Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 25. helmikuuta 2010

Tänään...

  • nousimme viideltä jotta olisimme 8.30 TAYSissa 
  • jännitimme, olisimmeko 8.30 TAYSissa: taksi tuli vartin myöhässä sovitusta, varmisti vasta sairaalan ovella että "eikös se sun aika ollut klo 9" (olin useita kertoja tilatessa ja vielä lähtiessä maininnut tuon 8.30) ja juutuimme Tampereella aamuruuhkaan
  • kehitimme uuden urheilulajin eukontyöntö, kun Sami lähestulkoon juoksi pyörätuoliani työntäen kohti hissejä ja röntgeniä samalla kun minä kaivoin kela-korttia jo valmiiksi esiin - ehdimme, vaikka emme tosiaan olleet paikalla 10 minuuttia aiemmin, kuten suositeltiin
  • sain röntgenin jälkeisellä vastaanotolla kuulla, että murtuma on vihdoin ummessa!
  • kysyin lääkäriltä, mistä johtuu vasemman jalan kipu, ja hän totesi syynä olevan pahasti vinon polveni (vasen reisiluuni kasattiin paloista syksyllä 1987, eikä polvea saatu normaaliasentoon)
  • pohdittiin, laitetaanko minut Coxaan näytille tekonivelleikkausta varten, mutta päädyttiin siihen, että lääkäri kirjoittaa KELAlle lausunnon jossa esittää polvelleni ensiksi hyvää tukea - sillä voitaisiin saada sitä leikkausta siirrettyä (tekonivel menisi joka tapauksessa uusiksi 10-15 vuoden päästä)
  • sain luvan astua vasemmalle jalalle täydellä painolla mutta käyttää silti kivun vuoksi kyynärsauvaa - "parempi, että kävelet luonnollisessa asennossa sauvan kanssa kuin ilman sitä ontuen" (eikä tosiaan tee vielä ollenkaan mieli sauvasta luopua)
  • kysyin lääkäriltä, onko todella niin, ettei OI-ihminen saa invapysäköintilupaa, joka saattaisi ehkäistä kaatumista ja murtumia, kun autolla pääsisi lähelle ovia - kuulemma laki on niin jäykkä, että "alaraajavamman pitää olla lähes luokkaa reidestä amputoitu" jotta lupa irtoaisi, mutta että minun pitäisi keskustella oman tk-lääkärini kanssa - eli ilmeisesti OI-ihminen ei saa invapysäköintilupaa
  • kysyin lääkäriltä, onko minulla mahdollisuuksia päästä säännöllisen kontrollin piiriin, ettei enää kävisi kuten nyt, että olen täysin tuntematon suure kaikille maakunnan keskussairaalan lääkäreille ja minua aiottaisiin hoitaa täysin väärin potilasta kuulematta - ainakin puolen vuoden päästä minut kutsutaan vielä TAYSiin näytille, ja sen jälkeen "piikki jää auki" jolloin voin soittaa tarvittaessa
  • oltiin takaisin kotona puoliltapäivin ja nyt ihan tööt
Huomenna...
  • pidän toisen vapaapäivän, lepään ja nautin

11 kommenttia:

  1. Hyviä uutisia, hienoa. Paitsi se käsittämätön pysäköintilupa-asia. Eikö edes OI-järjestö voisi ottaa tätä asiakseen?

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä oon tuata asiaa niin monta kertaa ihimetelly, jotta sellaasten potilahien, joiren etääsyys sairaalasta on yli 100 kilometriä, aijjat on heti aamusta. Sitte pitää herätä aiva aijjoottomilla aijjoolla ja erellinen yäki menöö pilalle, ku pitää jännittää, jotta herääkö eres aijjoos.

    Se ny kumminki on pääasia, jotta jalaka on leikkauksen jäliiltä kunnos. Ikävää tiätysti on, jotta perussairauresta johtuen polovi prakaa. Mutta omasta kokemuksesta voin täysin suasutella keinoniveltä. Mun uuret polovet on ollu mulla jo toistakymmentä vuatta, eikä uusimiselle oo ollu mitää tarvetta. Menöövät varmahan parikymmentä vuattaki, kukatiäs enemmänkin.

    En tiärä, keneltä se on pois, jos saisit sen invapysäköintiluvan. Luulis, jotta jokaisen järki sen ymmärtää, kumpi tuloo yhteiskunnalle halavemmaksi, invapysäköintilupa vai kaatumisista johtuvat sairaalareissut. Järjen käyttö olis jälleen kerran suatavaa.

