Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 22. elokuuta 2009

Koska laiska töitänsä lukoo...

...tulin kertomaan, että meillä on vihdoin ikkunanpesu saatu alkuun.

Meillähän ikkunoita pitkin juoksee suoranainen savivelli, kun kerrosta alempana on pölyävä katu (toisella seinällä vilkas parkkipaikka) ja sitten sadevesi piiskaa pölyyntyneisiin ikkunoihin. Aioin siis pestä ikkunat keväällä, jotta kesäksi olisi hohtavan puhdasta. Keittiössä on yksi ikkuna, olohuoneessa neljä, makuuhuoneessa kaksi ja työhuoneessa yksi - mutta se on minun korkean tietokonepöytäni takana, joten se pestään vasta sitten joskus muuttosiivouksen yhteydessä, kun pöytä lähtee.

Kun sitten jouduinkin toukokuussa kylmiltäni keskusvaalilautakunnan sihteeriksi eurovaalien ajaksi, päätin, että ikkunat pestään myöhemmin. Loman alkaessa taas päätin, että sitä en ikkunanpesulla pilaa.

Tähän pesun syksyyn lykkäämiseen oli kyllä oikea syykin. Mehän asumme 50-luvun kerrostalossa, jossa on alkuperäiset ikkunat (pesijän onneksi siis vain kaksinkertaiset). Niistä vetää molempiin suuntiin, sillä viime talvena keittiön ikkuna ja yksi olohuoneen ikkunoista oli jatkuvasti höyryssä tai jäässä.

Kunnantalon siistijältä kuulin, että etikka huuhteluvedessä estää höyrystymisen, mutta silloin pesu pitää tehdä syksyllä. Vaikkei nyt vielä ole syksy - eiei!! - ajattelin, että antaa pesun olla vähän myöhemmäksi.

Tänään sitten aloitettiin - ehkä tyhmästi niistä pahimmin höyrystyvistä ikkunoista, ne olisi varmaan kannattanut lykätä vielä myöhemmäksi. Ensin Sami pyyhki ruudut ihan vaan rätillä, jotta pahin savi saatiin pois. Minä pyyhin sälekaihtimet pölyhuiskalla puolin ja toisin. Sitten pesin kaikki ruudut ensin fairyvedellä - lastaus - sitten etikkavedellä - lastaus. Olemme ostaneet toisenkin "lampaanhännän", joten pesu- ja huuhteluvedelle oli oma pesimensä. Työ helpottuikin suuresti, kun pesuvettä ei tarvinnut koko ajan vaihtaa (yleensä laiskuuttani olen ensin pessyt, sitten huuhdellut ja vasta sitten lastannut).

Vielä toistakin kansanviisautta käytimme, eli laitoimme ikkunoiden väliin raollaan olevia tulitikkuaskeja sitomaan kosteutta. Jäkälä ja kuivakukat olisi toki paljon sievempää (ennen kotikodin uusia ikkunoita muistan meilläkin olleen niitä ikkunoiden välissä), mutta jos klikkaatte kuvan suuremmaksi, näette, että varsin arvovaltaisia herroja meillä on kosteutta torjumassa... En ole malttanut käyttää noita aikanaan Mikkelin päämajamuseosta ostamiani tikkuaskeja, joten ne pääsivät nyt toisenlaiseen käyttöön.


Jäljellä siis enää viisi ikkunaa... Toivottavasti muina pesupäivinä ei ole ihan näin kuuma!! Mutta jospa se tästä, ruutu kerrallaan. Aikanaan graduoppaassakin sanottiin, että ihminen voi syödä kokonaisen elefantin, jos laittaa sen tarpeeksi pieniin paloihin. Olenko muistanut täällä koskaan kertoa, että inhoan kaikkea siivoamista?? :)

Iloista viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Miä oon varmaankin jotenkin outo... Tykkään ikkunoiden pesusta! Siinä näkee heti työnsä jäljen. Toisaalta, niin näkee lattioiden pesussa ja imuroinnissakin (ainakin tässä huushollissa ;) mutta niistä en kyllä tykkää.

    VastaaPoista
  2. Onnittelen hienosta suorituksesta. Minulle ikkunanpesu on kuin tervanjuontia. En siitä pidä, mutta pakotan itseni siihen joka kevät. Siis vain kerran vuodessa.

    VastaaPoista