Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 14. elokuuta 2010

Kaisan kirjallisia töitä yli neljännesvuosisadan takaa

Kerroinkin kaivaneeni esiin tavaroita Poutun koulun 90-vuotisjuhlanäyttelyä varten. Luokkalehtien seassa oli myös keltakantinen vihko, joka sisälsi Kirjoitelmia. Luokka-astetta en tiedä, olen yrittänyt arvailla sitä oman ja opettajan käsialan perusteella. Uskoisin, että tämä on kolmannelta tai neljänneltä luokalta 1983 tai 1984. Vihossa on sekä saneluja (vieläkö nykyään sanellaan?) että omia aineita.


Ja nyt teidän iloksenne muutamia valittuja paloja 9- tai 10-vuotiaan Kaisan kynästä.

Millaisessa maassa olisi hauska elää
Kaupoissa olisi kaikki ilmaista ja kassat olisivat vain sitä varten, että sinne pitäisi tulla näyttämään tavaroitaan. Jos olisi ostanut vähintään kuusi eri tavaraa, saisi ilmaisen konvehtirasian. Koulussa alkaisi viikonloppu torstaina, ja ensimmäinen koulupäivä sen jälkeen olisi tiistai. Vapaaehtoisia aineita olisivat kaikki muut, paitsi lukeminen ja matematiikka. Ja sitten joka ikisellä vauvallakin olisi kaksitoista komeroa ahdettu täyteen rahaa.
Siis mikä pikku materialisti... Nykyisin minulle riittäisi kyllä kymmenenkin komerollista rahaa. Mutta se konvehtirasia olisi kova juttu edelleen! Tuota pakollista matematiikkaa vain en ymmärrä, sillä "matikka, tuo vanha juoni", kuten isä yo-päivänäni runoili, oli minulle painajaista ekaluokalta lähtien. Vai olinko niin fiksu lapsi että ymmärsin ihmisen tarvitsevan lukutaitoa ja matikkaa, kaiken muun ehtisi oppia myöhemmin? :)

Näin leikin yksin
Monesti, kun olen tehnyt läksyt, menen yläkertaan omaan huoneeseeni. Siellä luen useinkin, tai pelaan itseäni vastaan. Hauskinta kuitenkin on palapelin kokoaminen. Aloitan helpoista tehtävistä, eli otan pientä alkuverryttelyä. Sitten siirryn vaikeampiin tehtäviin. Kokoan parhaillaan erästä satapalaista peliä. Vaikka yksinkin leikkiminen on kivaa, on mukava, kun on kavereita.
Opettajan kommentti: niinpä niin.

Miksi Lapualla on hyvä asua
Lapualla on hyvä asua sen tähden, että täällä on rauhallista. Lisäksi Lapualla on paljon tilaa lasten leikkipaikoiksi. Lapualla on vielä monia vanhoja rakennuksia. Kirkkomme on yli sataviisiymmentä vuotta vanha. Minun mielestäni kirkko on kaunis. Minun mielipiteeni on, että Lapualla on hyvin kodikasta asua.
Näkyykö tästä jotenkin, että historia oli kova juttu jo alakoululaiselle? Lapuan matkailutoimi voisi ehdottomasti ottaa käyttöön iskulauseen "Lapualla on hyvin kodikasta asua".

Hannu putosi laivasta
Eräänä kauniina kesäpäivänä Hannu lähti laivalla Uumajaan. Hannu pakkasi laukkuunsa: sukkaparin, villapaidan, pipon, kaksi kuvalehteä ja lompakon. Vahingossa myös pöytälampun ja maisemataulun. Sitten Hannu astui laivaan. Mutta! Parin tunnin kuluttua alkoi myrsky! Hannu oli kannella, ja alkoi voida pahoin. Sitten Hannu kumartui laidan [yli] ja oksensi. Juuri silloin! Laiva keikahti ja Hannu putosi mereen. Mutta! Juuri silloin heitettiin laivasta pelastusrengas ja Hannu pelastettiin.
Isoveli hoi, otsikko ja siis päähenkilön nimi on opettajan keksimä!! :) Muuten ehkä havaittavissa jo pienenpientä hulluluokkatyyliä... Mutta! Huutomerkit rulettavat näköjään.

Marraskuu

On marraskuu, marraskuu,
pian on lumessa jokainen puu.
Puista lehdet lentänyt on,
pian on talvi verraton.
Kohta on lumessa koko maa, 
lumessa silloin leikkiä saa.

Kun on herännyt unesta,
nauttia voi lumesta.
Mennä ulos hiihtämään,
luistella yli kirkkaan jään.
Marraskuukin verraton,
kuralätäkkö silloin pihassa on.
Mutta! Jäille heikoille älä mene,
aina ei ole turvana vene.

