Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joulunaika jatkuu...

En ole ikinä ymmärtänyt niitä, joiden mielestä joulu kestää "muutaman päivän", joidenkin mielestä vain "yhden illan". Joulunpyhiähän on aaton lisäksi kaksi, ja silloin joulunaika on vasta alussa! Loppiainen on 6.1. ja Nuutin päivä vielä myöhemmin. En kannata mielipuolista hössäämistä ennen joulua "muutaman päivän" tai "yhden illan" takia, mutta kannatan lämpimästi lokoista yhdessäoloa, lämmintä suhtautumista lähimmäisiin, pieniä iloisia yllätyksiä ja kodin kaunistamista kahden viikon ajaksi - ja mieluiten koko vuodeksi.

Tämä joulu on ollut rauhallinen ja kiitoksentäyteinen. Ympärillä on ollut paljon tärkeitä ihmisiä, vaikken itse täältä toisen kerroksen asunnosta pääse (enkä edes pyri) mihinkään ennen tammikuun loppupuolen kontrollikäyntiä. Olen huono pyytämään apua, mutta nyt on ollut pakko vain tyytyä siihen, että itse ei pysty eikä jaksa, vaan että muut tekevät. Kiitokset vielä anopille, tämä muistetaan! :) "Kaisan jouluseimi", totesi Sami aattoiltana, kun ennen ruokailua yritin levätä väsyä pois ja sänkyni ympärille kertyi väkeä...

Jouluvalot ovat palaneet yötä päivää, nyt on aika napsauttaa ajastimet taas siihen asentoon, että keskipäivällä ja -yöllä ovat sammuksissa. (Ajastimet ovat erinomainen keksintö, suosittelen. Säästävät paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.) Olemme lueskelleet, katsoneet dvd:tä, jopa pelanneet vähän. Ja syöneet ylivetohyvin onnistunutta kinkkua ja aina maukasta suklaata. Äiti toi limpunkin, joka kauppalistastamme unohtui. :) Joulukirkko korvautui tänä vuonna radiosellaisella, mutta tunnelmaa se ei haitannut. Hyvin väsynyt olen ollut ja hyvin herkkä, muistin tirauttaa sekä joulurauhan julistukselle että Sulo Saaritsille kauneimpine muistoineen. Olen myös nauranut paljon ja vapautuneesti. Yllättävää iloa voi löytää niin joululehden valokuvasta kuin Aliaksen selittelystäkin... ;)

Sami taistelee aattoiltana kasvavaa lahjapinoa vastaan... :)


Koska sattuneesta syystä olen ikuistanut tämän vuoden joulua lähinnä kännykällä, saatte varsin psykedeelisen kuvan kuusestamme.


Niitit siis poistettiin aatonaattona. Vasemman jalan haavat olivat ilmeisesti niin taitavasti entisen leikkaushaavan päällä, ettei tunnoton iho juurikaan reagoinut poistoon. Oikealla puolella oli pari niittiä tartuksissa, ja piti vinkua. "Onpa sinulla alhainen kipukynnys", sanoi kotisairaanhoitaja. Aplodit hänelle! Ensimmäinen hoitoalan ihminen, joka ymmärtää tämän minulle selvän asian, eikä yritä vain väittää että eihän tämä nyt voi sattua...

Joulupäivän iltana piti uskaltautua ensimmäisen kerran suihkuun kotona, kun haavoja oli suihkuteltava. Onnistuihan se, kun Sami auttoi. Oikean lonkan haava tihkuttaa edelleen, kuten on tehnyt koko ajan leikkauksesta lähtien. Tänään suihkuttelin taas haavaa ja laitoimme siihen tavallisen leikattavan laastarin. Ellei tihkuminen ole aamuun mennessä loppunut, soittelen kotisairaanhoitajalle ja kysyn, olisiko hänen tarpeen vilkaista sitä.

