Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Reissu on tehty ja kaupungit nähty

Kotiuduimme eilen häämatkaltamme, joka siis tapahtui "vain" Suomessa. Sami kertoi Facebookissa lukeneensa jonkun ihmisen kommentin siitä, ettei Suomessa ole mitään nähtävää, vaan aina on mentävä ulkomaille. Me ajoimme vajaat 550 kilometriä ja näimme niin paljon, että sen pureskelemiseen menee taas tuleva vuosi. Reitti kulki siis Parkanon, Kankaanpään, Yyterin, Rauman, Euran, Köyliön, Huittisten, Sastamalan, Hämeenkyrön ja Ikaalisten kautta. Ja kuvia on sitten tässä vain murto-osa siitä mitä Sami näppäili...


Parkanossa oltiin vielä pirteitä ja jaksettiin oikein tutustua keskustaan...


Ja Kankaanpääkin oli positiivinen yllätys. Aivan ihana kahvila ja hirveän viehättävä keskusta! (Häissämme olleet, muistattehan sen valokuvashow'n otsikon Aina on muistettu syödä - näitä kuvia on otettu vähän sillä periaatteella... ;) Löysimme myös sekä Parkanosta että Kankaanpäästä hauskat kirpputorit!


Kankaanpäästä lähdimme osoittelemaan Raumalle sillä ajatuksella, että myös Porissa voisi pysähtyä, ellei se olisi kovin hankalaa. Kun Porin risteys sitten näytti kääntymistä vasempaan ja edessä luki Yyteri, minä painoinkin kaasua. Emme yhtään tienneet minne olemme menossa (= että se on niemi), körötimme vain saunatunnelmaisessa autossa eteenpäin opasteiden mukaan. Kumpikaan ei ole aiemmin käynyt Yyterissä, emmekä tienneet mitä odottaa. Kunhan vain saisi avata auton ovet......


Matka ei ollut mikään OI-ihmisen unelma, 300 metriä nousua ja laskua upottavassa hiekassa, johon onneksi oli asetettu puulevyjä poluksi. Ja Sami piti kädestä.



Mutta sitten avautui tämä näky... Ja maailman lämpimin merivesi helli meitä. Miten se voi olla niin lämmintä??


Kovan aallokon ja toisaalta pitkälle jatkuvan matalan takia emme kumpikaan uineet, Sami kahlasi kauemmas ja minä istuin vyötäisiäni myöten rantavedessä ja annoin aaltojen huuhtoa itseäni kaulaan asti. Kyllä, hotellissa hiekkaa tuntui olevan joka paikassa...


Virkistyneinä mutta toisaalta väsyneinä päädyimme Raumalle. Koska olemme vanhanaikaisia eikä meillä ole navigaattoria, hotelli Vanhan Rauman etsiminen oli vähän mielenkiintoista - tuli sitten ajettua yksisuuntaista katua väärään suuntaan... Onneksi vanhan Rauman iltaliikenne on varsin hiljaista!

Hotellissa levittäydyimme nopeasti... Suihkussakaan ei kaikki hiekka tahtonut lähteä, ja tuntui, että sitä oli hotellihuoneen lattiallakin seuraavien parin päivän ajan!


Hotelli on Kalatorin vierssä, vastapäätä 1600-luvulla palaneen Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunoita.


Teimme viisaan päätöksen ja totesimme, että nyt emme lähde etsimään mitään halpisravintolaa, vaan menemme syömään alakerran Vanhaan Nyyperiin häämatkan kunniaksi oikein hienosti.




Ihanan aterian jälkeen lähdimme vielä nuuskimaan lähiympäristöä. Kirkonrauniot ja vanha hautausmaa olivat hätkähdyttävät! Mietin aina, millaiset ihmiset täällä ovat eläneet, mitä he ovat ajatelleet, mistä haaveilleet ja mitä pelänneet... Historia ei ole vuosilukuja, se on täynnä elämää!







Tiistaipäivä sitten taaperrettiin ympäri kaupunkia, paitsi milloin istuttiin kaupunkijunan kyydissä. Vanha Rauma on huomattavasti hauskempi kuin esimerkiksi vanha Porvoo, sillä täällä on kaikenlaisia liikkeitä - löytyy käsitöitä ja matkamuistoja, mutta yhtä lailla ihan "tavallisia" kauppoja keskellä vanhaa miljöötä. Myös kahviloita ja ravintoloita on joka lähtöön, vanhassa Porvoossa kun ei ollut ainakaan muutama vuosi sitten oikein muuta kuin se etanaravintola.

