Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Tuijottaako joku morsiamen korvautaustoja?

Tämmöisiä söpöjä bokseja sain tänään mukaan keskussairaalan korvapolilta. Omat matkalaukut uusille parhaille ystävilleni.



Minulla on siis nyt molemmissa korvissa kuulolaitteet. Näettekö?


No, näettekö nyt??


Eli paljon se ei sieltä pilkota. Ei pitäisi pahemmin näkyä edes tulevassa hääkampauksessa. Ja jos joku vieraista tuijottaa morsiamen korvantaustoja, hänellä lienee ongelmia kylliksi omasta takaa. Sitäpaitsi tuohon laitteeseen saa kuulemma myös pinkkejä kuoria - minä kysyin. :)


No niin, siis tosiaan tänään - vaikka on lauantai - menimme kuulontutkijan vastaanotolle. Ensin hän testasi kuuloani puoli tuntia: oli se normaali "paina nappia kun piippaa" -koe, piti toistaa sanoja, piti painaa nappia kun piippasi epämiellyttävän kovaa, toiseen korvaan laitettiin häirintäkohinaa ja toisen korvan taakse kalloon kiinni anturi ja piti painaa nappia kun kuulee piippauksen...

Alentunuthan tuo kuuloni on, mutta "lievästä alentumasta" tutkija kuitenkin puhui. Sitten tuotiin eteeni kolmenlaisia kuulokojeita: niitä ehkä tutuimman näköisiä korvan taakse laitettavia, sisään korvaan laitettavia ja sitten näitä minun valitsemiani kevytmalleja. Tuossa on siis korvan takana (tai yläpuolella) pikkuinen laite, josta johtaa neulanohut letku korvassa olevaan pallukkaan. Kuulemma tämä laite antaa korvan tehdä itsekin töitä, kun se ei tuki korvakäytävää. Ja näitä voi säätää! Olen aina luullut, että niissä on vain on- ja off-asento, mutta yhdessä tutkijan kanssa haettiin sopivaa voimakkuutta, ja kuulemma voi tulla korjauttamaan sitä, jos tuntuu että kaikki kuuluu liikaa tai liian heikosti.

Oli uskomaton tunne, kun polilta tullessamme kuulin jo kaukaa kahden hoitajan juttelevan kioskin korttitelineiden luona. Ja kun joimme kahvia ja taksikyytimme soitti, minä kuulin puhelimen soivan laukussa. Maailma on yhtäkkiä täynnä ääniä: tietokoneen näppis paukkuu, Samin kone hurisee, paperi paukahtelee... Kuuloni on huonontunut niin pitkän ajan kuluessa, etten tiedä, milloin olisin viimeksi kuullut kaiken näin selvästi. Kuulontutkijan mukaan menee pari kuukautta, että tilanteeseen tottuu - huomattavasti pidempään siis kuin uusien silmälasien kanssa... Taidan olla iltaisin aika väsynyt vähän aikaa, kun joudun kuulemaan koko ajan niin paljon! :)

Onhan näillä laitteilla se toinenkin puoli. Pitää muistaa ottaa ne pois korvista nukkumaan mennessä ja suihkussa ja uimassa käydessä ja mahdollisella etelänmatkalla jos rannalla on hienoa hiekkaa (jos hajottaa kuulolaitteen, joutuu hankkimaan itse uuden, ja kuulemma se on kallis - pitää muistaa lisätä nämä kotivakuutukseen). Pitää muistaa napsauttaa paristokotelo auki yöksi, ettei paristo kulu turhaan silloin kun en tarvitse konetta. Pitää muistaa putsata korvan sisällä olevan pään suojus säännöllisesti. Pitää muistaa kysyä joskus terveydenhoitajalta, onko tärykalvoissani reikiä (??) ja voinko siis ostaa korvia varten puhdistusöljyä, kun vanupuikkojen käyttö kiellettiin ehdottomasti. (Mitä mä teen sillä säästöpakkauksen lopulla??) Pitää muistaa ostaa niitä paristoja - onneksi niitä kuulemma saa ihan normaalista kaupasta, hintaa en tiedä. Ja aamuisin pitää muistaa laittaa nämä korviin, vaikka olisi ihan vaan kotona, sillä kuulemma kuulo on kuin lihas: sitä pitää ärsyttää, jotta se pysyisi timminä eikä heikentyisi.


Kyllä nämä tuntuvat korvissa, mutta kai niihin tottuu. Kännykän handsfreetä ja mp3-soittimen korvanappia ei nyt vain sitten voi käyttää... Onneksi enimmät puhelut soitan Skypellä, ja siinä minulla on normaalit kuulokkeet. Mutta haliminen on vaikeaa, sillä laitteessa alkaa "kiertää" (tiedättehän sen vinkunan) jos sen päälle laittaa jotain, kuten esim. nojaa Samiin... Hö.

Toivon vain, ettei kunnantalon ilmastointi pidä yhtä kovaa mökää kuin sairaalan...

4 kommenttia:

  1. Voi miten sirot ja nätit laitteet! Varmaan totut käyttöönkin nopeasti ja ainahan on mahdollista pistää laite kiinni, jos ei halua kaikkea mölyä kuulla.

    VastaaPoista
  2. Vau, onpa nätti kuulolaite! Mullakin on vain mielikuva sellaisista isoista laitteista.

    VastaaPoista
  3. Se on muuten totta, että tämä mölinä ympärillä voi tehdä väsyneeksi... Tuntuu että nykyään maailma on täynnä ääniä, mikä tietenkin on hyvä, mutta nykyään menet minne vain, soi musiikki, ja sitäkään kun ei aina kaipaa...

    VastaaPoista
  4. Siis missä? missä? ai tuolla... no kun tätille oikein rautalangasta väännetään.

    Oih muistan sen ihanan tunteen kun tulin ekaa kertaa silmälasit nenällä kotiin. Kaikki oli niin kirkasta! Leppoisaa sopeutumista ja voimia sitten vielä tähänkin lisäksi. Ja mukavaa alkanutta työviikkoa ja -sarkaa!

    p.s. kylässä oleva siskontyttö on ollut Oticonilla töissä ja miettii, että onko toi nyt delta malli? Epoq-malliin saa kuulemma suoraan streamer laitteen jolla saa mp3 ja kännykän suoraan kuulokojeeseen. No, oli siellä kääntäjänä, joten ei ota vastuuta teknisestä osaamisesta. Vaihtoehtoja tuntuu kuitenkin olevan.

    VastaaPoista