Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Metsäläiselämä päättyy

Torstaina 29.7. rikottiin lämpöennätyksiä, ja me elimme sen mukaisesti.








Meistä 200 metrin päässä olevassa Lamminjärvessä on nähty sinilevää, terveystarkastaja kehottaa käymään suihkussa uinnin jälkeen, mutta uintikieltoa ei ole. Silti ranta ammotti tyhjyyttään, eikä uskaliaita uimareita juuri näkynyt. Me hyppäsimme torstaina järveen neljästi - keskimäärin kerran tunnissa, olimme rannalla noin viisi tuntia - eikä minkäänlaisia oireita ilmaantunut. Kotona tietysti käytiin pesulla.

Joskus vuosituhannen alussa, kun olin vastavalmistunut ja kesälomaa oli vähän, muistan lukeneeni naistenlehdestä juttua töihinpaluusta. Oletusarvo oli se, että kaikki ihmiset asuvat kaupungissa, paitsi että kesäisin kaikki ihmiset muuttavat maalle ja elävät kuin pellossa. Kun työt alkavat, palataan kaupunkiin ja ruvetaan taas huolehtimaan itsestään.

Koska minulle lyhytkin kesäloma merkitsi ennemminkin ihmisten pariin pääsemistä vieraalta paikkakunnalta, en oikein tajunnut jutun ydintä. Nyt tajuan.

Varsinkin häiden jälkeiset kolme helteistä viikkoa olen tosiaan elänyt kuin mikäkin metsäläinen. Alkulomasta laitatin värin kulmiin ja ripsiin ja se auttaa vähän, enkä muutenkaan nykyään juuri meikkaa, mutta kynsilakka on saanut vapaasti hilseillä irti. Ja vaatteet - olen vaihdellen käyttänyt muutamia shortseja, narutoppeja ja hellemekkoja. 

Nyt minusta tuntuu, kuin ryömisin jostakin kivenkolosta ja katselisin hämmentyneenä ympärilleni. Ylihuomennahan pitäisi töihin! Vaikka en työskentele varsinaisessa asiakaspalvelussa, on kuitenkin oletusarvona, että virkamies yrittää edes näyttää fiksulta... 

Tällä viikolla olen antanut ihan oikeiden työasioidenkin palailla mieleen, mutta samalla hämmentyneenä todennut, että maanantaiaamuna pitäisi näyttää joltakin muulta kuin lomalaiselta. Tänään kävimme Seinäjoella katsomassa Maria-siskoani ja kylässä kummien luona, ja koska sää ei ollut helteinen, piti kaivaa esiin jokin normaali kesämekko ja normaalit alusvaatteet. En edes muista, mitä muuta kuin hellevaatetta kaapeistani löytyy... Kävin myös töitä silmällä pitäen KappAhlissa nuuskimassa alea, mutta vaatteiden koot olivat kovin valiintuneet. Kun aikanaan pudotin 20 kg, olin kokoa 32, ja sen kokoisena olisin tuonut vaatteita kotiin sylyksen. No jaa, ihan vähän jotain löysin nytkin.

Totesin, että tällainen kuuden viikon kesäloma on tarpeeksi pitkä, jotta töihin paluu tuntuu kivalta. Viime vuonna lomailin neljä viikkoa enkä ollut päästä työtahtiin enää ollenkaan. Toki häätouhutkin vaikuttavat siihen, että on ollut paljon muuta ajateltavaa kuin työt. Toisaalta rahaa ei ole ollut ylenmäärin, niin että lomanvietto on toisaalta rajoittunut pitkälti kotiin ja lähiympäristöön. Sopiva annos tylsyyttä on terveellistä!

Nyt tietysti virkistää sekin, että olen ihan pikkuriikkisen toiveikas töiden jatkumisen suhteen. En välttämättä tässä sijaisuudessa, joka jatkuu syyskuun puoliväliin - mutta kuulin huhuja, että kunnallisesta liikelaitoksesta ei ehkä irtisanottuja olisikaan ylähä hyppien tulossa kunnanvirastolle... Jossa kuitenkin parikin virkaa on auki tai aukeamassa eläköitymisen myötä. Niin että jospa sittenkin... Saa muistaa.

Oikein ihanaa viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Jep, muistetaan. Olisi se kiva, jos...

    VastaaPoista
  2. Hauskaa tuumaalua! Muistan minäkin.
    Onko tämä sulle tuttu?:
    http://gamma.nic.fi/~jiiaho/haluatko.htm

    Hauskoja vastauksia siinäkin...

    VastaaPoista