Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Lupa olla

Eilen olin työhaastattelussa. Facebookissa jo kyselinkin ihmisiltä, tunteeko kukaan muu itseään idiootiksi haastattelun jälkeen, ja aika moni on ilmoittautunut. Että miksi ihmeessä vastasin siihen kysymykseen näin, ja miksi ihmeessä kommentoin siihen niin... On melkein pahinta, kun haastattelijoina on tuttuja ihmisiä: sitä menee sisään tavallista rennompana, mutta kun kumminkin tietysti jännittää, möläyttelee välillä mitä sattuu. Ventovieraiden kanssa edes yrittää olla fiksu.

Saa nyt nähdä miten tuossa käy, ensi viikon lopulla ilmoittavat. Maanantaina loppuu myös haku virkaan, joka olisi vakituinen (sellaisiakin näköjään vielä on!) ja johon kaikin voimin haluaisin. Tiedän, että Isällä on minua varten suunnitelma, mutta joskus olisi kiva, jos siitä suunnitelmasta vinkattaisiin edes pikkuriikkisen etukäteen...

Eilen kuitenkin olimme Seinäjoella työhaastattelun lisäksi käsityömessuilla, yleisesti notkumassa ja tapaamassa kaasoa. Melkein neljä tuntia Rosson pöydässä teki gutaa.

1 kommentti:

  1. Jännittävissä tilanteissa tulee aina puhuttua sivu suunsa. Itse ainakin suhtaudun puheisiini jälkiköteen ylikriittisesti ja saan kauhean morkkiksen.

    Katsotaan, mihin mukavaan työhön vielä päädytkään!

    VastaaPoista