Yksityiskohtia...






Kuva esittää siis mukulakivistä parkkiruutua! :)


Historiallinen miljöö...
















Ja kaupunkijuna Kake! Suosittelemme lämpimästi, 50 minuutin kierroksella ehti nähdä paljon sellaista, mitä muuten emme olisi ymmärtäneet edes etsiä. Tosin Kakesta pois tullessa oli tungosta ja siksi kiersimme sen "pysäkkinä" toimivan jäätelö- ja karkkiauton takaa. Katsoessani tarkasti jalkoihini, etten kompastu kiveykseen enkä sähköjohtoihin, kävelin pahki auton sivupeiliin että rusahti - siis minun pääni, toivon mukaan ei peili. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä ja särkylääkkeellä. :)




Sami ehti "junan" kyydistä näppäillä myös maisemia.






Mutta sitten sitä matkailun raadollisempaakin puolta - minulla oli mukana tällä kertaa lähinnä hellevaatetta, ja tiistaiaamu valkenikin pilvisenä. Caprifarkut olivat kyllä laukussa, mutta niissä ei ollut mitään "turistitaskuja". Niinpä piipahdettiin Seppälään, ja sieltä löytyi kaikki tarvittava... Tosin sää kyllä sitten taas lämpeni.


Hotelli Vanha Rauma on siitä hauska, että huoneissa on vedenkeitin, mukit sekä teetä, kaakaota, kahvia ja maitojauhetta. Tämä kaikki siis kuuluu huoneen hintaan, ei baarikaappiin. Vastaavaa olen aiemmin nähnyt vain Skotlannin-reissuillani. Niinpä kävimme iltapäiväkahvilla hotellilla ja palasimme sitten kaupunkiin tutustuaksemme Pyhän Ristin kirkkoon. Se on rakennettu 1400-luvulla fransiskaaniluostarin kirkoksi, ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon tulipalon jälkeen 1600-luvulla siitä (tietenkin tässä vaiheessa jo luterilaiseksi muuttuneena) tuli kaupunkiseurakunnan kirkko. Upea.







Tämä rouva ei olllut aito, vaikka niin voisi luulla.















Varsinaista Rauman giältä emme kuulleet - klo 17 kaupunkijunakierros olisi ollut raumangiälinen, ja kuulemma sitä saattaa kuulla torilla. Mutta kävimme kierroksella aiemmin, ja torilla oli niin kova tungos, ettemme väsyneinä viitsineet yrittää sekaan. Sen sijaan Sami bongaili raumangiälisiä mainoslauseita. Sorrunko siihen vihaamaani kotiseudun vähättelyyn jos sanon, ettei mainostaminen pohjalaismurteella kuulosta yhtä sympaattiselta? Vai luulenko vain, kun murre on liian tuttu?







Mutta toki Raumalla ollaan myös kansainvälisiä. :)



Ja taas hotellille lepäämään kera Samin kirjalöytöjen. Gerritsen on toki jännittävä, mutta en sentään tärise pelosta noin voimakkaasti! :) Meillähän on isot ja hyvät kamerat, joita on kuitenkin erittäin hankala kanniskella mukana matkoilla ja juhlissa. Niinpä juuri ennen lähtöä ostimme Keskisen tarjouksesta halvan mutta ihan hyvän pokkarin, joka ei kuitenkaan pitänyt ilman salamaa kuvaamisesta - ja salamahan useimmiten pilaa tunnelman...


Olimme aikoneet illalla syömään Vanhan Rauman kellariin, mutta sepäs olikin täpötäynnä - tiistai-iltana! Niinpä päädyimme kotoisasti Rossoon. Mutta melkein sanoisin, että se onkin Suomen kaunein Rosso, koska sijaitsee vanhalla seurahuoneella.







Vanhassa Raumassa jokaisella talolla on nimi. Isoveljelle terkkuja!


