Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Hakekaa vasara!

Kun minulla aikanaan todettiin osteogenesis imperfecta, lääkärin lohdutus vanhemmille oli: "Voi olla, ettei Kaisa kävele koskaan." Olisi hauska tavata nyt se lääkäri. :)

Tukena kävelemisessä ovat ydinnaulat, jotka laitettiin reisiluitteni sisään, kun olin 4-vuotias. Muutaman kuukauden kuluttua opinkin kävelemään. Naulat piti vaihtaa pidempiin kun kasvoin - teleskooppiversioitakin oli, mutta lääkärin mukaan ne eivät ole yhtä tukevia. Pituuskasvun vuoksi naulat vaihdettiin viimeksi vuonna 1984, kun olin 10-vuotias, joten sen jälkeen en ole kasvanut. Naulojen materiaalia en tiedä, titaniumia epäilemme, mutta kalliit ne ovat, sillä pienemmät naulat laitettiin aina kiertoon.

Seiskaluokan syksyllä 1987 kaaduin koulussa. Vasen käsi murtui ja vasen reisiluu katkesi kolmesta kohtaa, ydinnaulakin taipui. Seurauksena oli leikkaus ja naulan uusiminen. Vasemmassa reisiluussani on siis modernimpi naula, jossa on tuossa välissä tehty keksintö: poikkipiena, joka pitää naulan paikallaan luun sisällä.

Oikean jalan naulassa tätä kiinnikettä ei ole, ja siksi se joskus seilaa. Olen lapsesta asti tottunut tarvittaessa painamaan naulan takaisin - on vähän hurja tunne, kun se liukuu luun sisällä. En tunne ihmisen luustoa enkä varsinkaan OI-leikkauksia erityisen hyvin, joten en tiedä, onko naula pujotettu luun sisään yläkautta (haavat ovat kuitenkin koko reisien mittaiset). Joka tapauksessa se siis välillä nousee lonkkaan ja alkaa vaivata. Joku lääkäri aikoi tosissaan leikata minut poistaakseen naulat, mutta sitä en uskalla antaa tehdä, vaikka luuni ovatkin nykyään erittäin lujat - en ole elämässäni ottanut ainoatakaan askelta ilman ydinnauloja, enkä ota sitä riskiä, että menen katki.

Eilen uimahallissa en juossut enkä uinut, vaan tein erilaisia lihaskuntoliikkeitä juoksuvyön avulla. Ilmeisesti naula ei pitänyt tästä, sillä eilen illalla jouduin näyttelemään aikamoista akrobaattia saadakseni sen liukumaan takaisin reiteen lonkasta. Tänään kävimme postissa, ja tiskin ääressä seisoessani yhtäkkiä naula pomppasi ylöspäin. Se oli karmea tunne: asiat olivat kesken, jono takanani pitkä, ja hädin tuskin pääsin kävelemään tiskiltä pois. Kuvitelkaa, että teidän lonkkaanne tökkää sisältä luusta tappi - istuminen on ikävää, kumartuminen ja esim. jalan nostaminen auton kaasulle lähes mahdotonta. Portaita pääsin ylös käyttämällä vasenta jalkaa ponnistamiseen.

Kotona tehtiin taas kaikki temput, jotta naula menisi tilaansa, mutta vieläkään se ei ole täysin onnistunut. Lisäksi lonkka alkaa olla jo liian arka, jotta saisin painettua sitä kunnolla. Esitin Samille, että laittisimme kaikki talon jääkaappimagneetit polveeni vetämään naulaa alaspäin, tai että kokeiltaisiin vasaraa, mutta tähän emme ole vielä päätyneet... Tasakäpälää taas en pysty hyppimään niin kauan kuin naula painaa lonkkaa.

Toivottavasti huomiseksi tokenisi, sillä töistä ei nyt oikein pystyisi olemaan pois.

5 kommenttia:

  1. Hui kuulostaapa melkoiselta, että naula seilaa lonkassasi! :o Ja että saat sen painettua takaisin koloonsa. Toivottavasti onnistuu jo pian!

    VastaaPoista
  2. Hui kamalaa. Voiskohan sitä mitenkään kiinnittää, niin ettei se nousisi ylös. Naula varmaan on kuluttanut hiljalleen luuta ja on nyt siellä vähän löysänä ja siksi liikkuu.

    VastaaPoista
  3. Ai hurja, mahtaa olla inha tunne! Mitäs neuvoksi, jos se ei nyt tokeennu? Vuodelepoa sen verran että lonkka ei enää arista, vaan kärsii taas tehdä akrobaattitemput? Pidän peukkuja, että se naula ymmärtäisi mennä kiltisti omalle paikalleen. Jos ihan mahdottomaksi menee, niin voiko tuohonkin jalkaan vaihtaa sen uudemmanlaisen naulan?

    Salamanteri

    VastaaPoista
  4. Voihan naula! Toivotaan, että tokeentuu paikalleen. Ihana työmoraali, kun jaksat ihan oikean ongelmasi kanssa vielä miettiä töihin menoa.
    Ihan mielenkiinnosta niin varmaan naulasi eri asia kun mun nauloista sanottiin että jos alkaa tulla ulos niin merkki siitä että voi ottaa / jättää pois? Nilkka koottiin sirpaleista parilla naulalla kokoon parikymmentä vuotta sitten? Poikittainen ruuvi poistettiin kyllä jossain vaiheessa.
    Aurinkoa ja syksyn pirteyttä päivääsi kaikesta huolimatta!
    Heljä

    VastaaPoista
  5. Matleena, mitään edistystä ei ole tapahtunut. :( Käveleminen on ok, mutta en pysty kumartamaan enkä portaita noustessa käyttämään oikeaa jalkaa (koukistus + nosto + ponnistus = argh), joten vasen, virheasentoinen polvenikin alkaa nyt kiukutella.

    Anitta, voit olla hyvinkin oikeassa. Pelkään vain, että jos menen lääkäriin, ne tahtovat yksinkertaisesti napata koko naulan pois. Minä taas tahtoisin - jos johonkin leikkaukseen joutuisin - että se korvattaisiin uudenmallisella, "välipuullisella" naulalla.

    Salamanteri, vaihtaa voisi, jos vain olisi lääkäri joka vaihtaisi - mutta en tiedä kuinka pitkä sairasloma siitä tulisi. :( Vuodelepoa paremmaksi olen havainnut pienen tassuttelun, jota yritin harrastaa kotona eilisillan ja nyt töissä.

    RouvaHoo, pakko on miettiä töitä kun ei näitä hommia kukaan muu tee... :) Itse asiassa aikanaan vyöhyketerapiassa käydessäni terapeutti sanoi juuri noin, että naula pyrkii ulos kun on "turha". Äitini on tiukasti sitä mieltä, että pois vaan koko naula, mutta kun itseä hirvittää. En tosiaan ole koko 31 vuoden kävelyurani aikana ottanut askeltakaan ilman noita nauloja.

    VastaaPoista