    Nauti ny pirennetystä viikollopusta. Pyhäehtoolla voisin tulla Rex-kakkukaffiille.

    VastaaPoista
  3. Juuri muutamia päiviä sitten ajattelin pysäköintilupa-asiaasi kun näin jonkun hyväksikäyttävän laiskuuttaan oven edessä olevaa, selkeästi merkittyä paikkaa. Jos olisi ollut kyseessä huonosti liikkuva ihminen niin en olisi ollut moksiskaan vaikka lappua ei ollut. Mutta kun kyseessä oli varsin sutjakkaasti harppova nuorimies niin niskakarvat nousivat pystyyn.
    Mutta ihanaa, että luutuminen oli tapahtunut!
    Ja superihanaa, että edessä vapaapäivä.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, uutiset mukavia.
    Lähipiiristä kokemuksia invapaikoista ja autoveron alennuksista jne...vaikeeta on. Mutta aina kannattaa yrittää -ja sinoot sitkiää sorttia - vai miten se sanotaan "paikallisella"?!

    Pikkusen täällä rohkenen epäillä tuota lepäämistä, kumminkin esittelet viimestään sunnuntaina uuden neuletakin tai nukketalon uuden kerroksen, tai 5 uutta kevättunikaa, jotka ommella hurautit levätessäsi.
    Niin että leppoisaa viikonloppua vaan sinulle ja koko huonekunnalle.
    Meille tulee ensi viikolla talvilomalaisia, ohjelmaa siis tiedossa. Levätään sitten sen jälkeen. Ja tänä iltana jumpataan.
    iloisin terveisin Tuula

    VastaaPoista
  5. KIva!
    Leppoisaa lepäämistä ja huilaamista...

    VastaaPoista
  6. Villiviini, voisin kysellä. Tosin "ongelma" on tässä kuten monessa muussakin se, että olen "liian terve" OI-ihminen: normaalisti ei sauvoja, ei pyörätuolia, ei mitään apuvälineitä.

    Vaiskai, mikä saa sun ajattelemahan, jotta Rex-kaakkua olis viälä pyhäiltana jäljellä? :D Leikkauksesta oon kumminkin lääkärin kans samaa miältä: kiintiö on nyt jo hetkeksi täynnä.

    Heljä, niinhän se on, että mitä terveempi ihminen, sitä lähemmäs ovea pitää päästä. Me, joilla on ongelmia liikkumisen kanssa, ymmärrämme jättää sen paikan vapaaksi ellei lupalappua ole... :)

    Hannele mummu, totta, päivä päivältä!

    Tuula, en mä vasta kuin viimeistelin Samille kaulurin! :D

    Neili, olo on sellainen, että tekisi mieli kömpiä sänkyyn nyt just... Ehkä huomenna on vähän enemmän lomafiilis.

    VastaaPoista
  7. "Hyvä, hyvä!" huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään...

    VastaaPoista
  8. ihana asia ja Jumalalle kiitos, että jalkasi on nyt luutunut.
    Mitä tulee tuohon invapysäköintilupaan, tiedän esim. henkilön, jolla on polvessa tekonivel nivelrikon vuoksi ja hänellä on tuo lupa. Vaikka hän jaksaa reissata ja kulkea kaikki Viron torit ja Hesan kaupat sekä seisoa tuntitolkulla kaupassa pelaamassa rahapelejä.
    Itse ajattelisin sinun kuuluvan ehdottomasti niihin, jotka sitä lupaa tarvitsisivat ja itsenikin jonkinlaiseksi ehdokkaaksi, mutta mepä kumpikin ollaan sitten vain nii-in terveitä ;)
    Mitäs me, joskus tuntuu ihan raukkamaiselta kyselläkään minkään itselle kuuluvan tuen tai avun perään, minua kun ainakin vaivaa sisu ja ylpeys, enkä tiedä kumpi enemmän ;P
    Kai sitä tarvitsisi painaa 120kg ja olla suuri ja pahaääninen mekkaloitsija, niin asiat visivat hoitua, höh.

    VastaaPoista
  9. Otapa jälleen yhteyttä Paula Risikkoon. Tarkoitan tuossa invalupa-asiassa. Onhan tässä laissa tai asetuksessa melkoinen monttu, jos OI-ihminen ei lupaa saa.

    VastaaPoista
  10. Nyt olisi parasta vaan ottaa rauhallisesti ja levätä. Sulla on melkoinen päivä takana.

    VastaaPoista