Keskiviikkoaamuna hyvästelimme "kotimme" hotellissa, pakkasimme pikku fiestan ja lähdimme kohti itää. Emme jaksaneet tutustua Sammallahdenmäkeen, mutta saimme lyhyen tietoiskun siitä lahjamyymälä Pyörnissä. Aivan, nopeat pohjalaiset ehtivät Rauman-matkallaan käydä kääntymässä myös Lapissa! :)





Seuraava varsinainen kohteemme oli esihistorian opastuskeskus Naurava Lohikäärme Eurassa. Olen käynyt siellä Pohjanmaan Historiallisen Seuran retkellä joskus vuosituhannen alussa, mutta nyt oli hauska uudistaa visiitti. Kyseessä ei siis ole museo, vaikka vitriineissä on myös museoesineitä, vaan kaikkeen ei-lasin-alla-olevaan saa koskea. Harmittaa, että aikanaan Isonkyrön (sitä kunnanisien vihaamaa ja purkamaa) isonvihan opastuskeskusta tehdessäni en osannut ideoida näin hyvin. Täällä ei olisi saanut salamaa käyttääkään, joten osa kuvista on varsin tunnelmallisia. :)







Esillä olevan käärmesormuksen mallilla tehdyn hopeasormuksen Sami osti minulle myymälästä.








Euroopan painavin miekka, vajaat 3 kg.


Ja aina on muistettu... :D Opastuskeskuksessa oli myös lounasravintola. Minä esittelen uutta sormusta!


Sitten jatkettiin Köyliöön. Aikomus oli vain piipahtaa kurkkimassa Kirkkokaria, piispa Henrikin kuolinpaikkaa, joka on Pohjoismaiden ainoa katolinen pyhiinvaelluskohde. Mutta käännyin yhtä liittymää liian aikaisin ja päädyimme Köyliön keskustaan treffaamaan Lallia. Patsaan tekstin mukaan hän kuvastaa suomalaisen talonpojan peräänantamattomuutta... ;)



Jatkoimme eteenpäin sillan yli Kirkkosaareen, jossa sijaitsee Köyliön kirkko. Lopulta Henrikin muistomerkki jäi näkemättä; sinne oli kyllä viitta, mutta se näkyi osoittavan jonkun maatalon pihaan, emmekä viitsineet lähteä häiriköimään. (Karille olisi muutenkin pitänyt mennä veneellä, niin että tarkoitus oli alunperinkin zoomata sitä kaukaa.)


Köyliössä oli kuuma - ja tuli muutama vesipisarakin. Tuo pikku fiestan sisustus muuten keräsi maailmalla katseita! :D


Köyliöstä ajoimme Huittisiin jäätelölle ja lukemaan karttaa. Sami viisasteli, että pitää sieltä nyt yksi kuva ottaa...


...kunnes lähdimme kohti Sastamalaa ja näimme kyltin "Huittisten keskiaikainen Pyhän Katariinan kirkko ja Risto Rytin patsas". Kun me kuulemme sanan "keskiaikainen", fiestuli tietää kääntyä viitan mukaan melkein rattiin koskematta!

Tasavallan presidentti Risto Rytiä, yhtä Suomen pelastajista, ihailemme molemmat. Emme vain tienneet, että hän oli Huittisista kotoisin.


Pyhän Katariinan kirkko oli meille täysi yllätys - ja erittäin positiivinen sellainen.


Huomatkaa minut mittakaavana (142 cm) tornin juurella!








Oppaan mukaan miekka oli löytynyt joskus lehterin ja seinän välistä ja on 1100-luvulta... Näillä seuduin kaikki vanha oli 1300-luvulta ja sitten kun puhuttiin oikein vanhasta, puhuttiin 1100-luvusta! :)



Huittisista jatkoimme pohjoiseen kohti Vammalaa. Arvaattekin varmaan, minne.


Vaikka olin lukenut, että talkoilla uudelleen rakennettuun Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon uusine sisämaalauksineen oli jo ensimmäisenä aukiolosyksynä tutustunut 40 000 ihmistä, en ollut käsittänyt, että siellä tosiaan olisi väkeä melkein kuin Herättäjäjuhlilla.





"Markkinatunnelmaa", mutisi Sami, kun livahdimme penkkiin istumaan ollaksemme jäämättä jalkoihin. Korostettakoon tässä, ettei seurakuntaa missään nimessä pidä syyttää siitä, että he olisivat tehneet "minun Isäni huoneen markkinahuoneeksi": kirkossa myytiin vain postikortteja ja kirjoja, kuten missä tahansa tiekirkossa, ja se on suljettu yleisöltä lauantaisin toimitusten takia. Väkimäärä edestakaisin hortoilemassa vain teki tunnelman levottomaksi. Tuntui, että osa luuli tulleensa taidegalleriaan eikä kirkkoon.


