Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Lokakuun kymmenes

Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. 
~  Aleksis Kivi

Hyvää kansalliskirjailijamme päivää! Tuo veli Aleksiksen viisaus kolahti eilisessä Positiivarien Ajatusten aamiaisessa minuun, sillä olin herännyt aamukuudelta murehtimaan tulevaa. Juu tiedän, epäkristillistä ja kaikkea, mutta aamukuudelta sitä on harvoin parhaimmillaan.

Työpaikkaani minä mietin, kun ei nyt olekaan vielä kuin sijaistamani henkilön viime keväänä työkaverille tekstiviestinä mainitsema ajatus siitä, että olisi pois vähintään ensi kevääseen asti - ei siis ole vielä hakenut jatkoa, ja minä roikun jälleen löysässä hirressä, kunnes sen tekee. MOLlin sivuja on taas luettu ja ainakin yksi hakemus lähtee - varmuuden vuoksi. Työttömyydestäni, vaikka se lopulta kesti vain 9 kk ja nykypäivän mittapuulla oli siis varsin kevyt kokemus, jäi vähän liian isot traumat. Tahtoisin jatkaa kunnassa ja olen toiveikas, kun minulle opetetaan koko ajan uusia tehtäviä ja on luvattu pääsy koulutukseen, mutta minkäs teet jos pois potkivat.

Mutta kirjallisuusaihettakin minulla teille oli! Joskus alkuvuodesta Lapuan kaupunginkirjastosta soitettiin ja kysyttiin, lähtisinkö kummiksi heidän lukukampanjaansa. Sanoin kyllä mielelläni lähteväni, paitsi etten pystyisi kiertämään kouluilla kampanjan mukana, kun olen päivätöissä 60 km päässä. Lisäksi yritän nykyään välttää kaikkia kirjailijavierailuita, sillä hämmennän niillä vain lapsia. Lapsi elää hetkessä eikä tajua, että 90-luvulla kirjoja kirjoittanut ihminen ei tee sitä enää, kun tämän kirjoja kuitenkin edelleen on kirjastossa ja tämä itse seisoo luokan edessä puhumassa kirjoittamisesta.

Tämän jälkeen ei asiasta kuulunut ja ajattelin jo, että tilalleni on otettu oikea eli sitä työtä edelleen tekevä ja sillä itsensä elättävä kirjailija, joka pystyy lähtemään turneelle. Mutta nyt sain sähköpostia: kampanjan sivut ovat valmistumassa (en tiedä saako ne jo tänne linkittää, kun eivät ole ihan valmiit, mutta linkitän kuitenkin ;) ja minulta toivotaan tervehdystä. Sitä tässä olen yrittänyt naputella, huh. Onneksi voin aina lämpimästi suositella lukemista, vaikken enää kirjoitakaan julkisuuteen kuin työn puolesta!

Tähän liittyen mainittakoon, että ensi viikolla lehteen (ja varmaan tänne blogiinkin) tulee tietoa Wilhola-näytelmän lippuvarauksista. Eli jos joku tahtoo lähteä katsomaan, mitä se Ikoola on Anturajärven historiasta vääntänyt, niin tervetuloa. :)

Arvatkaa muuten onko ihanaa, kun on vapaa viikonloppu! :D



6 kommenttia:

  1. Olisi pitänyt mennä Lammasmarkkinoille kehräämään, mutta kun on viimeiset 1½ kk ollut joka lauantai jossain... Ei huvittanut, jäin kotiin, nautin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä lapsia voit houkutella kirjoittelemaan, vaikka et (nyt) olekaan julkaisemassa lastenkirjoja. Sinähän kirjoitat koko ajan!

    Lastenkin on hyvä tietää, että kaikkea ei aina julkaista, mutta silti kirjoittaminen on kivaa! Jotkut pääsevät kirjoittamaan työn puolesta, toiset kirjoittelevat näytelmiä, jotka esitetään, vaikkapa luokkanäytelmissä jne.

    Voit vaikka ehdottaa kirjeiden ja päiväkirjan kirjoittamista. Kuka sen tietää, mitä he aikuisena kirjoittelevat omien päiväkirjamerkintöjensä pohjalta.

    Lapsista on myös joskus kiva nähdä Oikea Kirjailija.

    VastaaPoista
  3. Villasukka, olo on täälläkin mukava pitkien yöunien ja rästitöiden tekemisen vuoksi - sain mm. purettua sen messujen ylijäämäkassin...

    mm, ideana on siis nimenomaan innostaa lapsia lukemaan, ei niinkään kirjoittamaan. Sen kyllä tervehdyksessäni mainitsen, että kirjoittamaankin oppii lukemalla. Mutta kuten sanottu, on ikävä kun on kirjailijavierailulla selittänyt, ettei enää mitään kirjoita, ja sitten joku viittaa ja kysyy, mitä sä nyt kirjoitat, ja muut sähisevät sille, että sehän just sanoi... :D Sitäpaitsi kirjailijavierailut ovat aika mahdottomia niin kauan kuin saan olla päivätyössä - toivottavasti kauan! :)

    VastaaPoista
  4. Kun itse olen saanut olla sillä vastaanottavalla puolella l. lasten kanssa kuuntelemassa kirjailijaa niin voin kyllä sanoa, että jokainen vierailu on ollut hyvä ja antanut lapsille sinne koulutyöhön paljon. Ainahan siellä joku voi kysyä sellaista mikä paljastaa ettei ole kunnellut. Mutta vielä enemmän on yhä niitä, jotka kuuntelevat tarkkaankin ja sitten kirjastoreissulla muistavat hakea juuri sen kirjailijan kirjoja.

    Ennen kaikkea on hyvä, että lukemisen puolesta puhuu joku muukin kuin opettaja!

    VastaaPoista
  5. Leen@, kyllä minäkin sain paljon niistä vierailuista silloin 90-luvulla, kun tein niitä melkein työkseni. Vaikka rankkaa oli, niin mukavaa silti!

    VastaaPoista
  6. Työpaikasta käsin tosiaan on ilmeisesti parempi - ja menestyksekkäämpää - hakea uutta työpaikkaa kuin jo kortistossa olevana. Luulisi esimiesten haluavan pitää sinusta kynsin hampain kiinni, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Ilmeisesti vapaanjatkostakin voi laillisesti ilmoittaa vasta viime tingassa, joten ei muuta kuin voimia hirressä roikkumiseen. Tiedänhän minä itsekin, milta se tuntuu. Muistutan kuitenkin, että ne ovet, joiden ei ole tarkoitus avautua, joutavatkin jäädä kiinni. Oikea ovi avautuu. Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista