Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Pahimmoiksi parantunut

Viime päivinä olen todennut, että alan olla pahimmoiksi terve. Mieli jo menisi kaukana, mutta jalat eivät vielä seuraa perässä - enkä tohdi liikkua muuten kuin edelleen kahden kepin kanssa, ennen kuin kuulen, mitä tohtori sanoo torstain kontrollissa. Tai paremminkin: mitä röntgenkuvat sanovat, eli onko murtuma parantunut. Kamalinta olisi turmella se nyt, kun se on jo melkein terve...

Välillä jalka vielä kipuilee, mutta särkylääkettä nappailen enää tarvittaessa, siis ehkä kerran kolmessa päivässä tai jotain. Ja rappusissa yritämme käydä harjoittelemassa säännöllisesti, jotta pääsen sitten kunnialla alas torstaiaamuna. (Mielellään myös ylös iltapäivällä. :P)

Pikku fiesta on kököttänyt kolmisen kuukautta kasvavan lumikinoksen alla. Sehän on minulle mitoitettu jatkettuine polkimineen ja nostettuine istuimineen, niin ettei sillä normaalimittainen aja kuin hätätilassa. Fiestuli osoitti kuitenkin olevansa sisukasta rotua: akku ei ollut mennyt edes ihan tyhjäksi, kun Sami ja isänsä sen irrottivat, saati että olisi hajonnut! Kesätassutkin fiesta-paralla on vielä allaan, kun lokakuun puolivälissä luultiin minun piankin palaavan rattiin.

Töihin kovasti jo mieli palaa. Jos se minusta riippuu, hyppään ohjaksiin perjantaina kontrollin jälkeen - mutta kuten sanottu, ei se nyt ihan minusta riipu. Monenlaisia suunnitelmia on tehty työmatkan taittamiseksi. En tiedä, kerjäänkö joltakulta kyytiä, vai pitäisikö pikku fiesta laittaa lyöntiin, vai hankitaanko minulle potkukelkka, kuten kaason kanssa suunnittelimme.. ;) Matkaahan on siis vain muutama sata metriä, mutta ihan vielä ja näillä keleillä en sauvojen kanssa tai ilmankaan sitä jalan taivaltaisi.

Olen notkunut ns. interaktiivisissa yhteisöissä nyt, kun mieli jo halaisi ihmisten ilmoille. Toisaalta olen nukkunut paljon. Syksyn taisteluväsymys laukeaa.

12 kommenttia:

  1. Etkö voi tehdä työtäsi etätyönä?

    VastaaPoista
  2. Jotakin voisin, mutta kaikkea en, ja muutenkin menisi vaikeaksi kun en olisi itse toimistolla. Lisäksi tässä alkaa olla tärkeintä se, että 3 kk jälkeen pääsisi ihmisten ilmoille. :)

    VastaaPoista
  3. Se on totta. Sitä tulee mökkihöperöksi, kun ei pääse ulos. Mutta ehkä voisit tehdä osan viikosta kotona ja osan toimistolla.

    Tyttäreni on tehnyt sillä tavalla ajoittain. Minä tein myös usein opettamiseeni liittyvät opiston toimistotyöt kotona, jossa minulla oli rauhallisempaa ja oma tietokone käytettävissä.

    Kotona tulee tehtyä liikaa töitä, kun ei pidä kahvitaukoja ym seurustelu- ja lepohetkiä!

    VastaaPoista
  4. Hei. Pidetään peukkuja torstaille. hyvä että säryt vähenee, eiköhän se tarkoita sitä, että paranaminenkin on edistynyt.
    Uskon että mökkihöperyys piinaa. itselläni ajoittain suurin motivaatio töihin menemiseen on se, että siellä on muita ihmisiä (masennusta ilmassa). Itsekseen on omat juttunsa aika nopeasti kelannut. Eikä niissä ole kiva pitemmän päälle pyöriä. Toisaalta, jos ei jalka vielä kestä liikkeelle lähtöä, niin sitten ei. Voimia ja kärsivällisyyttä vaan sinne. Tämän alkuvuoden olen itse odottanut yhtä tärkeää tietoa, ja aina sanotaan, että "ensi viikolla". Epätietoisuus on kans kuluttavaa, joten toivon että osaavat sinulle selkeästi torstaina sanoa, missä mennään ja jos ei perjantaina, niin koska pääsee töihin.
    (Mullakin on fiesta :). Uskollinen menopeli ollut toistaiseksi, kertaakaan ei ole pulaan jättänyt.)

    VastaaPoista
  5. Ole kuitenkin varovainen, ettet liian aikaisin rasita koipiasi tai vaikka liukastu. Mökkihöperyys on tietysti paha juttu sekin, mutta silti pienempi paha kuin... yritä kestää! Potkuri voisikin olla aika veikeä menopeli. Teillä ei siis hiekoiteta teitä?

    VastaaPoista
  6. Anna, ainakin teen aluksi osa-aikaista päivää, en yritäkään jaksaa heti 8 h päivässä.

    Morso, voimia odotukseen! Epätietoisuus on kaikkein pahinta, tiedän. Ja fiesta on kova peli, omani on tasan kerran jättänyt minut välille näiden kohta 17 vuoden aikana - silloinkin melkein kotikulmilla. :)

    Villiviini, surffailen täällä tosissani potkureita. :) Kyllä niitä "hiekoitetaan", siis muru etsii ystävää vaan ei löydä... :P Enkä välttämättä (missään tapauksessa ainakaan aluksi) potkuttelisi, tarvitsisin vain vähän tukea ja turvaa. Siinä ei pieni sepelikään haittaa.

    VastaaPoista
  7. Minä ainakin suosittelisin potkuria, saisiko terveyskeskuksesta lainaan sellaista pyöräversiota? "On tuki ja leposija jos matka alkaa uuvuttamaan", perusteli äitimammakin potkurin käyttöä.
    Tai sellainen sievä pikku rolls? Niitä nyt luulisi löytyvän terv.keskuksesta.
    Ja jalkaan nastat. (mulla ittelläni on sellaiset kantaversiot, poika joka lenkkeilee käyttää kokopohjaversioita)

    VastaaPoista
  8. ihmisten ilmoilla on joskus ihan kivaa.

    VastaaPoista
  9. Savosta kotiin palannut valitettavasti hyppää kommentit yli..

    Potkukelkka kuulostaa hyvältä, vaikka fiestoilla on aina erityinen paikka minun <3:ssäni. Tietysti lääkärin mielipide on tässäkin tärkeä.

    Kuullostaa tutulta tuo pää jo menisi, mutta ei vielä pääse. Minä olen ehkä enemään kiinni pikkuihmisessä, mutta ymmärrän kuitenkin hyvin. Jännitystä ilmassa.

    VastaaPoista
  10. Sekin on susta varmahan mukava kuulla, jotta sua ei oo kolomes kuukaures unohrettu, Tämän tuasta multa kysytähän, jotta mitä sulle kuuluu ja koska tuut töihin.
    Mä melekeen eherottaasin, jotta annat Lady in Redin orotela +kelejä. Se potkuri ei olisi ollenkaa hullumpi idea, sitäpaitsi Helmut on trarvittaessa käytös.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Vaiskai, voi olla että vaivaan Helmutia ainakin aluksi. Sitten kun askel varmistuu ja vahvistuu niin toki taas normaaliin tapaan käveleskelen töihin. Kiva kuulla, että on kaivattu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt rupea riehumaan liikaa! Nyt otat rauhallisesti! Nyt se vasta pitääkin ottaa rauhallisesti! Ja kepit pois vasta, kun lääkäri antaa luvan!

      Poista