Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

"Tuleeko näitä Kaisan polttareita usein?"

Näin oli kysynyt ystäväni pikkutyttö eilen, kun äitinsä teki lähtöä Seinäjoelle. Tämän johdosta minua tietysti evästettiin sillä ajatuksella, että toisia polttareita ei pidetä - vaikka minulla oli kyllä niin hauskaa, että sopisi näitä järjestää vaikka vuosittain hääpäivän lähestyessä... ;)

Eilen yhden jälkeen kaaso soitti ilmoittaakseen, että kyytini on saapunut. Ajelimme Seinäjoelle ja menimme Torikeskukseen. Koetin koko ajan arvailla, minne olemme menossa. Amarilloon - ei. Urheiluvaateliikkeeseen (olin nauranut Samille, että ne tietysti yrittävät laihduttaa minua ennen häitä) - ei. Naamiaisvaatekauppaan - ei.

Päädyimme Marja Entrich -hoitolaan ja kaaso ilmoitti, että "tässä on uhri". Uhri tosiaan! Seuraavan tunnin aikana sain maata pehmeällä sängyllä, ja kosmetologi kuori selkäni, dekolteen, kaulan ja kasvot ja hieroi ne sen jälkeen yrttiöljyillä. Olin vähiltä nukahtaa hoitoon ja ehdotinkin, että hoitaja unohtaisi soittaa kaasolle ja saisin jäädä makaamaan... Kuulemma kaason kysellessä näitä hoitoja oli kosmetologi tiedustellut "kykeneekö morsian rentoutumaan" - oikein polttareista täpinöissä olevat morsiamet eivät pysty. Tämä morsian tosiaan pystyi!

Kaaso saapui noutamaan minua mukanaan rakas ystävä, joka ei pääse häihin, mutta jonka kanssa saimme sitten viettää koko iltapäivän ja illan. Ensin minut puettiin polttariasuun:


Vaihtoehto olisi kuulemma ollut pupuasu, mutta myönnettäköön, että orkideasta tehty käsikoru miellytti enemmän. (Tosin en vielä pysty kantamaan käsilaukkua ja minulla oli mukana pikkureppu, ja sen selkään saanti oli välillä vaikeaa kun pelkäsin turmelevani kukan.) Sitten kirkkopuistoon piknikille! Ah ihanuutta istua viltillä puiden varjossa ja syödä herkkuja, joista kuvassa näkyy vain murto-osa.


Sen verran söimme, että kun viltti otettiin pois, nurmikossa näkyi "kolmiapila". Odottelemme tässä vahingonkorvauslaskua Seinäjoen kaupungilta, tuota nurmikkoa on nyt epäilemättä vaikeahko niittää...


Tämän jälkeen sain TEHTÄVÄN. Mutta koska ymmärtääkseni kaaso aikoo häpäistä minut sen tuloksilla häissä ja täällä blogissa käy tulevia vieraita, ei siitä sen enempää - saatte kuulla sitten häiden jälkeen. Lisäksi suoritin tehtävän huippuajassa, järjestäjät valittivat, että ei tällaista tehtävää pitäisi antaa tiedottajalle... No, sen ansiosta meillä oli aikaa istua kaikessa rauhassa terassilla ja parantaa maailmaa!

Sitten minua lähdettiin taas viemään. Kuinka ollakaan, päädyimme ihanaan ravintola Almaan, jossa jälleen yksi ystävä odotti! Mehän yritimme Samin kanssa saada Almasta sviitin hääyöksi, mutta tangomarkkinoiden takia se ei onnistunut. Pientä korvausta tuotti nyt se, että pääsin sentään sinne syömään. Ruoasta ei ole kuvaa, mutta kerrottakoon, että seurue "pakotti" minut tilaamaan ylämaankarjan pihvin, ihan noin niinkuin periaatteesta.

