Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 6. elokuuta 2010

Työn raskaan raataja ilmoittautuu

Ensimmäinen työviikko on takana. Kuuden viikon aikana nimeni oli muutettu ovipieleen, mutta noita 1970-80-luvun Jalasjärveä esittäviä ilmakuvia ei ollut vieläkään seinällä. Ko. kuvat löytyivät elinkeinoasiamiehen "jäämistöstä" vuosi sitten, ne ovat maanneet vuoden aulan pöydällä, kunnes päätimme juuri ennen lomaani M:n kanssa, että ne pitää saada seinälle. Olimme merkinneet paikatkin valmiiksi, mutta pöydälläpä olivat... Aina pitää olla itte. :) Talonmies ilmaantui juuri, kun T:n kanssa hakkasimme koukkuja seinään ja ilmoitti pitävänsä aloitekykyisistä naisista... :P


Toisaalta töihinpaluu oli mukavaa: loma oli tarpeeksi pitkä. Toisaalta olen ollut valtavan väsynyt. Vielä maanantaiaamuna kuvittelin, että töiden jälkeen mennään lenkille tai käytän juoksumattoamme. Hah! Olemme maanneet illat sohvalla ja tuijottaneet MacGyveriä. Valokuvakirjan häistä olen sentään saanut melkein valmiiksi Eirikuvalle.

Työasiat eivät ole yhtään selvempiä. Alan olla totaalisen hajalla tämän asian kanssa. Soutaminen ja huopaaminen, toivossa ja epätoivossa keinahtelu vie hermot.

Mutta aurinko paistaa, viikonloppuna kuulemma huidellaan taas +30 asteen lämmössä, tästä syystä saa vielä vetää ylleen ihanat hellerytkyt (töihin en sentään viitsi purjehtia narutopeissa ja sortseissa), MacGyver-boksissa (the complete) riittää nähtävää, olen saanut neulontainnostukseni takaisin ja ehkä elämä kuitenkin vielä hymyilee! Hyvää viikonloppua!

J.K. Pakko kertoa loppukevennys. Minua on tällä viikolla närästänyt hurjasti, todennäköisesti stressillä on asiaan osuutta, samoin kuin tervehtyneellä ruokavaliolla (ruisleipää ja vastaavaa). Tänään ennen päiväkahvituntia valitin T:lle, että kun mua nykyään niin kovasti närästää. T. repesi täysin. Meni hetken, ennen kuin viaton vastavihitty vaimo tajusi, minkä takia... No niin, siis kyllä syynä on ihan vaan stressi ja ruisleipä. :)

5 kommenttia:

  1. No kieltämättä itsekin aloin närästystäsi hymyillä ennen kuin luin kappaleen loppuun ;o)
    Todella tylsää tuo kun eivät osaa päättää että huopaavatko vai soutavatko niin että edes suunnasta arvaisi toivoako vaiko eikö. Ihan varmasti sekin väsyttää.
    Pidän peukkuja että Isokyrön (Isonkyrön??) reissulla tulee kaksi positiivista yllätystä: näyttely ja shoppailu.
    Voimahalaus!

    VastaaPoista
  2. Tein pienen lenkin ja kävin laittamassa Sukkasadon napin itselleni. Sitten en enää kehtaa olla ilmoittautumatta. Kiva kun viitsit ja jaksat kannustaa!

    Ensimmäinen työviikko pitääkin ottaa hyvin varovasti ja rauhallisesti, ettei tule närästystä tms. Toivottavasti tilanteesi pian valkenee, mutta jos meinaat Helsinkiin mainostoimistomaailmaan tulla, niin osta jo valmiiksi musta kynähame ja tiukka musta jakku ja korkokengät. Kops, kops, hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
  3. Heljä, mun täytyy nyt ilmeisesti alkaa tosissaan sisäistää se, että olen naimisissa. Ei enää saa puhua närästyksestä, ei aamupahoinvoinnista (mulla on oikeasti sitä joskus, jos niskat ovat päässeet oikein kauheaan kuntoon) ym. ellei halua levittää vääriä käsityksiä! :D

    Villiviini, minä ajattelin edustaa sellaista boheemia taiteilijasielua... Villasukat ja pellavamekko... :D Tai ehkä on parempi pysyä vain täällä E-P:lla!

    VastaaPoista
  4. Kyllä se siitä!
    Mä en ymmärtänyt ollenkaan, mitä nauramista on närästyksessä, oli vanha tai nuori rouva! Kaikkia ei taida närästää. (Kyllä mä JO tajusin.)
    Mekin käymme Kyröös, mutta vasta pyhänä. Toivon, että on sulle /teille mieleen!

    VastaaPoista
  5. Voi että, pidän peukkuja pystyssä noiden työasioiden suhteen. Tai ehkä seurakunnan viran haltijana pitäisi sanoa, että kädet ristissä. Se taitaa olla tehokkaampaakin. =) Kyllä se vain niin on, että työpaikat tuntuvat olevan kiven alla. Alkukesästä meillä täytettiin seurakunnan kirkkoherranvirastoon kanslistin paikkaa.. Siihenkin oli 109 hakijaa. Voit arvata, että monta hyvää jäi kutsumatta haastatteluun..
    Mutta muistan sinua rukouksissa, että työasiat järjestyisivät parhain päin!

    VastaaPoista