Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kaisa niistää ja shoppaa

Jäi ihan toivottamatta teille hyvää helatorstaita, joten toivotetaan nyt sitten kaatuneiden muistopäivää! Kuvan nappasin äsken olohuoneemme avoimesta ikkunasta, josta kuuntelimme seppeleenlaskutilaisuuden puhetta. Keskeisellä asumisella on puolensa. :)

Helatorstaivapaa on mennyt sairastaessa ja riehuessa. Torstain pysyin melkein petissä, puin toki, mutta muuten makailin ja yritin toipua. Nenä ja silmä (huom. 1 kpl) vuosivat niin, etten liikkunut edes huoneesta toiseen ilman nästyykiä.

Perjantaina oli puolipakko jaksaa liikkeelle. Ensin käytimme pikku fiestan testimielessä katsastuksessa, josta raukkaparka palasi hylkylapun kera: alatukivarsi on väljä. Älkää kysykö, sillä tämän enempää en ymmärrä... Muuta kuin että kesäkuun puoliväliin on nyt armonaikaa. Olisin tietysti voinut yrittää selittää katsastussedille, että autoparka on vain laihtunut kun on koko talven seisonut tankkaamatta, ja silloin yleensä jotkut osat käyvät väljiksi, mutta en sitten kuitenkaan... :) Katsotaan nyt, josko 21-vuotiaasta vanhuksestamme vielä saisi ajopelin. Tässä elämäntilanteessa kun ei kauheasti huvittaisi "uutta" (emmehän me ikinä uutta osta tietenkään, vaan käytetyn) ruveta ostamaan.

Sitten jatkoimme Seinäjoen keskustaan, jossa treffasimme kaason. Seuraavat tunnit rampattiin kenkäkaupasta toiseen. Morsian kun tarvitsee kengät, jotka ovat hyvät jalassa, joissa ei ole korkeaa korkoa (en pysty vielä sellaista käyttämään), jotka sointuvat pukuun ja ovat kokoa 35. Heh, ette varmaan uskoneetkaan, että kaikki ehdot täyttyisivät, varsinkaan tuo viimeinen! Joitakin koon 35 korkkareita kokeilin, mutta niissä oli sitten ympärysmitta tehty nukelle, varpaissa lakkasi veri heti kiertämästä. Jalkaparkanihan ovat amerikkalaisen jalkapallon muotoiset.

Positiivista oli se, että jaksoin kävellä uskomattomasti. Positiivista oli myös se, että alusvaateliikkeestä löytyi sopiva kokoonpuristusasu ensisovittamalla ("löytyi edes jotakin", kuului sulhasen uupunut ääni pukukoppiin... :). Mutta muuten alkoi hermo mennä. Ennen kaikkea, kun tekopirteät kenkämyyjät kuvittelivat esittelevänsä minulle jotakin uutta, kun selittivät, että voihan niihin kenkiin laittaa kantalappua ja pohjallista ja päkiälappua ja voihan 100 euron kenkien muovisiin ulkopohjiin liimata kumitarrat niin ettei tarvitse maksaa 20 euroa lisää suutarille - aivan kuin en olisi suunnilleen viimeisiä 35 elinvuottani käyttänyt kantalappuja ja pohjallisia ja päkiälappuja, ja aivan kuin en tietäisi, että virheasentoinen vasen käpäläni hiertää heidän hienot kumitarransa heti pois kengänpohjasta... Eipä minulle sitten tuossa liikkeessä enää pahemmin palvelua tyrkytettykään, tätsy siirtyi auttamaan toista asiakasta, jolle varmaan sai kengät myydyksikn.

Lopulta, kierroksen jälkeen, päädyimme takaisin samaan kauppaan josta aloitimme. Ostin sieltä sekä Marco Tozzin liian isot kengät (koko 36), jotka olivat jääneet vaivaamaan ja joista pohjallisilla saa ehkä jonkinlaiset, sekä Riekerin liian isot kengät (koko 36), joissa on kuitenkin nilkkaremmi, ja sillä kantapään saa kiskottua paikalleen niin, etten näytä siltä kuin leikkisin äitini kengillä. Molemmissa tuntuu olevan vielä kohtuullisen pitävät pohjat ja kannatkin. Juhlapäiväksi on siis nyt kaksi vaihtoehtoa, ja olen tyytyväinen! Kaasolle kiitos kärsivällisyydestä. Olen kyllä sitä mieltä, että hätätilassa ne kukikkaat vale-crocsinikin olisivat menneet... ;)

Lopuksi käytiin vielä kummitätini syntymäpäivillä, ja juhlinnan ja kotiin ajamisen jälkeen olin aika lailla sippi. Lisäksi seuraavana yönä heräsin muutaman kerran siihen, että yskin aivan sanoinkuvaamattoman hillittömästi, niin että pää oli haljeta. Onneksi kunnon troppauksen jälkeen jaksoin emännöidä lankakutsut, joista voi käydä kurkkimassa enemmän kuvia täällä.

Tämä päivä vielä aikaa toipua ja huomenna töihin. Flunssa alkaa onneksi vähitellen hellittää, joten ehkä ensi viikko ei ole niin ankea kuin tämä on ollut. Kuuma ilmakin näköjään jatkuu...

5 kommenttia:

  1. Toivottavasti kengät asettuvat jalkoihisi ennen hääpäivää. Kiva kuitenkin kun löysit edes suunnilleen sopivat, joilla on kiva astella vihille.

    On teillä hienot ja sykähdyttävät maisemat suoraan ikkunasta! Hyvää pyhänjatkoa.

    VastaaPoista
  2. Koko 35 on kyllä hankala. Sitä ei valtaosassa kenkäkaupoista saa ollenkaan. Pääkaupunkiseudulla on kenkäkauppa iso- ja pienijalkaisille, siellä sitten taas hinnat ovat kovat. Eli ei ole helppoa pienijalkaisella.

    Onneksi löysit jotain vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
  3. Jestas, kokoonpuristusasu sai minut repeämään nauruun, paras nimitys sille asusteelle, 10 pistettä siitä.
    On sinulla ollut vilkas viikko ja pistä sinne kenkien kärkeen vaikka vaahtomuovipalat niin pysyvät varmasti jalassa.

    VastaaPoista
  4. Oih kukalliset "kroksit" kuullostaa hyvältä! Miten se meni- kunhan vain hääpari on onnellinen niin silloin häät ovat onnistuneet. Tiedänpä morsiammen joka kirkon portailla nosti prisessa luomuksensa helmaa ja sieltä paljastui valkoiset kumpparit.

    Ihana, että teit löytöjä. Esan kanssa olen huomannut, että vaikka kokoja muka on niin niitä on keskiverto kaupoissa keskivertoisille vartaloille. Ja kuka sitä nyt haluaisi olla keskivertoinen ;)

    Ja ota varovasti sen yskän kanssa - täällä on ollut IHAN kamalaa yskää liikkeellä - varsinkin jos ei ole ehtinyt lepäämään tarpeeksi.

    VastaaPoista
  5. Ota nyt ihmeessä iisisti siellä! Flunssan kanssa ei sovi riehua liikaa.

    VastaaPoista