Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Tulevaisuus iski takavasemmalta

Nykyinen viransijaisuutenihan jatkuu elokuun loppuun. Olen elänyt siinä vahvassa uskossa, että kun kunnanvirastolta vapautuu parikin minulle sopivaa paikkaa kesän aikana eläköitymisten kautta, minusta ei päästetä irti - tai sitten sijaisuus vielä jatkuu, kuten on pätkinä jatkunut tähänkin asti.

Totuus putosi sitten niskaan eilen kuin kuormallinen tiiliä. Ensinnäkin virkani vakituinen haltija on palaamassa syyskuun alussa. Toiseksi kunnan liikelaitoksessa aloitetaan yt-neuvottelut, ja sieltä poispotkittavat vakituiset pitää kunnan työllistää ensin. Jos pääsee kunnan vakituiseksi työntekijäksi, on siis turvassa - mutta on aika vaikea päästä kunnan vakituiseksi työntekijäksi, kun kunnan on suojeltava vakituisia työntekijöitä...

Tänään istuin puoli tuntia esimieheni huoneessa. Sain kahmalokaupalla kehuja ja hatunnoston erityisesti viimevuotisten eurovaalien järjestämisestä, mutta sekään ei paljon lohduttanut. Tilanne ei ole esimiehen syy, eikä hän sille mitään voi. Pahinta on se, ettei minulle vuorenvarmasti anneta kenkää - sitä annetaan, jos paikat täyttyvät liikelaitoksen ihmisistä. Epävarmuus on asia, jota minun on vaikea kestää.

Varmuuden vuoksi siis elän tästä lähtien niin, että 1.9. alkaen olen ilman töitä. Toisin sanoen alan taas epätoivoisesti hakea niitä - tähän esimieskin kehotti varmuuden vuoksi. Se on vain niin kummallista, että maakunnalliset toimielimet järjestävät kaiken maailman rekrytointipäiviä yliopistoihin saadakseen korkeakoulutetut palaamaan maakuntaan - mutta me, jotka jo valmiiksi täällä olemme, emme kelpaa mihinkään. Tälläkään hetkellä MOLlissa ei ole Etelä-Pohjanmaalla ainoatakaan paikkaa, jota voisin hakea, sillä opettajaksi minusta ei ole. Kun vielä Sami on työtön, ei meillä paljon juhlita. Häitä voidaan suunnitella, mutta perheen perustaminen ei ihan ensimmäisenä ole mielessä... Ja sitten pääministeri miettii, että mistähän se johtuu, kun ihmiset eivät hanki lapsia.

14 kommenttia:

  1. Epävarmuus on kyllä pahinta, olen aikoinaan ollut pätkätöissä (kunnan leivissä) v.1997-2003 ja ihmettelen kuntien tapaa, ettei pidetä kiinni hyvistä työntekijöistä. Sitten itketään, kun ei ole tekijöitä. Olen kylläkin hoitoalalla, mutta sama meininki taitaa olla muissakin kunnan hommissa. Ja kaikissa kunnissa, ehkä. Jaksuja hakemusten vääntämiseen!

    VastaaPoista
  2. Koettelee, vaan ei hylkää.
    Älä vaivu epätoivoon, asioilla on tapana järjestyä. Eihän sormia napsauttamalla työpaikkaa saa, mutta kun avoimin silmin ja korvin (elektroniikka apuna)havaintoja tekee, niin jotain ilmestyy, varmasti ilmestyy.
    Syyskuuhun on vielä monta kuukautta.
    Tsemppiä ja nenä pystyyn!

    VastaaPoista
  3. Joo, syyskuuhun mennessä voi tapahtua vielä monenlaista, niitä ihmeitäkin. Luulisi, että jos kunta tosissaan haluaisi, löytyisi joku kikka kakkonen, jolla työpaikka järjestyisi.

    Oletko koskaan harkinnut yrittäjän ominaisuudessa ryhtyä tarjoamaan konsultti- ja viestintäpalveluita omalle & naapurikunnille ja/tai sikäläisiille yrityksille? Tiedän kyllä, että riski on suuri menettää ansiosidonnaisen edut ja asiakkaatkin pitäisi olla valmiiksi sovittuna, mutta sekin voisi olla yksi vaihtoehto. Yrittäjyys ei tosin sovi kaikille, kuten ei opettajan hommatkaan. Halit!