Uudet maalaukset olivat tietysti hienoja ja sopivat tavallaan tunnelmaan - kun vanha oli tuhottu, oli ollut viisas ratkaisu tilata jotakin niin uutta kuin Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalauksia!







Kirkko on talkootyön upea muistomerkki, mutta ehkä sittenkin liian "uusi" ja levoton. Parhaaseen tunnelmaan pääsimmekin pihalla.



Järvenrannassa oli pöytä ja penkit, jotka eivät näyttäneet ketään kiinnostavan. Niinpä pidimme siinä evästauon.





Olimme Huittisista soittaneet Motelli Kyröskoskeen ja varanneet sieltä yöksi huoneen, joten Tyrväältä jatkoimme pohjoiseen. Ihan pian Pyhän Olavin jälkeen näimme kyltin "Sastamalan keskiaikainen kirkko". Fiesta kääntyi sinne tietysti, mutta kapea, mutkitteleva tie näytti epäilyttävältä ja kirkko ihan samassa paikassa olevalta kuin mistä olimme juuri lähteneet - eikö se ollut yhtä kuin Pyhä Olavi? Kun väsymyskin vaivasi, käännyimme takaisin isolle tielle.

Jälkikäteen otti päähän: Sastamalassa on kaksi keskiaikaista kirkkoa, ja tämä jälkimmäinen olisi kuulemma maalattioineen ja puuveistoksineen ollut todellinen nähtävyys!!!! Sekä takuulla rauhallisempi kuin Pyhä Olavi. Kumpaakin meistä harmitti hirveästi, mutta päätimme, että onpa sitten syy ajaa joskus vielä Sastamalaan... Ihmettelen vain, miksei siinä voinut lukea vaikka, että Pyhän Marian keskiaikainen kirkko - silloin olisimme tajunneet, että kyseessä on eri rakennus! Ei tullut meille, Isonkyrön mahtiseurakunnan jäsenten jälkeläisille pieneen mieleenkään, että jossakin voisi olla kaksi keskiaikaista kirkkoa vain parin kilometrin päässä toisistaan.

Tosin emme mieluusti palaa Sastamalaan sitä tietä, jota pitkin ajoimme kohti Hämeenkyröä. En ole ikinä edes nähnyt sellaisia mäkiä!!!!!!! Me pohjalaisparat jurruutimme jarru pohjassa niitä alaspäin - nimenomaan alaspäin. Tuntui, että laskeuduimme koko ajan, kuten todennäköisesti oikeasti teimmekin, kohti Pohjanmaata. Brr. Kolmostien "mäet" eivät tuntuneet sen jälkeen enää miltään.

Mutta kuuma oli! Onneksi Hämeenkyrön Kyröskosken motellin omistajarouva piirsi meille karttaan reitin uimarantaan, ja voi kyllä taas vesi teki eetvarttia...



Motelli oli ihan ok, ei mitään loistotasoa, mutta huoneissa oli jääkaapit ja keittiössä muut tykötarpeet. Ja sängyt erittäin mukavat! Aamukahvit piti tosin ostaa itse, onneksi murukahvia saa annospusseissakin. (Emme olleet hoksanneet, että ne olisi voinut ottaa mukaan Rauman hotellista!)



Hämeenkyrössä halusin viedä Samin Frantsilan yrttitilalle, jossa olin itsekin käynyt vain pari kertaa talviaikaan. Nyt oli toista!





Frantsilasta jatkoimme Hämeenkyrön keskustaan. Kirkko ei ollut keskiaikainen, mutta kelpasi meille... :) Minä jälleen tornin mittakaavana!






Valtavan kaunis ja ihan hiljainen kirkko vähän lohdutti meitä Pyhän Olavin aiheuttaman järkytyksen ja Sastamalan näkemättä jääneen kirkon aiheuttaman pettymyksen jälkeen...


Aivan ihana idea: kun seurakunnassa kastetaan lapsi, hänen nimensä ja syntymäaikansa kirjoitetaan kultatähteen, joka kiinnitetään kuluvaksi vuodeksi kastetauluun!



