Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Hiljaisuuden retriitti

Ei, otsikko ei johdu siitä, että olisimme Samin kanssa riidoissa. ;) Minusta vain ei lähde kuin pihinää flunssan takia.

Koko kammottavan syksyn troppasimme kaikella lailla, ettei flunssa iskisi - varsinkaan niin, että hartaasti ja epätoivoisesti odotettu leikkaus sen takia siirtyisi. Juotiin munkkitippoja ja inkiväärin keitinvettä. Muistan, että vielä leikkausta edeltävänä iltana sairaalassa kuuntelin huolestuneena itseäni: ei kai vain kurkku tunnu aralta, ei kai... Sami toimi tekstiviestitse järjen äänenä, joka huomautti, että verikokeistani oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä katsottu tulehdusarvot ja muut, ja jos kunnon pöpö jylläisi, se tiedettäisiin jo.

Tautia ei siis tullut, eipä leikkauksen jälkeenkään. Ei toki niillä lääkityksillä... Jouluna Samin siskolla oli flunssa, mutta se ei tarttunut. Aloin silti epäillä, että sitten kun joskus töihin palaan, kaadun todennäköisesti petiin ensimmäisen pöpön kohdattuani, kun olen viettänyt kuukausia neljän seinän sisällä.

Uudenvuoden päivän tunnelmia - koskahan kännykkään saisi salamavalon? :)

Välipäivinä välillä kurkkua kutkutteli, joten munkkia taas peliin. Lauantaina isoveli oli flunssainen, mutta luotin hyvän onneni jatkuvan. No, eilen illalla tauti sitten tuli paiskaamalla. Mitään ei enää ollut tehtävissä. Ja tänä aamuna heräsin aivan kammottavaan kurkkukipuun. Ehdin jo ajatella, mitä tehdään jos epäilen angiinaa enkä pääse täältä toisen kerroksen asunnosta tk:een...

Ihan tavallista flunssaa tämä kuitenkin on. Kuumetta minulle ei tavalliseen tapaani nouse, ja olen kohtuullisen pirteäkin. Kurkkukipu vain on niin kamala, että olen sen takia yrittänyt nukkua lähes koko päivän. Ja ääntä ei tosiaankaan tule kuin tuskallisesti. Samilla on siis rauha maassa! ;)

Ulkona on kuulemma pakkasta ja lunta...

6 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista! Jos nyt kävisi niin että lääkäriä tarvitaan niin tekeväthän he tarvittaessa kotikäyntejä!

    VastaaPoista
  2. Oletko kokeillut kurlata haalealla suolavedellä, ei hääviä, mutta tällä aina nuoruudessa (totta puhuen lapsena) hoidettiin peräti angiinaakin! Jos puhe kulkee vain pihinänä, niin silloin joku puhutaan ääneen tai ollaan TÄYSIN hiljaa!

    VastaaPoista
  3. Yritä parantua ja hyvää uutta vuotta sinulle :)

    VastaaPoista
  4. Minullakin flunssa elää ja voi hyvin. Onkin "vasta" kolmas tänä syksynä :(. Ajattelin yrittää huomenna saada audienssin terveysasemalle.

    VastaaPoista
  5. Parantelehan. Täällä kurkkukipuun neuvotaan hunajaa ja suolavedellä kurlaamista. aha, nyt huomasin, että vilukissikin antoi saman neuvon.
    Mä kaipaan lomittajaa, kyllä tämä flunssa vielä mutta kun on ylienerginen liki viisvuotias samojen neljän seinän sisällä niin...
    Paranemissäteitä
    Heljä

    VastaaPoista