Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kyllästystä...

Lähipiirini on kovasti iloinnut, kun eilisestä asti olen julistanut
olevani kyllästynyt sänkyyn ja pyjamaan ja koko sairaalaelämään.
Kuulemma hyvä merkki! ;-) Aionkin huomisen kierrolla räpsytellä
ripsiäni tohtorille ja ehdottaa, että minut kotiutettaisiin
haaskaamasta veronmaksajien rahoja. Liikkumiseni on varmistunut ja
vahvistunut niin, että uskon kotona toipuvani vauhdilla, kun on
"pakko" liikkua ympäri asuntoa. Täällä kun tosiaan en pääse
käytäväänkään ilman ovenavaajaa. Ja haavojen (niitä on yht. 4)
niittien poistokin olisi huomenna. Muistakaa siis mua, että lääkäri
olisi joulumielellä! :-)

7 kommenttia:

  1. Muistan sinua ja ajattelen kiivaasti lääkäriä, jospa hän malttaisi päästää sinut kotiin :)

    VastaaPoista
  2. Oikea asenne, kotona tosiaan joutuu tekemään enemmän ja elämä muutenkin on normaalimpaa. Älä kuitenkaan ihmettele, että väsyt tavallista nopeammin . Päivä päivältä kuitenkin vahvistut vaikka onkin päiviä, jolloin menet askelen taaksepäin.Se on normaalia. Hyvää joulun odotusta, terv. Raija

    VastaaPoista
  3. Toivotaan parasta! Kyllä kotona on ihmisen paras paikka.

    VastaaPoista
  4. Eiköhän se ole sairaalankin intresseissä päästää mahdollisimman pian kotiin. Toipumista!

    VastaaPoista
  5. Olipa mukava huomata, että olet jo ihan kotinurkillasi :) Toipuminen on sellaista, että välillä edetään vauhdilla ja välillä aivankuin pysähdytään ihmettelemään ja sitten taas jatketaan eteenpäin. Sinun pitä kuitenkin muistaa se, että liiallinen "riehuminen" ei edesauta parantumista, vaan on jopa haitaksi. Lihakset kipeytyvät ja jännittyvät ja tulee virheasentoja ja etenkin ne niskanseudun ja hartialihakset ovat keppien kanssa kovilla.
    Eikös olekin mielenkiintoista olla tk:n vuodeos:lla? Itse olen ollut myös molempia, hoitajana, että hoidettavana. Sitä kummallisesti huomaa asioita, kun on itse se apuatarvitseva. Viekin sinne kuntaan hyvät terveiset;)
    Sinua itseäsi muistan rukouksin edelleenkin ja lääkärille nyt viisautta nähdä oikein missä sinun paikkasi on jouluna.
    Siunausta sinulle :)

    VastaaPoista
  6. Luotetaan siihen, että räpsyttely tehoaa ja pääset kotiin, Kaisa amarylliksenikin lupailee siihen suuntaan. Enkeleitä toipumiseen!

    Heljä

    VastaaPoista
  7. Pidän peukkuja että pääset pian kotiin ja tietsarin ääreen kurkkimaan Ullan Mummojenmme neuleet-sivuja, siellä on vaikka mitä kivaa tekemistä ahkerille käsille ja jopa 2 hametta. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, t. Lea P

    VastaaPoista