Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Elävissä kuvissa

Minulle on aina ollut tärkeää saada elämäni suuret hetket ikuistettuna myös videolle. Hyllystä löytyvät niin rippi- ja ylioppilasjuhlani kuin useimmat käsikirjoittamani näytelmätkin. Niinpä luonnollisesti halusimme myös häihimme kuvaajan, ja Martti-serkkuni kameran omistajana joutui uhriksi.

Eilen illalla saimme sitten nauhan käsiimme. Oli järisyttävää katsoa uudestaan läpi se päivä, josta toki paljon muistan, mutta paljon olen jo unohtanut. Esimerkiksi sen, miten paljon meidän häissämme naurettiin!


Joitakin tähtihetkiä haluan jakaa myös teidän kanssanne. Tässä tietysti se tärkein. (Ja kyllä meidän häämme alkoivat klo 15, kameran kello on jäljessä... :)


Hääjuhlamme ohjelmassa oli kohta "vapaa sana". Joillekin vieraille olin etukäteen siitä vihjannut, mutta silti en osannut edes aavistaa, mitä kaikkea meitä varten oli valmisteltu. Seuraavan kuoron esiintyminen oli aivan täysi yllätys! Ja kyllä, tytöt, minä julkaisen tämän, vaikka se tuossa kielletäänkin (voitte olla kiitollisia siitä että tätä ei julkaista sentään Facebookissa!!). Testaan samalla lukeeko teistä kukaan tätä blogia... ;)

Varoitus: sisältää vankkaa sisäpiirihuumoria ja elävää penkkarimusiikkiperinnettä!


Sitten se suuri yllätys.

Minähän olen ollut pienestä pitäen runotyttö, aluksi hyvin kirjaimellisesti. Minulta tilattiin runoja mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin. Kun lakkasin kirjoittamasta runoja, minua pyydettiin puhumaan edelleen mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin, väsymiseen asti. Ihmiset eivät ymmärrä, että kun minulta pyydetään puhetta tai vastaavaa, valmistelen sitä viikkoja - jos olisin pappi, minun saarnoissani ei todellakaan kerrottaisi miten "tänne kirkkoon aamulla ajaessani näin oravan ja ajattelin..." :)

Muistaakseni suunnilleen kuusitoistavuotiaana sain tilauksen häärunosta, koska tilaaja oli menossa häihin joissa oli luvannut esiintyä. Kuusitoistiaan vankalla elämänkokemuksella kirjoitin pitkän runon, jota myöhemmin olen hiukan stilisoinut, mutta enimmäkseen sellaisenaan lausunut itsekin lukemattomissa häissä. Vähän haikeana joskus mietinkin, että ei meidän häihin kukaan tee runoa...

Kun pyysimme rakkaan ystäväni miestä laulamaan häissämme, kielsin häntä kertomasta mitä hän aikoo esittää, koska tahdoimme edes jotakin yllätystä. Ja totisesti Veli meidät yllätti. Pyydän teitä hienotunteisesti olemaan katsomatta morsianta, sillä oman häärunoni kuuleminen aivan uudessa muodossa meidän häissämme sai minut itkemään ensimmäisen kerran julkisesti hääpäivänämme, eikä se ole kaunista nähtävää. Mutta arvatkaa, kolahtiko tuo kuusitoistavuotiaan elämänviisaus juuri nyt, tämän syksyn sadesäätunnelmissa.


Materiaalia on yli kolme tuntia, ja olen nähnyt suurimman osan vain siinä vaiheessa kun kuvaa siirrettiin kamerasta läppäriin, jolloin ääni tuli vaisuna kameran kaiuttimen kautta. Tulossa lienee siis vielä varsinainen katselusessio vihkipuheineen, anopin ja kummiserkun sekä veljiemme puheenvuoroineen, isonveljen ja kälyn runoineen, Pikkuserkun ja miehensä "avioliittoleireineen"... (Ja jonkun pitäisi tästä vielä leikata sellainen parituntinen jaettavakin filmi, hm.) Lakanan vetäminen silmät sidottuina (ei sentään kädet sidottuina, kuten kaaso vahingossa sanoi!) nauratti pikakatsomalla ainakin yhtä paljon kuin aikanaan paikan päällä.

Eiköhän tällä ilon ja rakkauden määrällä taas jaksa vähän aikaa!

10 kommenttia:

  1. Kun saan rauhassa katsoa ja kuunnella niin tulen uudelleen. Meidän häistä ei ole videota, kuvia onneksi sentään. Aivan mielettömän ihana yllätys runostasi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun jaatte juhlanne meidän kanssamme!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kaisa ja Sami! Ihana tunnelma.

    VastaaPoista
  4. Voi Kaisa ja Sami! Ihanat videot.
    Mitä se nyt on jos morsian kyynelehtii, kun minäkin täällä, tämmönen nettituttu, pudottelen semmosia krokotiilinkyyneleitä, että paita kastuu ja nenä vuottaa, lukulasit huurussa.
    Hienoa oli katsoa, ihan kuin mukana olis ollu.
    Onnellisia hetkiä ja rakkautta aina vain lisää ja lisää teille toivon.
    Tuula

    VastaaPoista
  5. Ihanaa Kaisa! Laulu on tosi osuva ja hauska. Ja kyllä sua vähän kirkossa jänskätti :D

    VastaaPoista
  6. Aivan ihanat häät, kiitos että sain näin päästä mukaan humuun. Kyyneleitä täälläkin pyyhittiin silmäkulmista.

    VastaaPoista
  7. Voi Kaisa, Kaisa minkä teit! Nyt voipi olla, että tästä teosta sulla ei ole enää muuta mahdollisuutta hyvitykseen kuin kyläily - tähän tarvitaan kunnon voitelu. Ja ootte niin kauan, että ehditte syödä yksien junalippujen verran ;)

    VastaaPoista
  8. Krr...ei nuo sun kyyneleet mitään, ne kuuluu asiaan mutta ihan hirviä tuo meidän kirkon parkissa harjoittelema laulu...silloin varsinaisena päivänä se kuulosti paljon paremmalta ;-)

    VastaaPoista
  9. Piia ja Tarja, kyllä se mun mielestä kuulostaa nauhallakin aivan loistavalta! :) Eli sitten kun kyllästytte nykyisiin hommiinne, voin ilmoittaa teidät Kuorosotaan tai johonkin...

    VastaaPoista
  10. Mä en kestä! Mehän ollaan siis todella loistavia. Mutta jos ei kuitenkaan jätettäisi näitä päivätöitä... :D

    VastaaPoista