Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kukas kissan hännän nostaa...

...niin että mainittakoon, että kun viime torstaina olin televisiossa uusintakierroksella, olen tänään ollut tuplasti lehdessä.

Viikonloppuna laitoimme Ilkan nettisivujen kautta matkaan kiitoskuvamme. Lehteen sopivan kuvan valinnassa oli puuhaa, mutta tähän päädyimme. Meistä tietenkin otettiin myös niitä virallisia hääkuvia, joiden koevedokset saimme eilen. Mutta jotenkin tämä on niin meirän näköönen - kaikki kunnia poseerauskuville, mutta tässä olemme nimenomaan me! :) Julkaisupäiväksi valitsimme tämän päivän. Kiitokset siis vielä tätä kautta ihan kaikille meitä muistaneille!!


Maanantaina olin juuri kömpinyt sängystä, kun puhelin soi. Tuttu Ilkan kulttuuritoimittaja soitti ja kysyi minulta lukuvinkkiä - tiedättehän ne lehtien gallup-tyyppiset jutut, joita tehdään, kun on heinäkuu eikä kerta kaikkiaan mitään kerrottavaa... (Tämä ei ollut alentuva kommentti, sillä minusta ne jutut ovat hauskoja.) "Tätä minä en laita mihinkään, mutta mitä sulle ja kirjoittamiselle nyt kuuluu?" Aino kysyi, kun olin ensin suositellut Anna Janssonin kirjoja yleisesti ja uusinta eli Haudankaivajaa erityisesti.

Kerroin lyhyesti kuulumisia ja lopetimme puhelun. Viiden minuutin kuluttua Aino soitti uudestaan. "Mä tulen puoliltapäivin Ylivalliin tekemään juttua, voinko tullessa käydä teillä tekemässä haastattelun?" hän kysyi. Sanoin, että meille tulee vieraita iltapäivällä. "No sitten mä tulen heti!"

Ehdin sentään vaatteet vetää niskaan, ja niin sitten puhuimme kaikesta taivaan ja maan välillä... Tämän päivän lehdessä olleeseen juttuun päätyi lopulta vain murto-osa. Ja tässä vaiheessa muistin kertoa, etten ole enää Ikola... :)


Tässä ehkä teksti näkyy vähän selvempänä.


Ei siis kahta kolmannetta. Ja ainakin maakunta nyt tietää, että meidät on vihitty! :)

8 kommenttia:

  1. Kannattaa nostaakin, mutta toivottavasti joku hoksaa vaikka tämän perusteella tarjota töitäkin. Kiva juttu kaikkineen.

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa salaa toivon samaa... :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kaisa! Siinä on sua viety nyt vauhdilla. Se on tätä meininkiä sitten, kun on kuuluisa! Ostin kanssa just Janssonin uusimman! Oikein mukavaa oloa paikassa nimeltä: avioliitossa!

    VastaaPoista
  4. Lomamatkalla ajoin melkein teidän ikkunan alta, näin isolta tieltä kirkontornin.

    VastaaPoista
  5. Näin jutun ja kuvan. Hyvät oli! Toivottavasti poikii töitä!
    Eilen aamullahan se jo mulle luettiin, mutten ole vielä itse lukenut antaumuksellisesti.
    Kauniita rantailmoja!

    VastaaPoista
  6. No mutta, ihan ilmaista mainosta...niin sitä pitää. Toivon todella, että tehoaa.
    Mekin olemme palanneet matkalta, kuumalta sellaiselta, ja meluisalta.
    Yritimme nukkua, Mannerheimintien varrela, jossa liikenne jyrää 24h/vrk, ja lämmön vuoksi PAKKO pitää ikkunoita auki. Ei siihen äänimaailmaan ihan helposti totu. Ja se lämpö....ulkosalla oli helpompaa merituuli vilvoittaa. Mutta muuten suunnitelmien mukaa, aamukahvit torilla, ajelua ratikalla, paljon kävelyä ja sitä maalaisen halvinta huvia, ihmisten katselua. Väliin lounasta, yksi taidenäyttely ja urkumusiikkia Kallion kirkossa. Mukavaa ja voimia kysyvää-kaikin puolin-mutta totaalista lomaa tästä normiympäristöstäja elämänpiiristä muutoinkin.
    Nyt meitä viidyttää 10 vuotias neiti ja ohjelmaa pisaa...
    Rentouttavaa viikonloppua toivoo Tuula

    VastaaPoista