Minä olin aina se, joka kirjoitti opettavaisesti... :P

Itsetehty näytelmä
Nimi: Oletko lukenut läksysi?
Henkilöt: Minna, Maija, Kalle, Pekka ja Neiti Mäki = Lasten opettaja
Tapahtumapaikka: Luokkahuone
Lapset istuvat pulpeteissaan kirjat edessään. Kauhea meteli. Opettaja astuu luokkaan.
Opettaja: Hiljaisuus! Aloittakaamme historiasta. Kalle! Milloin Kaarle Kahdestoista kuoli?
Kalle: (Nousee ylös) Niin, tuota... Onkohan se jo kuollut? (tirskuntaa)
Opettaja: Etkö ole lukenut läksyjäsi? Mitäää!
Pekka: Kalle sanoi eilen minulle, että hän oli jättänyt kirjansa kouluun.
Kalle: Kantelupukki! Enpäs ole! Senkin valehtelija!
Pekka: Oletpas! Olet, olet, olet
Kalle: Hyvä on.
Opettaja: Vai niin!
Tytöt: Valheella on lyhyet jäljet.
Hm. Ehdinkin jo miettiä, mitä niillä tytöillä siellä tehtiin... Näkyykö tässä nyt jonkinlaista perinteistä sukupuoliroolitusta?? Ja epäilen, että juttu Kaarle Kahdennentoista kuolemasta on saanut vaikutteita jostakin tuolloisesta lempikirjastani...

Eräs televisio-ohjelma
Pätkis on aika hieno televisio-ohjelma. Ensin siinä on yleensä smurffit. Sitten tulee Nakke Nakuttaja, tai joku muu. Sitten tulee Aku Ankka, Pluto, Hessu, Mikki Hiiri tai joku muu Walt Disneyn piirretty. Pätkiksen jälkeen tulee noin joka toinen viikko mykkä elokuva. Siinä on mies jolle sattuu kommelluksia, vaikka hän mitä tekisi. Nämä ovat hienoja ojelmia ja odotan niitä.

Siis ajatelkaa: joku ohjelma tuli kerran viikossa ja toinen joka toinen viikko! Eikä piirrettyjä muistaakseni muulloin edes esitetty. On kuulkaa maailma muuttunut.

Muutama juttu jäi vielä esittelemättä, katsotaan tuleeko niiden vuoro myöhemmin. Hyvää viikonloppua!

7 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus ja kiva, että sai itsesikin hyvälle tuulelle kuten minutkin (olen myös herännyt aivan liian aikaisin...)
    Toivotaan, että muitakin mielialan kohottajia löytyy viikonloppuusi.

    VastaaPoista
  2. Riemastuttavaa tekstiä! Yhtenä aamuna telkkarissa Leena Lehtolainen mainitsi, että julkaisit esikoisesi 10-vuotiaana. Niinkö nuorena?

    VastaaPoista
  3. Ei, kyllä minä olin 13-vuotias. Kuulin tuosta jutusta facebookissa, mutta kukaan ei maininnut MITÄ Leena L oli iäkseni sanonut. Eli ilmeisesti en sittenkään ole Suomen nuorin julkaissut kirjailija.

    Sen sijaan olen tod näk nuorin Kirjailijaliittoon hyväksytty. Hain liittoon 18-vuotiaana, mutta minua ei hyväksytty (olin julkaissut hullujaluokkia ja yhden Ylämaa-kirjan). Kun hain seuraavana vuonna (hulluja luokkia ja kaksi Ylämaa-kirjaa), pääsin. Kiiruhdin maksamaan jäsenmaksun heti, jotta voin sanoa olleeni 19-vuotias, kun pääsin jäseneksi (täytin 20 viikon päästä). Löin ilmeisesti iälläni Eino Leinon... :)

    VastaaPoista
  4. Sai taas ihanasti nauraa! Mitähän niillä rahakaapeilla teki, jos kaupassakaan ei maksanut mitään? ;)
    Opettavaisia tarinoita!
    Toivotaan, että hyvätuulisuus jatkuu ja elämä tuo edelleen mukavia yllätyksiä!
    Ps. Bloggaan Sodan ja rauhan tiestä myöhemmin, kun ostokseni ovat kotona, kuvaamatta ja minä olen maalla.

    VastaaPoista
  5. Mäkin haluan rahakaappeja ja konvehteja kaupan päälle kaupasta!! Ja Pätkis oli ihan paras. :)

    VastaaPoista
  6. Malli, tuota samaa minäkin ihmettelen. Vai oliko se 12 kaapillista rahaa sitä varten, jos matkustaa ulkomaille - kaupathan olivat ilmaisia vain tässä maassa...

    Heli, kuvittele, että silloin tosiaan näki piirrettyjä vain Pätkiksessä...

    VastaaPoista
  7. Mun elämässä toteutuu sun toivoma kouluviikko :) Koulu vain ti-to, mutta saa nähdä, paljonko tulee kirjallisia hommia...

    VastaaPoista