Jälkiruokia odotellessa minulle alettiin ojennella paketteja. Olen niin noviisi polttariasioissa, etten tajunnut ollenkaan saavani lahjoja - vieläpä sellaisilta ystäviltä, jotka eivät päässeet paikalle! (Kuten näkyy, olen varsin rento ja kiiltävä iltapäivän hoidon jäljiltä - Lapuan kosmetologilla on lauantaina homma, jotta hän saa minut vähemmän hehkuvaksi.)


Ensimmäinen paketti sisälsi Aboa Vetuksesta ostetun lasikorun...


...sekä nipun feikkitatuointeja, joilla minun piti kortin mukaan koristella kaaso ja muu seurue. Jostakin syystä se ei onnistunut - kaikki totesivat, ettei ihosta löydy neliösenttiäkään kuivaa pintaa. (Lämpötila noin +30.)

Toisessa paketissa tuli kortin sanojen mukaan pieniä vieraita 11 vuoden takaa. Tajusin sisällön jo ennen avaamista - ystäväni häissä hääparin pöytää koristaneet nallet! Nämä tullaan kuulemma sitten joskus hakemaan. Toivottavasti kyläily tällä kertaa onnistuu!! Nallejen lisäksi toisessa paketissa oli todellinen maailman laiskimman karkinsyöjän setti: tikkari sekä paristokäyttöinen tikkarinpyörityslaite... Kaikkea ne keksii!

Tässä luen paikalla olleen ystäväni korttia, joka sisälsi niin lämpimiä sanoja, että silmät kostuivat...

...ja kortin ohessa sain paketin, jossa oli vasemmalla näkyvä lutti-kaulakoru. "Ettet unohda juuriasi!" Toiselta ystävältäni sain oikeanpuoleisen sydänkaulakorun.

Kaaso on selvästi huolissaan häiden onnistumisesta, sillä hän oli varustanut hätävarakassin unohtamisen pelossa. Tyylikäs (köh) keltainen kassi sisälsi mm. varasormuksen, riisiä, nenäliinoja, särkylääkettä, laastaria ja varamorsiuskimpun, johon eräs polttarivieras ihastui suuresti - vahinko että hän on jo naimisissa, muuten voisin käyttää tuota heittokimppuna... :P

 Ja illan kruunasi jälkiruoka. Kun pähkäilimme, mitä listalta ottaisimme, Alman tarjoilija sanoi: "Kyllä meiltä voi tilata maistelulautasen, vähän kaikkea." Suosittelen lämpimästi!

Päivä oli kertakaikkisen riemukas! Väsy vain tuli niin, että tänä aamuna Sami sai laittaa blogikissa Missen (muistattehan rakkaan pehmoleluni :) herättelemään minua, kun piti nousta kirkkoon. Nyt on kirkossa kuulutettu meidät myös Jalasjärvellä, ja kahviteltu kirjaimellisen lämpimissä tunnelmissa Samin perheen kanssa.

Viikon päästä olenkin sitten jo rouva...

4 kommenttia:

  1. Kivat polttarit!
    Harmi, kun aika suuren joukon juttua en saanut tuohon mukaan (meillä oli sukujuhlat), mutta älkää salajutussa mukana olevat vielä pettykö! Vielä saan Kaisan kiinni ennen lauantaita!!!

    VastaaPoista
  2. Tosi hienot polttarit!
    Nytkö vähän alkaa jo jännittää...
    Miten maltan odottaa sitten rouvaksi tulon jälkeen, että olet taas blogimaailmassa.
    Lämpimissä merkeissä saatte
    valmistautua suureen juhlaan, suureen päiväänne.
    Kaikkea hyvää nyt ja eespäin..
    terveisin Tuula

    VastaaPoista
  3. On sulla ollut ihana päivä! Minun kaasoni ensimmäinen kysymys oli:"Et kai VAAN halua polttareita?" No en halunnut, mutta olisi ehkä pitänyt, jos ne ovat noin kivoja.

    VastaaPoista