Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 15. lokakuuta 2009

Töissäkin oltu

Isoveli lähestyi aamulla sähköpostilla tiedustellen, miten vanhat luut voivat. Ilmoitin, että luut kyllä voivat hyvin, se on naula joka kipuilee...

Onneksi se ei oikeasti kovin paljon kipuile. Välillä riipaisee, mutta enimmäkseen tuntuu vain inhottavalta ja avuttomalta, kun en saa oikeaan jalkaan edes sukkaa itse. Ennemmin vasen, "terve" jalka on ärsyyntynyt - se on virheasennossa ja sitä useimmin kolottaa ja pakottaa, se on tottunut olemaan varjeltu ja suojeltu. Ei ole helppoa muuttua pilalle hemmotellusta siksi, joka tekee kaikki työt! Onneksi sentään kyynärsauvat auttavat paljon, vaikka käsissä tuntuukin.

Olin koko päivän töissä ja järjestin elämääni sekä työnantajan suuntaan että töitteni suhteen. Tympii, kun työsuhdetta on varmasti jäljellä 2,5 kk ja nyt joudun saikulle, mutta minkäs teet. Kuten kunnanjohtajalle totesin: ainakaan tämä ei ole itseaiheutettua, en ole kaatunut kännipäissäni tai mitään! :)

Erityisesti Wilhola-näytelmän suhteen yritin tehdä yhdessä päivässä sen, minkä olin suunnitellut tekeväni kahdessa viikossa. Tänä iltana mennään vielä harjoituksiin ottamaan promokuvia - tai Sami ne oikeasti tässä tapauksessa ottaa, minä hoidan muita asioita ohjaajan kanssa. Kun en tiedä, tuleeko sairaalakutsu huomenna vai viikon päästä, pitää elää tuntia kerrallaan ja varautua koko ajan pahimpaan.

Hirmuinen väsy on. Ei sitä terveenä tajuakaan, kuinka helppo on kipaista töissä hakemaan sitä ja tätä. Nyt pitää joka liike harkita, eikä asiaa auta se, että kyynärsauvojen kanssa ei paljon mitään kuljetella. Työkavereita hyppyytin, mutta aika hyvin hommat ovat nyt hanskassa. Käsiohjelmallekin löytyi "hätätilaviimeistelijä".

Mm. tällaista tarvitaan näytelmässä. Eilen maakuntakirjaston mikrofilmiltä A3-tuloste Kansan äänestä, demokraattisten järjestöjen äänenkannattajasta Vaasan läänissä, sattumalta syntymäpäivältäni vuonna 1946. Tuloste skannataan ja käsitellään Photoshopilla, tulostetaan taas ja kopioidaan julistetoiminnolla neljälle aaneloselle. Sitten se liimataan erääseen ilmaisjakelulehteen, joka kooltaan vastaa täysin 40-luvun lehtimallia, ja siinä on lehti näytelmään "SKDL:n jäsenen" kainaloon. Huomatkaa kuvassa takana tämän hetken elämääni sopiva rekvisiitta: kyynärsauvojen jääpiikit, jotka pitäisi kiinnittää paikoilleen!

4 kommenttia:

  1. Miä kuule uskon, että työasioissakin siun käy vielä hyvin! Ei ne sinua kouluttais noin paljoa, jos meinasivat eroon päästä :)

    VastaaPoista
  2. Jaksamista! Kyllä se leikkaus hyvin menee, vaikka onhan se pelottavaa. Mutta minun vaatimattomalla kolmella tähystysleikkauskokemuksella voi sanoa, että kyllä ne siellä sairaalassa hommansa osaavat. :)

    VastaaPoista
  3. Olipas keljua luettavaa, mitä sinulle on tapahtunut. Onneksi olet rohkeampi kuin luuletkaan, vai miten se Nasu runoilee.
    Minäkin muistan sinua rukouksin. Pääset nopeasti siihen leikkaukseen, vaihtavat uuden hyvän naulan ja kaikki sujuu hienosti ja paranet ilman ongelmia.
    Ole turvallisella mielellä, sinua kantavat Isän rakastavat kädet :)

    VastaaPoista
  4. Oletko ajatellut, että voisit olla välillä prinsessana pyörätuolissa ja antaisit muiden työnnellä? Eräs sukulaiseni joutui olemaan jonkin aikaa pyörätuolissa, ja me työntelimme sitä tuolia kilvan ja saimme istua siinä itsekin välillä.:)

    VastaaPoista