Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kirsikoita, makeita ja happamia



Villiviini oli saanut tämän kirsikkatunnustuksen ja jakoi sitä eteenpäin seuraavasti: "Ajattelin nimittäin tarjota tätä tunnustuspalkintoa teille, jotka luette blogiani, mutta olette itse salasanan takana. Tiedätte kyllä!" Niin että kai se olen sitten myös minä? :)


Palkintoon kuuluvan tehtävän mukaan pitää kertoa kolmesta itselle rakkaasta asiasta ja kuvailla rakas valokuva.

  1. Koti, sisältäen myös kaikki siihen kuuluvat ihmiset: oma lapsuudenperhe, Sami, Samin perhe. Nuorempana menin kuin miuli (kukaan ei ole vielä kyennyt selittämään, mikä se on), mutta nykyään olen kotikissa. Nautimme toki Samin kanssa matkustamisesta ja seikkailuista ja puuhastelusta, mutta koti on turvapaikka, paras paikka. Siellä ovat ne ihmiset, joihin voi luottaa, vaikka mikä tulisi.
  2. Uskonto. Elämän tukipilari. En osaa edes kuvitella millaista elämä ja kuolema olisi, jos se olisi täysin omassa varassa. Onneksi ei ole.
  3. Isänmaa. Sankarivainajan pojantyttärenä ja sotaorvon tyttärenä kasvaneelle isänmaan vapaus ei ole itsestäänselvyys - ja samalla olen oppinut kunnioittamaan myös muiden kansojen vapautta. Isänmaahan sisältyy myös kotiseutu, tämä rakas Etelä-Pohjanmaa. Sinnikkäästi täällä kökötän, koska olen niin tyhmä että haluan toimia tämän seudun eteen, vaikka se aina välillä minua kiittämättömästi kohteleekin. 
Ja sitten se valokuva... Enkä aio selittää tätä. Ymmärrätte itsekin. :)


Ai niin, kohtaan 3 viitaten: en tietenkään saanut sitä kunnan työpaikkaa.

Seuraavat viisi päivää kunnassa tulevat olemaan pöydän ja koneen siivoamista, hyvästien jättöä ja vakkarin muistilistan täydentämistä.  Ja niitä läksiäisiä ei tosiaankaan pidetä. Sen sijaan mietin, miten onnistuisin järkkäämään potkiaiset ystävien kanssa. Ideoita?

4 kommenttia:

  1. Voi Kaisa, surettaa puolestasi ja surettaa sekin, että kuulostat siltä kuin olisit antanut periksi. Jostain pilkkujen ja pisteiden välistä se tunne hyppää. Muista juuret ja peräänantamaton pohjalaisuus.
    No saahan sitä tuntea kaikki tunteet, eikä vain hymyillä ja esittää reipasta, vaikka sieluakin silputaan.
    Oletkos koskaan ajatellut, että ryhtyisit oikeasti opiskelemaan uutta ammattia, oikein pyrkisit johonkin oppilaitokseen?
    Heittäisin jonkin villin idean, jos vain keksisin. Mutta ...tuli mieleeni, että hae kaikkia
    työpaikkoja mitä vain avoinna on ja yhtään voit kuvitella itseäsi siihen työhön tai vaikka et edes voisi kuvitella. Silkasta yllätyksestä voi eteen aueta jotain.
    Vaan eipä taida olla avoimia työpaikkoja millään alalla kovin paljon tarjolla..
    Vielä tuohon neuvvoon, että perusta yritys. Hyvä neuvo, mutta ei ihan helppo toteuttaa. Ei yritys pyöri pelkällä henkisellä pääomalla. Kun perheessä on jo toinen ollut työttömänä ja työttömyys jatkuu, samalla kun toinenkin putoaa korvausten varaan, on velan otto, vaikkakin oman työpaikan luomiseksi, vaikeaa ja riskaapeliakin. Korothan on nyt alhaiset, mutta varmasti ovat nousemassa. Eikä pelkkä yrityksen perustaminen ketään auta, on oltava tiedossa työtä sille yritykselle, asiakkaita ja erityisesti maksavia asiakkaita. Ei työttömyyskorvauksista säästellä summia, joilla eletään, kun tulot on nolla ja menot moninkertaistuneet.
    Ei ole nuorellaparilla helppo latu edessä, ylämäkeä tuntuu olevan edessä, vann kun toinen väsyy, niin toinen punnaa eteenpäin ja ohi sivakoiviltakin (onko yhdyssana?) voi saada vetoapua.
    Näihin luottaen, ensi viikkoon voimia lähettäen ja ajatuksissa tukien Tuula.
    Ps. nosta itsesi tilanteen yläpuolelle, kun viikolla varmasti on vaikeita paikkoja - katsele kauempaa ja olet jo rauhallisempi. Voimia!

    VastaaPoista
  2. Tuula, itse asiassa minä koen itseni vahvemmaksi ja reippaammaksi kuin aikoihin! :D Periksi olen antanut siinä mielessä, etten epätoivoisesti yritä sitä työtä saada - kun ei kelpaa, tappio on täysin heidän, ja minä saan kyllä aikani kulumaan.

    Opiskelemaan en missään nimessä lähde. Aikanaan käytetyt 5,5 vuotta yliopistossa, 36 vuotta ikää ja toinenkin työtön perheessä sen takaa - kun ei edes pätkääkään kiinnosta. Mieluummin opiskelen itsekseni.

    Ja annoin kyllä esimiehen ymmärtää, ettei yritys tule kuuloonkaan. Se neuvo on vain asiaa ymmärtämättömien tapa pestä kätensä - "minä ainakin sanoin että perustaisi yrityksen, mutta ei se sitä tehnyt, oma syynsä jos nyt on sitten työttömyyskortistossa"... :)

    VastaaPoista
  3. Arvasitkin oikein, ketä ajattelin! Toivottavasti makeita kirsikoita on enemmän kuin happamia.

    Olen jo ehkä liiankin moneen kertaan esittänyt mielipiteeni, mutta tätä kai en ole muistanut kertaakaan sanoa: anna itsellesi lupa olla myös heikko, väsynyt ja tympääntynyt. Ei aina tarvitse olla reipas pikku-Koo. Ja yksi iso kiitoksen aihe on ainakin takuuvarmasti: Sami. Yhdessä selviätte, toinen toistanne tukien.

    VastaaPoista
  4. Villiviini, enhän minä muuta ole ollutkaan viimeisten viikkojen ajan! Mutta en ole täällä teille viitsinyt ihan kaikkea paljastaa. :)

    VastaaPoista