Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Suomalainen messu

Olin vielä päivällä kahden vaiheilla, kipitänkö tänään iltaseitsemältä kadun yli kirkkoon Suomalaiseen messuun (tiedättehän, se Lasse Heikkilän säveltämä, jossa on vetäviä biisejä!). Olimme kuitenkin molemmat jotenkin nurruusella päällä, ja niin ehdotin toteutettavaksi retkeä, joka piti tehdä jo lomalla.


Hyppäsimme autoon ja ajoimme Saarijärvelle - siis Jalasjärven Saarijärvelle.


Kun keväällä tein Jalasjärven uutta matkailuesitettä ja laitoin sen pdf:nä nettiin matkailuyrittäjien arvosteltavaksi ennen painoon menoa, sain kommenttia siitä, että Saarijärvi ohitettiin yhdellä lauseella. Sitten toimistooni ilmaantui kalastusseuran mies, joka kertoili enemmän Saarijärven palveluista, kuten kökkätyöllä ylläpidettävästä 200-metrisestä laiturista ja kalakannasta. Lisäsin Saarijärvi-tietoutta esitteeseen, ja nyt tajusin, että enemmänkin olisi saanut kirjoittaa. Paikkahan on maanpäällinen paratiisi.

Jos siis matkaat Kolmostietä johonkin suuntaan Jalasjärven ohi, pysähdy ihmeessä! Saarijärvi tarjoaa kalavedet, uimarannan ja kahvila-ravintola Karhunpesän palvelut. Kaiken huipuksi nämä palvelut on toteutettu liikuntaesteisiä muistaen, mikä saa minut taputtamaan karvaisia käsiäni. Sitä 200-metristä laituria/siltaa voi edetä pyörätuolilla, ja toisella puolella oleva matalampi kaide mahdollistaa myös kalastamisen pyörätuolista. Lisäksi laiturilla on säännöllisin välimatkoin penkkejä, joilla istua. Myös ravintola Karhunpesään pääsee esteettömästi.

Alueella on kalanperkaus- ja grillikatoksia, retkipöytiä omien eväiden syöjille ja pukukopit uimareille. Ainoa mikä puuttuu on varsinainen auringonottoranta, mutta kyllä laiturilla sai aurinkoa ihan kiitettävästi... Lisäksi Kolmostien meteli tietysti kuuluu selvästi, kun ollaan ihan tien vieressä, mutta se hinta pitää maksaa helposta sijainnista.

Söimme havaijinleikkeet Karhunpesän listalta. Hinta oli yläkanttiin ottaen huomioon, että leike ei ollut oikein hyvä - ranskalaiset perunat olivat kyllä erinomaiset. Mutta maisema korvasi paljon. Syötyämme ja kahviteltuamme vain istuimme kauan katselemassa järveä, kalastajia, soutelijoita, uimareita ja rannassa leikkiviä lapsia. Hölmö olin vain jättänyt kameran autoon syömään lähtiessä, niin että terassilta ei ole kuvia, mutta kuvitelkaa. Ei ollut kiire mihinkään, olo oli kuin paratiisin portilla. Totesinkin Samille, että tässä on minulle suomalaista messua kylliksi - Jumalan kunnia luonnossa.


Kuvia piti räpsiä paljon siltä varalta, että vielä joskus teen Jalasjärvelle uutta esitettä...





(Rätti päässäni on tämä. ;)



Voimia alkavaan viikkoon työtätekeville ja työttömille, iloa lomalaisille! Meille luvataan sellaista kevyttä kenttälämpöä, +24-+25. Hyvä puoli siinä on se, että toimistossa on iltapäivisin viileää (aamulla kyllä hikoaa senkin edestä) eikä pukemiseen kulu aamulla kovin kauan... :)

3 kommenttia:

  1. Kyllä nyt tuli aimo annos matkailutietoutta. Hienoa, että siellä on otettu liikuntavammaiset noin hyvin huomioon.
    Siunausta sinun työviikkoosi:)

    VastaaPoista
  2. Jo vuosia sitten, kun asuimme vielä pääkaupunkiseudulla, pysähdyimme kesälomamatkoilla Saarijärvelle.
    Oli mukava pulahtaa järveen ja tuntea olevansa lähellä kotiseutua!
    Monasti harhautin tuttuja kertomalla, että poikkesimme Saarijärvelle uimaan.

    Rosina

    VastaaPoista
  3. On kiva lukea, että Pohjanmaallakin on vettä!

    VastaaPoista