Kipuja on vähentyvässä määrin, vaikka olen jättänyt toisen 400 mg Buranan pois - otan siis "vain" 1000 mg Panadolia ja 400 mg Buranaa kolmesti päivässä sekä nukkumaan mennessä Panacodin. Tänään tosin nukuin aamulla niin myöhään, että hurjissa suunnitelmissa on kokeilla pärjätä iltalääkkeellä aamuun asti. Kovasti mielelläni vähentäisin kipulääkkeitä mahdollisimman rivakasti, onhan niitä syöty jo kuukausia. Vasemman (= murtuneen ja säästeliäästi käytettävän) jalan lihakset ja nivelet vielä vähän äkäilevät, mutta toisaalta olen porsasmaisesti laiminlyönyt jumpan joulun aikana. Jospa sitä palaisi huomenna päiväjärjestykseen.

Ihanaa joulunajan jatkoa teille kaikille! Onneksi on netti, pääsee välipäiväaleen edes sitä kautta... ;)

5 kommenttia:

  1. Rauhaisaa jouluolon jatkoa sinulle! Psykedeelinen joulukuusi on hieno. Yritäpäs joskus saada vastaavat efektit aikaan tarkoituksella. ;)
    Väsy olo saa ollakin, onhan operaatio ollut iso, mutta mukavaa jos särkylääkkeen tarve alkaa vähitellen helpottaa.
    "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" Meiltä ei koskaan ole viety jouluusta ulos ennen loppiaista. Jos se ei rupea karisemaan, pidetään Nuutinpäivään asti. Rauhaisaa tunnelmointia jouluvaloissa saa venyttää pidemmälle kuin Tapaniin, tulee enemmän tunnelmaa vuoden alkupäiviinkin.
    Muavia ja aleppoisia vuoden viimeisiä päiviä ja oikein hyvää tulevaa vuotta!
    Tykkään blogisi elämänmyönteisestä ja huumorilla höystetystä asenteesta. Tällä varmaan pistäytyilen säännöllisesti jatkossakin. :)
    Asta

    VastaaPoista
  2. Teille tuli tosi-ihana ja ikimuistoinen joulu. En yhtään ihmettele, vaikka vähän kyyneliä tirauttaisitkin. Hyvä kuitenkin, kun kaikesta päätellen et enää itke tuskankyyneliä. Silti muista, että särkypillerit on keksitty avuksi, joten älä ole liian urhea. Hyvän joulun jatkot edelleen1

    VastaaPoista
  3. Asta, oikeassa olet - en takuulla ikinä enää saa kuusesta tuollaista kuvaa! :D Minustakin on ihanaa, kun uuden vuoden ja jopa loppiaisen yli saa aloittaa aamut jouluvalojen hämyssä. Ikkunoilta laitan valot pois vasta helmikuussa, kynttilänpäivänä - silloin valoa alkaa olla jo luonnossa tarpeeksi. Kiva jos tykkäät blogistani, tervetuloa toistekin! :)

    Villiviini, enpä ole "pahoja" kyyneliä vuodattanut, kun nyt on elämä toivoa täynnä. Panadolia minulla on tulehduskipulääkkeen muodossa määrättykin, joten sitä varmaan nappailen vielä aika kauan. Buranasta kuitenkin sanottiin, että siitä voisi vähitellen yrittää eroon.

    VastaaPoista
  4. Olet jouluihminen, Kaisa. Kaikkina vuosina, joina olen lukenut blogejasi, joulu on ollut vuoden merkkitapaus :)
    Siunauksin Kirsi

    VastaaPoista
  5. Kaisa, kuinka mukavaa oli löytää tämä blogi. Kiitos viimeisimmän fb-päivityksesi. Siunattua joulun aikaa sinulle. Aivan elävästi muistan vielä yhteiset ajat päiväkerhosta. Voitko kuvitella! Siitä huolimatta, että aikaa siitä on yli 30 vuotta. Voi oikein hyvin.

    VastaaPoista