Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 17. syyskuuta 2009

Varsinainen yllätys

Tämä viikko on ollut sekä henkilöstöhallinto-ohjelman että Wilholan 100-vuotisjuhlavuoden ansiosta varsinaista matalalentoa. Ns. omat työt ovat jääneet täysin sivuun, kun uutta kiireellistä on pukannut kaikista muista tuuteista.

Tänään totesin, että nyt on ihan pakko nipistää vartti eräälle hommalle. Istuin tiukasti koneella, nostin puhelimenluurin pöydälle ja laitoin keltaisen valon palamaan ovipieleen. Ovea en mennyt sulkemaan, sillä silloin toimistossani tukehtuu, mutta luotin oman osaston väen tietävän kiireeni ja muiden kunnioittavan valoa.

Siinä keskittyessäni kuulin käytävästä kahinaa - joku odotteli oven takana. Sitten ääni kysyi toiselta: "Oletko sinäkin Kaisalle menossa?" Asiakkaita siis. Mutta päättäväisesti tein hommani loppuun ja sitten vasta käännyin.

Ensin sisään tuli työkaveri asialle. Kun se oli hoidettu, kynnykselle astui kunnanhallituksen puheenjohtaja kädessään mielettömän upea kukkakimppu. Koska Anne on omaa ikäluokkaani ja huumorintajuinen ihminen, olin vähällä lohkaista: "Voi kukkia, kiitos kiitos!" Ajattelin tietysti, että hän oli menossa johonkin juhliin ja matkalla piipahti asialla luonani.

Vaan ei. Sain kuulla puheen - ja sain ne kukat. Kortissa luki näin.


Minähän olen ollut nyt tässä sijaishommassani runsaan vuoden. Tehtäviini kuuluu mm. kunnan kotisivujen päivittäminen. Ja niitä sivuja olen kurkkua myöten täynnä. Ne ovat kivan näköiset, mutta eivät toimi - niitä on vaikea päivittää, ja niiltä on melkein mahdoton löytää tietoa, ellei tunne täysin kunnan toimintaa ja rakennetta. Ne päivittyvätkin vuorokauden viiveellä, ellen erikoisesti pyydä ajamaan manuaalista päivitystä.

Olen yrittänyt puhua uusien sivujen puolesta, ja sellaiset ilmeisesti jossakin vaiheessa tehdäänkin. Väliajalla olen koettanut keksiä, miten tilannetta helpottaa. Kunnanjohtajan luvalla tein sivuista ja niihin liittyvistä toiveista kävijäkyselyn, jonka koodin Sami auttoi tekemään sellaiseksi, että vastaukset tipahtaisivat sähköpostiini vaikkeivät vastaajat tietäisi sitä. Mutta jostakin syystä sitä kyselyä ei sitten kuulemma saatu sivuille laitetuksi.

Pari viikkoa sitten minulla välähti. En pääse käsiksi itse sivujen koodiin - sekin on yksi ongelmista - mutta etusivun koodiin kyllä. Ja kyllähän minä siihen käsiksi kävinkin! Tuloksen näette täällä.



Ja tästä hyvästä sain kimppuni. Anne on omasta puolestaan puhunut uusien sivujen puolesta, ja nyt hän oli tästä pienestä edistysaskeleesta niin iloinen, että oli ehdottanut kunnanjohtajalle kukkien ostamista minulle hallituksen puolesta. "Ja minusta se oli hyvä ajatus", kunnanjohtaja myhäili piipahtaessaan myöhemmin toimistossani.

Näistä kyllä puolet kuuluvat Samille, sillä hän lähetti minulle koodin noihin pudotusvalikoihin sekä toimintoon, jolla kone itse tsekkaa vierailijan näytön resoluution ja hakee siihen kokoon sopivan sivun.


Itku meinasi tulla, kun oikein tajusin, mitä tapahtui. Kyllä kuulkaa vetää nöyräksi - jospa pystyisinkin aina tekemään työni niin, että se tuottaisi ihmisille iloa ja hyvää mieltä! Ja noloksikin vetää. Ne kolmekymmentä vuotta kuntaa palvelleet ansaitsisivat myös kukkia...

Kimppu jäi toimistooni ilahduttamaan ja antamaan voimia tulevissa kiireissä, joten räpsin siitä vain kännykkäkuvia. Yritän varmaan muutaman päivän päästä kuivata sen pidempiaikaiseksi rohkaisuksi. Ja huomatkaa alakuvassa kimpussa oleva suloinen "häntä"!

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että työsi palkittiin! :)

    VastaaPoista
  2. Onpas mukava, että työsi on huomattu.

    VastaaPoista
  3. Tuollainen huomaaminen on kyllä kullan arvoista. Olet kiitokset ansainnut ja ole ylpeä saavutuksesta, tiedän ajatuksesi työkavereistasi ja heidän pitkistä työvuosista, mutta nyt oli sinun vuorosi.
    Iloista viikonloppua, muista levätä!
    Heljä

    VastaaPoista