Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kaisa osti kumisaappaat

Tarkoitus ei ole missään tapauksessa muuttaa Tuumooksia muotiblogiksi (vaikka niitä itse mielenkiinnolla seuraankin). Olen vain niin tohkeissani näistä "pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel Kaisalle" -reviirinlaajennusretkistäni, että pitää saada jakaa iloa.

Tänään teimme ISON seikkailuretken ja haaveeni toteutui: pääsin Halpa-Halliin. Se sijaitsee Jalasjoen toisella puolella, joten matkaa on noin tuplaten se, mitä lähimpään ruokakauppaan. Onneksi jalkakäytävät olivat ehtineet sulaa ennen uusinta lumisadetta, ja onneksi niitä oli jopa hiekoitettu! Pääsimme siis turvallisesti perille.

Halpa-Halli on Jalasjärven ainoa "kaikkea-saa"-kauppa, joten siellä riitti nuuskimista 5 kk jälkeen. Onneksi sinne on sijoitettu penkkejä, ja onneksi siellä on itsepalvelukahvila: yksi euro kahvista ja tuoreesta pullasta siistin pöydän ääressä ei muuten ole paljon.

Kiersimme ja kaarsimme joka hyllynvälin, johon vain harrikkani kanssa mahduin. Mukaan lähti peruspaitaa, leggaria, pääsiäiskarkkia... Ja sitten kenkäosastolla muistin, että ihan oikeasti tarvitsisin kumisaappaat tulevaa tod näk varsin kosteaa kevättä silmällä pitäen. Mielellään oikein iloiset saappaat.

Samihan osti itselleen kumpparit kenkäkaupasta, mutta minun säärilleni ei siellä myyty mitään. Sääreni ovat noin puoli metriä paksut (Elloksen "varren ympärysmitta 42 cm" -saappaiden kohdalla ei toivoakaan), ja kun vielä mittasuhteeni ovat ihan vinksallaan eli säären paksuuntuminen alkaa siitä, missä pidemmällä ihmisellä on vielä nilkka, en löydä itselleni ikinä talvi- enkä kumisaappaita. Ja minä raukka kun rakastan hameita ja pitäisin saappaita niin mielelläni!!  Kyseessä ei edes ole läskiys, jolle voisi jotakin tehdä: kun aikanaan painoin 42 kiloa ja vein sovituskoppiin tiukat farkut, jotka mittailun mukaan hyvin olisivat sopineet vyötäröltä ja reisistä, lahkeet töppäsivät sääriin...

Ai niin, "ikinä" on liioittelua. Olen kaksi talvea käyttänyt aarretta, jonka isoveli löysi kotikotoa: minulle joskus 80-90-luvun taitteessa ostettuja saappaita, joissa tosin varsi ei ole niin pitkä kuin toivoisin, mutta se on takaa auki, niin että kengät mahtuvat. Ja onhan minulla valehtelematta yli 20-vuotiaat kumisaappaat, joista on varsi katkaistu niin että mahtuvat, mutta niillä on jo kierretty museon kökät ja muut kurakot. Ja sitten on kulkukauppiaalta kesällä 1996 ostetut kumisaappaat - muistan vuoden tarkasti siksi, että tolosasin ko. saappaissa Kälviän märät herättäjäjuhlat ja sain jo kesken viikonlopun jännetupentulehduksen, niin että loppuaika oli pärjättävä lenkkareissa. Ei siis kovin hyvät.

Moksahdin kuitenkin nyt toiveikkaana istumaan tuolille ja Sami kantoi saappaita eteeni. Kokeilin ensin sieviä punaisia nokialaisia: ei toivoakaan. Sitten kokeiltiin punaisia Hai-saappaita - sain kantapään pohjaan asti, mutta varsi puristi lujasti, eikä 40 euroa sellaisista kumisaappaista tuntunut oikein järkevältä kaupalta.

Pyysimme sitten myyjän paikalle. Hän yritti myydä minulle jotkin Tritornin tms. kengät, joissa oli lämmin vuori ja jotka painoivat viisi kiloa ja joiden varsi oli jopa minulle löysä (takana nyöritys) ja jotka olisivat olleet erinomaisen sopivat, jos meillä olisi karjatila tai kävisin metsätöissä. Mutta ne olivat rumat, mustat klopottimet oranssein tehostein.

Täti kantoi sitten kenkiä toisensa jälkeen eteeni. Kaikkia en suostunut edes sovittamaan, kun totesin, että eivät minun sääreni noihin mahdu. Täti kehotti nyt kuitenkin koettamaan, ja minun piti sanoa tiukasti, että kyllä minä näen - joitakin sovitin, jotta hän uskoisi, eikä kantapää päässyt edes pohjaan liian kapean varren takia. Ns. litra-kumisaappaita, joita äitini aikanaan käytti, olisin kokeillut - kunnes tunnustelin pohjaa ja tajusin kenkien olevan muovia. Lips. Ei hyvä. (Jälkikäteen tenttasin Samilta, että en kai ollut kovin tyly myyjälle. Sami totesi, että kyllä myyjänkin pitäisi ymmärtää asiakkaan tietävän, mitä tahtoo...)

Kaikki kumisaappaat, niin aikuisten kuin lasten koot, olivat samalla seinällä. Olin jo puolitosissani haikaillut Herra Hakkarainen -saappaita, joissa kuitenkaan ei näkynyt olevan kuin pieniä kokoja. Sitten aloin tuijottaa tiiviisti eräitä toisia lasten saappaita. Minähän olen 10-vuotiaan mittainen, joten voisivatko 10-vuotiaan kengät mennä minulle? "Täällä on koko 34", sanoi Sami. Minä halusin sovittaa.

