Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 17. joulukuuta 2009

Väsy

Hitaasti tässä mennään eteenpäin. Heti leikkauksen jälkeen vauhti oli
niin nopea (omin jaloin ja foortein vessaan alle vrk molempien
jalkojen leikkauksesta) että kuvitteli sen jatkuvan. Nyt kumminkin
edetään tasaisesti, välillä pysähdytäänkin. Tänään on löytynyt uusia
kipupaikkoja, ilmeisesti siksi, että luut ja ytimet alkavat toeta
leikkausshokista. Väsy on myös kova, vaikka yöt ovat sujuneet paremmin
- ilmeisesti 2 kk taisteluväsymys laukeaa nyt. Kotiin tekisi kovasti
jo mieli, vaikka tiedän olevani vielä avuton. No, jos tosissaan
jouluksi!

6 kommenttia:

  1. Pidetään kädet ristissä, että jouluksi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se siitä iloksi muuttuu.
    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  3. Muistan miten kerran työkaverilta meni käsi poikki ja sitä särki kovasti. Lääkäri oli lohdutellut, että on sillä oikeus särkeä. Niin sinunkin kovia kokeneilla luillasi. Yritä vaan kestää ja anna itsellesi aikaa parantua tämän hirmuisen kovan stressin jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Juu, se on kumma juttu miten on ensin pari päivää ihan kuin ei mitään ja sitten tulee niin poikkinainen olo että. Toipuminen alkaa taas alusta, no siinä ne luut nyt maistelee niitä uusia puhtaita titaani-varaosia ja pikkuhiljaa hyväksyvät ne. Terveisiä täältä sivukaupungista (Hesasta)lähettää Lea P

    VastaaPoista
  5. Jouluksi vasta. Ole nyt vain rauhassa siellä ja anna ajan tehdä hommiaan! Taisteluväsymys pitää nukkua ja löhöillä ja lukea pois! Pyydät kipulääkettä koko ajan, niin et ala suojelemaan kipeitä kohtia. Ihanaa kun leikkaus on jo takanapäin!

    VastaaPoista
  6. Mulla iski lauantaina osastolla semmoinen totaaliuupumus, tärisin ja itkin vaan. Kuumettakin nousi vähän, leikkauksen jälkihuuruja kuulemma ja olin tosi puhki. Nyt kun kotona oon ollut kohta viikon, niin kyllä tässä on aika uupunut vieläkin. Joka päivä olen torkut ottanut ja hyvin rauhallisesti mennään, en ole kauheasti mitään aivotoimintaa vaativaa jaksanut tehdä vaikka ajattelin etukäteen, että voisi ehkä opiskeluhommia edistää joulunakin.

    Voimia :)

    VastaaPoista