Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Kiirastorstai-iltana

Sain tänä iltana ehtoollista ensimmäisen kerran viime heinäkuun lopun jälkeen. Tiedän, heinäkuun lopun ja lokakuun puolivälin välillä olisi ollut monta sunnuntaita, monta mahdollisuutta kävellä tien yli. Voi minua. Mutta toisaalta - eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat...

Ja voin sanoa, että ehtoollinen olikin nyt sitten erikoisen väkevä kokemus. Minullekin katettiin, minunkin edestäni, vaikka olen vain tällainen. Lutherhan sanoi, että jos ihminen alkaa pohtia, voiko hän nyt mennä ehtoolliselle, kun on sellainen ja tällainen, on silloin juuri mentävä.

Tosin alttarille nousu ja siellä seisominen olivat aika rasittavia, vaikka olin ottanut kepin mukaan ja Sami piti kädestä. Polvistumista en edes yrittänyt, kun epäilin, etten olisi päässyt enää ylös. Onneksi olen niin pieni, että kun seisoin ja Sami oli polvillaan, olin vain vähän häntä ylempänä, joten en ehkä kauheasti herättänyt huomiota... :D Kuulolaitteeni puolestaan osoittautuivat eivät ehkä niin mukaviksi kavereiksi isossa tilassa, jossa on äänentoisto. Mutta selvittiin!

Olen ehdottomasti jouluihminen, mutta iän myötä pääsiäinen on tullut minulle kuitenkin ehkä vielä rakkaammaksi. Vaikka sekin on kuorrutettu jo melkoisella tingeltangelilla, eivät markkinavoimat ole voineet ihan vielä hävittää juhlan perimmäistä merkitystä. Ja joka pääsiäinen sen sanoma Vapahtajasta kuoleman voittajana on yhtä ihmeellinen. Äikkistuikkis, pahalla ei ole mitään valtaa! Kun tähän liittyy orastava kevät ja elämän voitto myös luonnossa, ymmärrän hyvin, miksi aurinko tanssii. :)

Levollista kiirastorstaita teille kaikille!


Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.

He eivät tahdo kantaa iestä,
myös meille se on vaikeaa.
Me emme seuraa ristin miestä,
vaadimme vahvaa Jumalaa.
Tie pilkkakruunun, tappion
on mieltä vailla, mahdoton.

Vaan sillä tiellä elämänsä
on Jeesus meille antanut
ja uhrillansa, ristillänsä
myös meille portin aukaissut
elämään uuteen, vaikeimpaan:
ei vaatimaan vaan antamaan.

Vain sille, joka suostuu uuteen,
hän lupaa tosi elämän,
ja valtakunnan salaisuuteen
hän vihkii tielleen lähtijän.
Niin vihan valtaan, kuolemaan
luo rakkaus jo valoaan.

Sen valon kanssa mahti, valta,
rikkaus joutuu kasvokkain.
Se mikä näyttää vahvimmalta,
paljastuu pettäväksi vain,
ja hyvinvoinnin naamion
takana tyhjyys, tuho on.

Jos itsekkyyden valtaan jäämme,
elämä siihen katoaa.
Siis ristin tielle lähtekäämme
seuraten kutsun antajaa
nyt rakastaen, taistellen
uskossa uuden luomisen.
~VK 55 (san. Pekka Kivekäs ja Anna-Maija Raittila)
 

3 kommenttia: