Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Ensimmäinen läpimeno

Tänään koko iltapäivä eli neljä tuntia meni seuratessa Wilhola-näytelmän ensimmäistä läpimenoa ohjaajan pyynnöstä. (Ei, esitys ei sentään kestä neljää tuntia! :D Mutta ensimmäisen kerran mukana oli myös orkesteri, ja aikaa kului ohjaajan ohjeisiin ja siirtymien suunnitteluun.)

On aina yhtä jännittävää ja pelottavaa antaa oma tekstinsä ohjaajan käsiin. Tunne taitaa olla molemminpuolinen - eräs ohjaaja totesi minulle, ettei ole aiemmin tehnyt töitä elävän kirjailijan kanssa. Näytelmätekstin antaminen ohjaajalle on vähän kuin antaisi lapsensa toisen kasvatettavaksi. Sitten sormet ja varpaat pystyssä vain toivoo, että toisen arvot ja kasvatusmetodit tekevät pienokaisesta edes vähän sellaisen kuin itse olisi halunnut.

No, en minä ole pettymään joutunut ennemmin enkä nytkään. Repliikkejä oli kehitetty mainiosti, koko salin tila otettiin mainiolla tavalla haltuun. Käsikirjoitukset saivat olla kohtauksissa mukana viimeistä kertaa - meillä olikin hauskaa, kun kaksi rotevaa lapuanliikkeen miestä kirjaimellisesti kantoi hentoista demarivaltuutettua ovesta muka muilutusautoon ja toinen "iikolli" yritti samalla lukea paperista, mitä hänen kuuluisi sanoa. Ja painikohtaus oli aivan riemastuttava. Valitinkin ohjaajalle, etten tiedä pitäisikö minun huolestua, kun näytelmissäni parhaita kohtauksia ovat aina ne, joissa ei puhuta mitään... :)

Näytelmässä käydään siis läpi ensin kunnan- ja nykyään nuoriso- ja monitoimitalona palvelevan Wilholan historia ja samalla Jalasjärven ja koko Suomen historia. En kadehdi ohjaajaa, joka paimentaa monikymmenpäistä näyttelijäjoukkoa. Toisaalta ihailen porukkaa, joka sitoutuu ja ottaa vastuuta.

Puolitoista kuukautta ensi-iltaan.

3 kommenttia:

  1. Noin se varmaan on. Olen täälläkin ihaíllut harrastajateatterin huikeita saavutuksia ja sitoutumista. Eikö tässäkin suurin osa ole harrastajia, vai muistanko väärin?

    VastaaPoista
  2. Sanon samoin kuin Villiviini, että noin se varmaan on. Hienoa, että näytelmäsi on hyvissä käsissä!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, näyttelijät ovat enemmän tai vähemmän harrastajia. Elääköhän muualla kuin Suomessa näin aktiivinen harrastajateatteriperinne?

    VastaaPoista