Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Viikonloppu alkaa

Wilhola-näytelmän ensi-iltaan on kaksi viikkoa. Lippujen ennakkovaraus on käynnissä. Tänään töissä pohdimme, voisinko soittaa keskussairaalaan ja hoputtaa leikkausta sillä perusteella, että olisin ensi-iltaan mennessä taas kotona...

Sami otti eilen yli 800 kuvaa, joista on sitten poimittu sopivia mediaa ja käsiohjelmaa varten. Huomenna jatketaan.


Kuvaaja kuvaamassa. Wilhola on toivoton kuvauspaikka, ainakin jos on teatterivalaistus ja aina joku heiluu...

 
Vuosisadat vierivät, oli jonkun historiasarjan nimi. Tässä ne kyllä istuvat nätisti paikallaan.

Suttuinen video loppukohtauksesta.

Töissä sain tänään aikaan hyvin, käsiohjelma on viimeistä silausta vaille valmis ja muutenkin alkaa helpottaa. Jos vielä maanantain saan armonaikaa, ehdin tavata sijaiseni kasvotusten ja jutella asioista - muuten hän joutuu tyytymään siihen paperipinoon, johon olen kirjoittanut ohjeita ja tehtäviä töitä.

Sauvat auttavat tilannetta niin, että jalka on aika ok. Ja muskelit kasvavat! Tosin kotona en laiskuuttani tahdo jaksaa niitä käyttää, ja sen tuntee. Lisäksi eilen Wilholassa istuminen aiheutti aika ikävää jomotusta. Yhtään särkylääkettä en silti ole tämän vaivan vuoksi ottanut, vaikka kipukynnykseni on todella alhainen. Tuntuu vain inhottavalta, mutta ei satu.

Mietin taas sitä, miten helposti unohdan OI:n. Toisaalta se on mielessä joka hetki - onko liukasta, millaiset pohjat näissä kengissä on, voi kun yltäisi, voi kun ihmiset eivät tuijottaisi - mutta kuvittelen kuitenkin olevani terve. Sitten aina välillä tulee näitä muistutuksia. Olen kuitenkin kiitollinen monesta asiasta: ei tosiaan ole kipuja, luussa ei ole vikaa, saan olla vielä viikonlopun kotona (tuskin soittavat minua pyhänajaksi sairaalaan), en tarvitse pyörätuolia jne jne jne...

Toiveikasta viikonloppua teillekin!

4 kommenttia:

  1. Oi,miten nopeasti ehtii tapahtua... kun selän käätnää netistä pois, on Kaisa menossa leikkaukseen. Voimia! Ajatellaan poistiivisesisti niin, että nykyiset ortopediset materiaalit kestävät ehkä rasitusta paremmin, eikä samanlaista haittaa tule :-)

    VastaaPoista
  2. Voi Kaisa, paljon voimia! Toivottavasti jalka tuloo pian kuntoon :)

    VastaaPoista
  3. En päässyt tapaamiseen mutta ystävät kertoivat sun kuulumiset,, ihan kamala juttu sulle nyt piti sattua! Toivotaan että pääset pian sairaalaan, on sitten ohi.
    Koetahan pitää mieli pirteänä, kaikesta huolimatta. Voimia! :)

    VastaaPoista
  4. Jaksamista edelleen! Nyt otat päivän kerrallaan etkä stressaa! Ja mä luen sit aikajärjestyksessä, joten siks nää on näin "outoja" nää mun kommentit.

    VastaaPoista