustamisesta tuli kuluneeksi 100 vuotta vuonna 2004 ja koulun remontti oli valmistunut, kiertelin lukemattomien muiden kanssa nuuskimassa paikkoja avointen ovien päivänä.

Silti eilinen oli melkoinen "paluu tulevaisuuteen". Tosin aloitimme päivän lyseon puolelta, jossa minulla ei aikanaan tunteja ollut, eikä se herättänyt erityisiä tuntemuksia. Mutta kun ruokatunniksi siirryimme ns. vanhalle puolelle ja pääsimme kiertelemään siellä, kumpikin ex-oppilas muisteli hartaasti menneitä. Paljon on toki muuttunut - se avoin laattakäytävä uuden ja vanhan puolen välillä on nykyään kaksikerroksinen lasikompleksi, jossa on upea tietokoneluokka, kioski ja vaikka mitä - mutta paljon myös tuttua. Jopa opettajainhuoneen eteinen, joka on nykyisin hieno ja avara käytävä, tuoksui täsmälleen samalta kuin 20 vuotta sitten. Harmittaa, kun en huomannut kakkoskerroksessa tarkistaa, vieläkö siellä on seinällä ikivanha, mustavalkoinen, kärsinyt opetuskuva, jossa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista... Katselin sitä aika paljon silloin joskus kun käytävässä odottelin milloin mitäkin.

Päivä oli kyllä järkyttävän rankka. Vaikka Hermanni ammattitoimittajana hoiti pääasiassa lehtijutun teosta ja kuvan otosta puhumisen ja minä vain esittelin itseni ja Kantin, olo oli reissupäivän jälkeen puhki. Lisäksi yhtään kaksois- eli käytännön tuntia ei ollut, nuoret kuulivat kyllä lehtijutun teon teorian mutta eivät päässeet kokeilemaan käytäntöä. Jokainen tunti oli myös eri luokkahuoneessa.

Ja sitten ne portaat. En ollut ollenkaan muistanut, miten järjettömästi portaita Lapuan yläasteelle on onnistuttu laittamaan. Ymmärrän toki, että sekä lyseo että vanha puoli ovat vanhoja rakennuksia, mutta silti en voi kuin ihmetellä sitä eritasoisuutta - joka näkyy tosin myös uusissa rakennelmissa. Aina pitää olla joka paikkaan muutama porras. Vanhan koulun puolella edes porrasväli oli inhimillinen, mutta lyseon rappusissa olivat minun sääreni loppua kesken.

Kun palasimme Seinäjoelle, olin sopinut Kantin entisen työntekijän kanssa treffit JIBBO-toimistolla. Miitinki oli erinomaisen hyvä, mutta kotona olin vasta puoli seitsemältä eli 12 h aamullisen lähtöni jälkeen. Kun tähän liittää vielä kaiken sen rappuamisen ja edestakaisin ravaamisen, voitte arvata, että tällä kunnolla olen vieläkin aika sippi... Jos olisin ruvennut opettajaksi, minulla ei varmasti olisi paino-ongelmia!

Tänään teen toimistotöitä aamupäivän, iltapäivällä saan itselleni työtilan Wilholasta. Ainakin eteistämme peittänyt kassien suma purkautunee siinä vaiheessa...

3 kommenttia:

  1. Vauhtia tuntuu riittävän.
    Tykkäätkö hommastasi?
    kyselee Tuula

    VastaaPoista
  2. Mukava lukea työ-Kaisan kuulumisia.
    Rankkoja ja pitkiä on päivät!
    "Vanhoissa paikoissa" käyminen tuo monenlaista mieleen...

    VastaaPoista
  3. Rankalta kuulostaa työsi. Mutta päivä kerrallaan. Mä uskon, et sä sait kerrottua niille oppilaille yhtä ja toista hyödyllistä.

    VastaaPoista