Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Joskus hyvä mieli tulee vähästä...

Kun vanhemmat ovat sota- ja pula-ajan lapsia, niin sitä on saanut sellaisen kasvatuksen, että tavaraa ei saa heittää pois. Aina voi tarvita. Aika tavaran kaupittoo. (Ja tottahan se on - arvatkaa vaan, montako muutossa kirpputorille vietyä tavaraa olen jo kaivannut!!)

Niin, siis olen mallia hamsteri. Roskiin on vaikea heittää mitään, mikä ei ole suorastaan rikki (ja silloinkin pitää miettiä, josko tuon voisi korjata). Onneksi on lahjoituksia vastaan ottavat kirpputorit ja Huuto.Net, sillä jollei itse voi käyttää, joku muu ehkä voi.

Meillä säästetään myös muovipussit. Tavalliset kaupankassit menevät roskapusseiksi, ohuet hedelmäpussit sekä ne miljoonakassit, joihin postimyynnin vaatteet on kääritty, vessan roskikseen roskapusseiksi, ja muut - siis vaate- ja kirjakauppojen, apteekkien, tavaratalojen - pussit säästetään tulevaa tarvetta varten.

Näitä pusseja on tungettu isoon Pentikin paperikassiin, joka lievimmin sanoen pursui yli äyräidensä. Sieltä ei löytänyt mitään, eikä pussimäärä tuntunut mahtuvan mihinkään. Kun sitten kerran näin Vaiskain taittelevan muovipussistaan sievän kolmion, sain inspiraation. Olinhan noista kolmioista tiennyt toki aiemminkin, mutta tänään istuin keittiön pöydän ääreen. Seurauksena ylitsepursuava paperikassi näyttää nyt tältä:

Pieni asia, mutta kylläpä siitä tuli hyvä mieli. Yksi asia pois pitäis joskus -listalta. Ja oli hauska käydä läpi tuo kasa ja törmätä ulkomaankielisiin kasseihin, muistella niiden historiaa - sekä todeta, että tosi vähän me käymme Seinäjoella shoppaamassa, ainakin Henkan ja KappAhlin kasseista päätellen... ;)

Hyvää viikonalkua!

12 kommenttia:

  1. Täällä toinen hamsteri. Mulla on jopa matonkuteita (leikattuja ja tulevia matonkuteita), jotka ovat muuttaneet mukanani 20 vuotta...

    VastaaPoista
  2. Äitini opetti tuon muovipussien kolmioon viikkaamisen, mutta Koolle se ei vielä ole mennyt perille... eli meillä sellaisessa kangasjutussa (äidin tekemä) sekaisin rytättyjä ja kolmioituja.
    Ja siis KOSKAAN ei voi tietää milloin tarvitseekin sitä paritonta sukkaa, jolle on 3 vuotta paria etsinyt ;o)
    Sunnuntai tervehdyksin
    Heljä

    VastaaPoista
  3. Mulla ei taida olla nyt yhtään kolmiopussia. Ei tosin ole muovikassejakaan kuin 1-2. Hedelmäpussitkin käytän milloin mihinkin, vaikkapa sateenvarjon suojana kun sen märkänä ryttään kassiin jonnekin kauppaan tms sisälle mennessä.
    Riiviön blgissa on muuten kiva käsilaukku, jossa on käytetty juomatölkkien vetimiä.

    http://r11v10.vuodatus.net/blog/2067345/porvoon-vanhan-kaupungin-kyltteja/

    VastaaPoista
  4. Hih!Taidan olla aika samanlainen hamsteri;)Säästän kans kaikki pussit...Ainahan niitä tarvii,ainakin roskapusseina!

    VastaaPoista
  5. Villasukka, nyt kun meillä on "mökki" ja siellä komerotilaa ihan vain harrastejutuille, niin pelkään pahinta omallakin kohdallani... :D

    Heljä, minäkin totesin, että kai pitää tästä lähtien vahtia silmä kovana talouteen tulevia muovipusseja. :) Meillä on myös roskapusseiksi menevät sellaisessa kangasjutussa, ja se on joskus ollut revetä liitoksistaan, kun tavaraa on vain tungettu sisään.