Hämeenkyröstä jatkoimme Ikaalisten vanhaan kauppalaan. Sielläkin oli kirkko - josta emme sitten muuta tiedäkään. Niin kuin emme tuosta Hämeenkyrönkään kirkosta.

 Jos tätä lukee joku seurakunnan työntekijä, esitän nöyrän pyynnön: me kirkkobongarit haluamme tietää! Ellei seurakunta palkkaa opasta, toivoisimme hartaasti löytävämme esitteitä! Ei niiden tarvitse olla paksua hienoa paperia eikä nelivärisiä, mustavalkoinen A5-kokoinen kopiokin riittää! Mutta me niin mielellämme haluaisimme tietää edes rakennusvuoden, alttaritaulun tekijän, muuta mielenkiintoista... Koska emme ole arkkitehteja, pystymme päättelemään rakennusajan korkeintaan vuosisadan tarkkuudella. Aina tietysti matkan jälkeen voi mennä nettiin, mutta kuinka moni jaksaa...

Tapuli ehkä 1700-luvulta?


Kirkko joltakin vuosisadalta?



Mutta kaunis se(kin) oli.







 

Ikaalisissa teimme arvatkaa-mitä... :) Siis söimme ja kävimme divarissa!

 

Vanhaa kauppalaa kovasti mainostetaan nähtävyytenä, ja onhan se viehättävä. Ehkä väsymys painoi käpälää, mutta emme vain oikein hurmaantuneet. Toki kävimme katsomassa ne kauneimmat paikat.











Siellä odottaa pikku fiesta uskollisesti. Menin sanomaan Samille, että nyt pitäisi tapahtua vielä juuri ennen kotiovea jotakin hauskaa, josta matka muistettaisiin.


Ihan tätä en tarkoittanut!! Kävimme Parkanossa kahvilla, ja silloin alkoi tiputella vettä. Jatkoimme kuitenkin matkaa - joutuaksemme ukkosmyrskyyn. En ymmärrä, miten toiset voivat ajaa satasta säällä, jolloin ei näe kymmentä metriä eteensä ja tie on mäkinen. Me pysähdyimme puoleksi tunniksi linja-autopysäkille, sitten luulimme sateen hiljenevän ja jatkoimme matkaa, mutta jouduimme pysähtymään toisen kerran levähdyspaikalle. Kiitos tiehallinnolle (tai kuka-onkaan) niistä!!


Onneksi Hämeenkyrön tiekirkosta oli lähtenyt enkeli mukaan. :)




Lopulta sade taukosi ja voimme jatkaa. Niin päästiin kunnialla kotiovelle: fiesta jaksoi ja me jaksoimme. Reissun ainoa vaaratilanne tuli Jalasjärvellä, kun odotimme päästäksemme kääntymään kotipihaan, ja joku älypääkloppi syöksyi bemarillaan risteyksestä perää viskoen... Muuten empiirinen tutkimuksemme osoittaa, että toisin kuin viime kesänä, bemarikuskit eivät ole enää maanteillä pahimpia. Nykyään törkeimmät ohitukset tehdään Volvolla. Ja täysin riippumatta siitä, miten kovaa pikku fiesta etenee.


Niin on matka takana ja tavaroiden purku vielä edessä. Noita kasseja on paljon siksi, että emme tunkeneet pyykkipusseja takaisin matkalaukkuun - emme siis shopanneet ollenkaan hillittömästi. :)

Kiitos teille, jotka jaksoitte tänne asti! Vähän on haikea mieli, kun ihana matka on takana, mutta onneksi vuoden päästä on taas kesä...

11 kommenttia:

  1. Ja, kun tuon sinun kertomuksesi lukee, ei voi enää väittää ettei Suomessa ole nähtävää! Minä olen kyllä Suomi-matkailun kannalla! Paljon nähtävää ja ihan uusia paikkoja jos vain viitsii etsiä!

    VastaaPoista
  2. Ihana matkakertomus. Näköjään teillä samat ajatukset Ikaallisista kuin mullakin. Onneksi löydettiin kuitenkin Finlaysonin tehtaanmyymälä ja Miriamille lähti kakkoslaadun muumiolkalaukku 3 eurolla

    VastaaPoista
  3. Olipa ihana häämatka ja suloinen matkakertomus. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Kiitos hauskasta matkakertomuksesta! Suomessa on valtavasti nähtävää eikä kesä ole kuin puolessa!
    Omenahotelleissa on keitin ja pusseja!

