Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Seuraelämän pyörteissä

Tiedättekö, se on makea tunne, kun jalkoja särkee - siis kun lihaksia särkee siksi, että on tehnyt niillä jotakin!

Eilispäivänä kävimme onnittelemassa Samin 96 vuotta täyttävää isotätiä autokyytillä, joten se ei paljon jalkoja rasittanut. Sitä jännempi dejavu-tunne olikin liikkua terveyskeskuksen vuodeosaston käytävällä näinkin "hyvässä" kunnossa!

Mutta tänään olimme Samin vanhempien kanssa Seinäjoella. Olen ollut Torikeskuksessa viimeksi Tikkuajissa sinä iltana lokakuussa, jolloin menin tk-lääkärin vastaanotolle ja kuvittelin olevani kiireellisellä lähetteellä matkalla kohti leikkausta...

No, nyt olivat tunnelmat vähän toiset. Kun seisoin KappAhlin koruhyllyn luona ja hypistelin rihkamaa, muistin sen rannekorun jonka ostin tuolloin 5 kk sitten ("Vaiskai, kun ihmisellä on ydinnaula poikki, eikös se saakin ostaa rannekorun?" "Joo, saa se!"), tunsin lievää vahingoniloa. Selvisin sittenkin, tässä ollaan!

Vaikka olen mielenvirkistysshoppailua toki tehnyt netissä näiden kuukausien aikanakin, onhan se ihan toista päästä itse hypistelemään ja vertailemaan ja tekemään alekorilöytöjä. Mopo lipesi käsistäni ja kaasutti horisonttiin Visa-korttini vinkuessa kyydissä. Mutta ei kaduta, sillä joskus on rahanarvoista virkistää mieltään!

Torikeskuksessa on onneksi useita penkkejä, niin että joka kaupan välillä sai istua. Lopuksi menimme Anttilaan ja siellä alkoi jaloissa tuntua, että kaupunki on nähty ja käyty. Ihmeen hyvin kuitenkin jaksoin. Keppi tietysti oli tukena, ja Sami kantoi kaiken, sillä mitään kantamaan en pysty - käsilaukkua en edes ottanut mukaan, kun kukkaro ja kännykkä mahtuivat takintaskuihin.

Tällä hetkellä tunnelma on kuin Enkelin eväspussista löytyneessä jääkaappimagneetissa...

3 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen kun pääsee kauppoihin itse hypistelemään ja valitsemaan tauon jälkeen. Oli kerran puolen vuoden tauko, joten kokemusta on :)

    VastaaPoista
  2. Eikö ole ihanaa, kun saa oikein koskea tavaroihin... :D Vieläkin paikat ovat kipeinä, mutta mieli on hyvä! Kamala materialisti olen, mutta miten äiti Teresa sanoikaan: joka syntyy prinsessaksi, olkoon hyvä prinsessa...

    VastaaPoista