Se mahtui. Vähän varsi puristaa, mutta ihan vähän. Eiköhän kumi veny? Kurkin materiaalimerkintöjä ja tiedustelin myyjältä, mikä onkaan kumin symboli - eiväthän nämä ole muovia? "Epäilisin kyllä, kun ovat ulkomaalaiset", myyjä sanoi vastahakoisesti. "Jaa, näkyy siellä kumin merkki olevan... Ja ei näistä kyllä kukaan ole valittanut..." Ilmeisesti ei ollut hyvä, että tahdoin juuri nämä saappaat.

"Minä otan ne", sanoin ja katsoin vasta sitten hintalappua.

14,90 €.

Juu, otin ne.

Ai, millaiset saappaat?


No...


Ehkä teidän pitäisi arvata...


Tämän jälkeen kahvilassa totesin Samille, että on puolensa siinä, kun ihminen näyttää niin omituiselta että häntä tuijotetaan. Jos olisin muotibloggarinmitoissa joka suuntaan, minulla olisi varmaan paineita pukeutua fiksusti ja tyylikkäästi ja asiallisesti. Nyt voin pukeutua kuten haluan, koska on ihan sama, tuijotetaanko minua vähän lisää!


Ja jos sataa ja sulaa ja on harmaata, kumisaappaiden pitää olla iloiset.


Ja mielestäni nämä ovat...


















Arvasitteko? :D

15 kommenttia:

  1. Iloa ympäristöön, Kaisa!
    Noin ihanat saappaat ja myyjä ei halunnut myydä, huh, huh...

    VastaaPoista
  2. Heh, arvasin! Ihanat, just sulle sopivat. :D

    VastaaPoista
  3. Ihanan helluset! =) Noilla saappailla kulkiessasi tuot iloa paitsi itsellesi (mikä lienee tärkeintä) myös kanssaihmisille! Ja pysyy varpaat kuivina!

    VastaaPoista
  4. Ihanat. Mä olisin ottanut ne herra Hakkarainen saappaat, jos niitä tehtäisiin koossa kanootti.

    VastaaPoista
  5. Upeeeeet!
    En kyllä arvannut, enkä olis millään malttanut olla kurkistamatta ensteks - mutta maltoin kumminkin.
    Mun hierojallani on semmoset Nokian (kai) kukalliset lasten saappaat kokoa 38 tai 39??? Niissä on kyllä liian pitkä varsi.
    Inhoan kumisaappaita kenkinä yli kaiken. En ole tietysti ostanut koskaan kunnollisia. Ja vastenmielisyyttä lisäsi muutama talvi sitten komea ilmalento jonka tein kumisaappaissa. Ihan pikasesti vaan haen postin laatikolta ja "hyppäsin" kumppareihin. Jäätikön päälle oli satanut uutta lunta ja lopun voit arvata... Niin puhdas ilmalento, ensin ylös ja sitten vaakatasossa alas. Selkään sattu kauan jälkeenkin päin (piti käydä Kaustisella jäsenmestarilla).
    Jostain syystä jalkapohjistani alkaa helposti vetää suonta jos mulla on kumpparit jalassa. No joskus ne on pakko laittaa, ja tommoset, kun sulla nyt on, niin ihan ilokseen. Kai pohjissa on kunnon ruusaukset?

    Ja ei kun työntouhuun sitten. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  6. Mäkin haluun!! Olikohan siellä kokoa 41...

    VastaaPoista
  7. Ihanat. Olin ihan varma, että sullekin on tehty kumpparit -siis silloin kun ekan kerran mainitsit asiasta blogissa. Toivoin vain että ne tulisi sun tielle. Ja kun oikein etsii niin tulihan ne. Nyt harmittaa vain kun ei itse voi saada noin mukavia. Mutta katsotaan mitä minä löydän... meillä saattaa lunta olla vielä touko-kesäkuussakin pihassa jos tätä menoa jatkuu.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kehuista! :) Eivät kumisaappaat tosiaan mitkään kävelykengät ole, mutta olla sellaiset pitää... Hiukan voisin tuota varren yläosaa venyttää, kun löytäisi sellaisen "venytyslaitteen" (muistelen jossain nähneeni mainoksia).

    Kyllä nuo ihan kumia ovat, 35 vuoden kokemuksella tiesin sen jo käsin koskemalla, ja pitoa kokeiltiin sekä kaupan että kodin lattiaan. Kunnon kuviointikin on vielä pohjassa. Nyt kun vaan pakkaset loppuisivat ja alkaisi sulaa, niin olisin taas tosi uskottava kunnanjohtajan sihteerikkö... :D :D

    VastaaPoista
  9. Luin postaustasi lukemasta päästyäni. Kun kuvan lopulta näin, niin tulinpa hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  10. Mä haluun kanssa tommoset, olis tosi makeet syksyn sienimetsässä ja miksei ihan koiranulkoilutusreissullakin vaikka joka päivä.

    VastaaPoista
  11. Mainiot, ja vähän kyllä arvelin että olet ostanut Hello Kittyt. :)

    VastaaPoista
  12. Kommenteista päättelen, että kumpparisi on Hello Kittyt. :D Siistiä. Minulla on pari vuotta sitten ostamani "kroksi"-saappaat, jotka ovat siis sitä samankaltaista muoviseosta ja ihanan kirkkaan siniset kokonaan. En vaan ole käyttänyt niitä vielä kertaakaan oikeasti... Pitäisi ehkä, nyt kun alkaa olla sellainen hyvin märkä kausi vähitellen.

    VastaaPoista
  13. Kivat! Nuo olisivat myös tyttäreni makuun...

    VastaaPoista
  14. NYT olen kateellinen. Pinkin arvasin ja olisi pitänyt myös Hello Kitty osuus... Mulla vaan tylsät siniset (ja puristavat pohkeesta)

    VastaaPoista