    Anitta, hyvä syy mennä ostoksille, jos muovipussivarannot tyhjenevät! :D Ei vaiskaan, oikeasti olen suunnitellut ompelevani sellaisia muovipussin kaavalla tehtyjä tukevia, tilavia kangaskasseja kauppareissuille. Vielä vain ei kukaan ole saanut aikaiseksi sitä työtä aloittaa... Tavalliset halvat kangaskassit kun ovat surkean pieniä.

    VastaaPoista
  6. Kaisa, kun kävin keväällä Bangladeshissä, tutustuin uudenlaiseen kassikulttuuriin.
    Siinä maassa muovipussit on kielletty lailla. Kun ostin banaaneja, myyjä sitaisi tertun hankaan narulenkin. Kun ostin enemmän tavaraa, paikallinen työtoverini ohjasi kangaskassikulttuuriin:
    Basaarista sai ostaa moninaisia kangas- ja kierrätyskasseja. Shoppailin mukaani muutaman vuosisilkinsuikaleista ommellun uniikin (nippu niitä maksoi kaikkiaan kaksi euroa), ostin myös muutaman lannoitussäkistä tehdyn tukevan maitokauppakassiksi ja sitten yhden riisiäkin, johon oli ommaltu kahvat. Viimeksimainittu oli iso ja kivan värinen, mutta se rispaantuu. Kaikki muut ovat osoittautuneet käytössä loistaviksi.
    Ai niin, ja sitten teetimme käsin kudottua kangasta ja ompelutimme paikallisilla vielä myyntiin tänne Suomeen jossain määrin yksivärisiä kankaisia maitokauppakasseja. Nyt itselläni on yleensä kauppakassi repussa kuin repussa,
    Suomessa haaskataan aivan valtavasti öljyä näihin muovikasseihin; niitä joudutaan joka ostamaan kaupasta roskapusseiksi, mikä minusta on turhaa.

    VastaaPoista
  7. Marja, tervetuloa joukkoon.. :D

    Kirsi, minä en kyllä selviäisi aivan ilman muovipusseja. Niitä tarvitaan kenkäpusseiksi, pyykkipusseiksi reissussa, käsityöpusseiksi (kangaskassista on karmea yrittää saada lankaa ulos!), tuliaispusseiksi (kiikutamme usein tavaraa edestakaisin, ja on helppo ojentaa tavara saajalle pusseineen)... Mutta toki me aina silloin käytämme kangaskasseja, kun noita roskapusseja on kerääntynyt turhan paljon. Miksi muuten suomalaiset kangaskassit ovat niin pieniä?

    VastaaPoista
  8. Mieheni taitteli meidän muovikassit aina kolmioiksi. Nyt on taas mahdoton sekasotku pussilaatikossa. Jos joku kolmio sattuu käteen, tulee kyynel silmään ja kolmiopussi piilotetaan muistojen nurkkaan.

    Ehkä minäkin joskus tormistaudun ja siivoan muovikassit järjestykseen, I hope.

    VastaaPoista
  9. Mulla on sama tapa, muutan aina laatikollisen viikattuja muovikasseja. Osa on sellaisia, että niitä ei oikeasti raski ottaa käyttöön. En tiedä onko siinä mitään järkeä.

    VastaaPoista
  10. Palaga, eikö olekin uskomatonta, miten arkisimmat asiat voivat olla niitä koskettavimjpia!

    Kaima, en minäkään tahdo malttaa käyttää niitä hienoimpia ulkomaalaisia kasseja... :D

    VastaaPoista
  11. No höh, ei ne mun ole edes ulkomaalaisia. Ihan kuule kotimaasta. Ja niitäkään ei raski käyttää.

    VastaaPoista
  12. Kaima, on mulla säästössä kotimaisiakin! :) Yleensä ne kuitenkin on tavalla tai toisella "harvinaisia". Siis paikoista, joihin en usein pääse, tai (muuten) sieviä. Muistaako joku Vero Modan 90-luvun muovikassit, ne kukalliset, joita käytettiin uimahalli- ja jumppakasseina?

    VastaaPoista