Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Ympyrä sulkeutui

Tänään me olimme uimassa.

Edellinen kerta oli sinä päivänä, jolloin ydinnaula hyppäsi ylös lonkkaan, mutta saatiin vielä alas, kuten niin monta kertaa aiemmin. Seuraavana päivänä se hyppäsi taas, eikä enää laskeutunut - kuinka olisikaan, kun oli mennyt poikki. Siitä alkoi painajainen, josta alan hiljalleen toipua. Aika tarkkaan puoli vuotta on kulunut.

Oli melkein järkyttävää kasata taas uimakamppeita, mennä tuttuun suihkuhuoneeseen, kiinnittää vesijuoksuvyö. Tässä välissä uimahallin isoon altaaseen on asennettu rappuset, joten minun ei tarvinnut yrittää kiivetä alas tikapuita eikä myöskään pyytää käynnistämään tuolihissiä. Aluksi vesi tuntui pyörryttävän, sitten yhtäkkiä olin kuin kotonani - ja lähdin juoksemaan.

Uiminen on OI-ihmisille eniten suositeltu liikunta- ja kuntoutusmuoto, ja sen ymmärtää. Kun vain altaaseen pääsee ehjin luin, riskit käytännössä loppuvat (ellei nyt sitten huku, mutta sillä taas ei ole OI:n kanssa mitään tekemistä). Jalkani ovat vielä niin heikot, etten uskaltaisi lähteä uimaan, mutta onneksi on juoksuvyö! Juoksin altaan muutaman kerran päästä päähän, välillä lepuutin jalkoja ja "soudin" käsillä vatsalihasten tehdessä töitä, välillä lilluin vain. Kaikkineen olimme vedessä puoli tuntia. Arvatkaa tuntuiko hyvältä!

Pääsin myös saunaan ensimmäisen kerran puoleen vuoteen. Siellä istuessani mietin sitä Kaisaa, joka lokakuun 12. päivänä 2009 istui suunnilleen samalla paikalla (vaikkakin ylemmällä lauteella) ja mietti todennäköisesti kulunutta maanantaita, alkanutta viikkoa, työjuttuja... Muistan, että sinä päivänä olin aamusta ollut jotenkin synkällä mielellä ja olimme Samin kanssa sopineet, että viikonloppuna mennään Juustoportille syömään ja shoppaamaan Pentikin, Marimekon, TopManin ja Juustoportin tehtaanmyymälöihin. Menemättä on vieläkin!

Olin iloinen, ettei se Kaisa silloin lokakuussa tiennyt, mitä oli tulossa. Toisaalta olisin halunnut halata häntä ja sanoa, että uskotko, asiat järjestyvät aina, Taivaan Isä pitää meistä huolta aina - että Hän on lähinnä silloin kun on pimeintä.

Ympyrä on sulkeutunut. Painajainen on päättynyt. Vaikka lokakuinen Kaisa oli huippukuntoinen tämänhetkiseen titaaninaula-Kaisaan verrattuna, tiedän, että valoa kohti mennään. Koko ajan.

Hyvää viikonloppua!

3 kommenttia:

  1. Voi miten mukavia asioita sinulle kuuluu, kevät on alkanut hyvin. Näin sitä pitäisi itsekin asioista ajatella, mistä alkoi ja mihin on tultu, ne hankalat asiat siinä välissä jotenkin menettävät merkityksensä. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle ja Samille, näkyy tuo sääkin muuttuvan keväiseksi (tv auki tässä samalla).

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvältä kuulostaa tuo, miten olet eteenpäin mennyt! hyvä mieli tulee tässä itsellekkin, kun seurannut tätä sinun "taisteluasi".
    Siitä se kunto kohenee!!

    VastaaPoista
  3. Päivä kerrallaan vaana. Kyllä te sen shoppailureissunkin vielä teette.

    VastaaPoista