    VastaaPoista
  4. Totta, syksyyn on pitkä. Pettymys oli vain niin kova, kun olin uskonut työni jäljen vaikuttavan byrokratiaa enemmän. Ystävämme protokolla iski jälleen...

    Villiviini, en usko että minusta olisi yrittäjäksi. Olen syntynyt toimistohiireksi, työskentelen mielelläni klo 8-16 säännöllisellä palkalla ja pidän vuosilomat... :D Sitäpaitsi en osaa viestintäjuttuja niin hyvin, että kukaan maksaisi niistä muuten kuin kuukausipalkan muodossa!

    VastaaPoista
  5. No voi sentään. Tämä on niin tätä. Rahat lopussa kaikkialla. Sain eilen kelasta kielteisen vastauksen hoitotukihakemukseen, vaikka kuulemma kun saa kerran hoitotukea, sitä irtoaa jatkossa helpommin.

    Mutta kyllähän kaksi ja vaikka yksikin ihminen muodostaa perheen!

    VastaaPoista
  6. Niin, mutta lisäystä siihen perheeseen ei ole varaa hankkia! :)

    Harmin paikka Maartsi sinun tilanteesi. Tuollainen tilanne on inhottava, kun pitää miettiä jaksaako ruveta valittamaan ja onko siitä mitään hyötyä jne...

    VastaaPoista
  7. Se, ettei voi suunnitella oli työttömyysaikoina juuri pahinta. Kun tein töitä vuokrausfirmalle, joka aamu piti odottaa soittoa että mihin päin mahdollisesti saa suunnata.
    Kunpa voisin muutenkin auttaa kuin lähettämällä virtuaalihalauksen ja voimia! Ja niitä ihmeitä tapahtuu!

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä ja uskoa tulevaan! Niin ja perheenlisäyksenä kissat on huomattavasti lapsia halvempia... *vink vink* :D

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä. Kyllä vaan uskon, että sinulle mieluinen työ löytyy!

    VastaaPoista
  10. Ja mitä tuohon nyt sanoisi ajattelin ja ajatuksen harhaillessa katse osui sivullesi päivän sanaan:

    Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".

    Matt. 19:26 (KR33/38)

    VastaaPoista
  11. Kyllä asiat aina kääntyy parhain päin. =) Niin sinä olet minulle sanonut ja se on ollut totta! joten totean sinulle samaa!

    VastaaPoista
  12. Mitäpä tähän osaisi sanoa kuin että maailma muuttuu ja kaikenlaisia muutoksia ehtii ennen syksyä tapahtua. Kamalinta on kyllä tuo epävarmuudessa eläminen.
    Peukkuja pidän onnenpotkujen toivossa pystyssä mitä neulomiselta ja virkkaamiselta ehdin.

    VastaaPoista
  13. Nykyään yksikään työpaikka ei ole varma, ei edes niiden kunnan vakituista. Tai ainakin meillä opettajilla on niin, sillä jos lapset vähenevät, vähenevät tunnitkin. Eli vuoden päästä viimeistään yksi kielisti lähtee. Tosin se on ruotsin ope, jotka ei ole koskaan saanut tehtyä graduaan eli ei ole ihan pätevä. Mutta siitä sitten eteenpäin lapset vähenevät koko ajan. Eli jotenkin pitäisi kitkuttaa vuoteen 2015-2016 jolloin kaksikin kielistiä jää eläkkeelle.

    Sitten toinen asia on, mitä OPH ja Eduskunta päättävät uudeksi tuntijaoksi. Onko enää oppiaineita vai aihekokonaisuuksia?

    Kolmas asia on, että tämä työ on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut niin radikaalisti, etten ole ollenkaan varma haluanko enää tehdä tätä... Oppilaiden kanssa on kivaa, mutta se kaikki muu.

    VastaaPoista
  14. Villasukka, totta - vakituisiahan ne liikelaitoksestakin kenkää saavat ovat. Mutta vakituinen työpaikka antaa edes illuusion siitä, että elämäänsä uskaltaa suunnitella kauemmaksi kuin sinne kahden kuukauden tai puolen vuoden tai jopa vuoden päähän... Nyt emme oikeasti tiedä, missä olemme ja mitä teemme puolen vuoden kuluttua, ja se ei ole kauhean kivaa.

    VastaaPoista