    VastaaPoista
  5. Tanja, melkein masentaa kun ajattelee, että elämänsä aikana ei voi ehtiä nähdä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, mitä Suomessa on... Mutta onneksi näkee edes pintaraapaisuja! :)

    Heljä, me huomasimme tehtaanmyymälän vasta poislähtiessä, oli väsy ja rahat lopussa, joten emme pysähtyneet. Ehkä olisi pitänyt? :D

    Villiviini, matka oli ihana! Nyt pitää vain totutella taas kotonaoloon...

    VastaaPoista
  6. Malli, valitettavasti töihin pitää palata viikon päästä, niin että kovin pitkiä retkiä tässä ei enää suunnitella. :) Omena-hotelleissa on tosiaan keittimet ja mikrot, mutta niitä en laske "oikeiksi" hotelleiksi - asuimme niissä Tampereella ja Turussa aikanaan ja totesimme, että tykkäämme ehkä enemmän paikasta, jossa on henkilökuntaa. Asia voisi olla eri, jos olisi iso porukka matkalla, silloinhan Omena on tosi edullinen.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kivasta häämatkakuvauksestasi!
    Mietin, että en ole kai käynyt millään paikkakunnalla (ehkä läpiajanut?), joten oli kiva lukea. Ja toivoa, että joskus pääsisi länsirannikollekin. Suomessa on niin paljon nähtävää!

    VastaaPoista
  8. Voi miten jo olin odottanutkin tätä matkakertomusta, odotus palkittiin. Hieno reissu, ja mukava katsella kuvia tutuistakin paikoista (en tarkoita Rossoa).
    Tosiaan riittää kotimaassa nähtävää ja koettavaa, eikä aina tarvitse lähteä kauas. Ne lähimmät nähtävyydet usein ovat katsomatta, ne kun ei oo mitään...
    Nyt alkoi meillä loma ja maanantaina hurautetaan S:joelle ja junaan, kohti pääkaupunkia.

    Ihania lomapäiviä teille sinne Jalasjärvelle toivottelee Tuula

    VastaaPoista
  9. Mukava matkakertomus. Varsinkin, kun monet paikat ovat entiselle Satakuntalaiselle tuttuja. Yyterin hiekka tosiaan kulkeutuu väkisin mukaan. Sitä voi löytää esim. korvistaan parin pesukerran jälkeenkin, niin hienoa ja piiloutuvaa se on.

    Kirkkobongareille olisi Porin naapurista löytynyt Ulvilan harmaakivikirkko. Siellä oli (ainakin) tänä kesänä opas ja kahvitarjoilu. Ko. kirkon remontin aikana löytyi maahan kätketty aarre, ja muutamia niitä vanhoja rahoja on näytillä kirkossa.

    Harmi, että Sastamalan kirkko jäi näkemättä. Sastamalan alueella on tosiaan ollut useita kuntia, joissa on ollut vanhoja kirkkoja.

    VastaaPoista
  10. Neili, minulla taas on haaveissa Itä-Suomi. Mutta pitäisi ensin pystyä hankkimaan auto, jota molemmat voisivat ajaa (= jokin irrotettava systeemi jatkopolkimiin)...

    Tuula, oikein kivaa reissua teille!!

    Pia, ei sitten ihme, että sitä hiekkaa tuntui olevan joka mutkassa vielä useamman suihkukerran jälkeen... Porin kohdalla emme olisi jaksaneet enää pysähtyä mihinkään, uinnin jälkeen piti jo kiiruhtaa kohti Raumaa, mutta näköjään on monta hyvää syytä palata seudulle vielä takaisin!

    Tyhmä kysymys: miten etelässä voi olla keskiaikaisia kirkkoja kylki kyljessä, kun meillä on edelleen vain tuo Isokyrö...??

    VastaaPoista
  11. Täältä löytyy kikkobongareille mukava sivu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_keskiaikaisista_kivikirkoista

    Keskiaikaisia kirkkoja on tosiaan runsaasti Etelä-Suomessa, erityisesti Varsinais-Suomessa.

    VastaaPoista