Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Viime päivinä on...

  • skannattu "vanhoja" valokuvia viimeisten vajaan 36 vuoden ajalta (Sami jatkaa) erinäisiin tarkoituksiin.
  • tuplajuhlittu esimiehen eläköitymistä - 13 h työpäivä käy voimille, vaikka kuinka muka pari tuntia siitä olisi juhlaa (päiväjuhlassa valokuvasin, illalla olin vain).  
  • yritetty totuttautua siihen, että käytävillä hortoileekin ihan "väärä" eli uusi esimies.
  • totuttauduttu myös kokoonkuristusvaatteeseen. Kuristaa se.
  • palautettu Harley Parkinson ja kyynärsauvat. Jälkimmäisiähän en ole enää käyttänytkään viikkoihin, mutta ns. vapaa kävely ulkoruokinnassa ilman edellistä muistuttaa ankan vaappumista. Kvaak kvaak. Lisäksi minulla ei ole lihaksia. Ehdotuksia viehkoon sipsutukseen pitkin kirkonkäytävää?
  • rauhoituttu töissä. Onneksi tämä viikko ei ole samanlainen kuin viime.
  • oltu lopen uupuneita. Eilen olin kotiin päästyäni niin väsy, että tuli itku. Paljon parempi olo ei ole nytkään.
  • laskettu päiviä lomaan - kaksi viikkoa ja päivä! Paitsi jos saavat päähänsä jatkaa työsuhdettani, silloin joudun odottamaan heinäkuuhun. :P
  • saatu tk:sta maksusitoumus polvituesta ja soitettu Respectalle. Sieltä soittaa joku huomenna minulle - sillä Seinäjoen Respectallehan ei tietenkään voi soittaa, vaan yleisnumeron täti jätti jollekulle siellä soittopyynnön. Toivomukseni siitä, että työtätekeväisenä saisin ajan klo 15 jälkeen, osoittautui liian haastavaksi tädille.
Mitäs teille kuuluu? :)

6 kommenttia:

  1. Meille kuuluu...kiirettä työmaalla ja se taas aiheuttaa sen, että pää on jotenkin "sekaisin" (normaalia enemmän) ehtoollakin. Eilen kiukuttelin puolisolle - olemattomasta - tietysti ja jatkoin sitten koko illan kestäneellä mykkäkoululla. Hän tietysti tiesi, että ei ollut syypää, joten antoi olla rauhassa ja niin helpotti. Tätä rumbaa nyt jatkunee koko kesän, vaikka olen vakituisessa työsuhteessa, ollut jo vuosikymmenet, tämän kesän loma taitaa kutistua kahteen viikkoon. Yritän olla ajattelematta sitä, päivä kerrallaan. No ensi maanantaina olen saldovapaalla henkilökohtaisten asioiden (perunkirjoituksen) vuoksi, se jatkaa mukavasti tulevaa juhlaviikonloppua. On kahdet lakkiaiset ja yhdet 10 -vuotissynttärit, joista jälkimmäiset kai kaksipäiväiset. Sankari toivoo kovasti koiraa, semmosta ihan oikeaa ja elävää, ei kovin suureksi kasvavaa; kato jos meille tulee jotain pieniä käymään, ne voi säikähtää jos se hyppii niiden päälle!
    Muuten siis kuuluu ihan hyvää, ja päivät menee tosi nopeasti työntouhussa. On pakko keskittyä ihan tosissaan, vaikka se tilapäismajoituksessa onkin vaikeaa.
    Tästä päivästä selvittiin, kaippa sitten huomisestakin, tehdään mitä pystytään ja loput siirtyy...
    Reipasta mieltä sinulle, jos loma tulee ajallaan, niin hyvä, mutta jos siirtyy työsuhteen jatkon vuoksi, niin hyvä sekin, vai mitä?
    Rattoisaa loppuviikkoa, satoi tai pastoi. terveisin Tuula

    VastaaPoista
  2. Tuo kokoonkuristusvaate? Onko se sitä miksi eppäilen? Ei tarvitse liittyä tähän asiaan, mutta siitä tuli muisto mieleen. Vajaa viisi vuotta sitten, kun hätäpäissäni teetin pellavamekkoa jo ostetun hääjakun alle, niin ompelija meinasi pyörtyä. Sanoin, että ne ellos-mallia olevat halpisrintsikat kyllä kelpaavat häärintsikoiksikin. Hyvin menivät, mutta valitettavasti se luonnonvärinen suora mekko on jotenkin kutistunut.
    Yritähän jaksella vielä muutama viikko tai ainakin seuraavaan viikonvaihteeseen asti!

    VastaaPoista
  3. Tuula, tuo kuulostaa valitettavan tutulta - ei omalta osaltani mutta sivusta seuranneena. Meilläkin moni kertoo joutuneensa kovin usein lahjoittamaan lomiaan talolle. Minä en ole siihen vielä koskaan joutunut, vaikka pätkätyöläinen olenkin. Voimia!!

    Villiviini, on se juuri se mitä ajattelet. :) Oli muuten yllättävän hyvä istua, kun ko. vaatekappale tuki keskivartaloa. Ja hengityskin sujuu, en pyörtynyt.

    VastaaPoista
  4. Täällä vedellään viimeisiä päiviä ennen lomaa jota tulee kokonaista kaksi kuukautta, pätkätyöläiselle. Onneksi on oppinut ikänsä penniä venyttämään niin eipä tuo haittaa. Sitä odotan että saa koko päivän perushommien (ruoanlaitto+tiski+koira+miehen rapsutus)välissä harrastaa mitä mieli tekee. Harrastukset aloitan ensiviikolla Kankaanpään opistossa hopeasavikurssilla, hopea muussa muodossa on tuttu mutta tuo savi taitaa ollakin toinen juttu. Tulee varmaankin kiva viikko, syntyy ainakin muutamat korvikset ja riipuksia, aion myös upottaa niihin parittomia korunosia. Mökille päästyä harrastukset muuttuvatkin sitten neuleisiin, jos sais vaikka viimekesän koolatut langat johonkiin projektiin uppoutumaan. Niitä on kyllä ihan liikaa ja riittävät varmaan seuraavallekin kesälle.
    Tässä näin alkuun kuulumisia täältä syrjästä, Hesasta, terveisin Lea.
    PS.Tytär on tehnyt itselleen muutaman korsetin ja ne vasta varsinaisia kuristakärmeitä onkin. Pitäisköhän pyytää tekemään itselleni vähän hellempi laitos.

    VastaaPoista
  5. Herukat kukkivat ihan täysillä. Toivottavasti kukat eivät muutu raakileiksi liian aikasin, että ehtivät kypsyä marjoiksi.

    VastaaPoista
  6. Herukat kukkivat ihan täysillä. Toivottavasti kukat eivät muutu raakileiksi liian aikasin, että ehtivät kypsyä marjoiksi.

    VastaaPoista