Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Aukustissa

Juhlat on sitten juhlittu. Minua ei kukaan ole ikinä kutsunut mihinkään VIP-tilaisuuteen, enkä tiedä tuleeko ikinä enää kutsumaankaan - vuoden päästä voin olla taas kortistossa, jos huonosti käy - joten päätimme, että käydään edes kääntymässä. (Huomatkaa kaulanauhan teksti "Wilhola 100v." Ei muuten ole kunnan vaan aukustilaisten oma hieno idea - festarinhan siis järjestävät nuoret.)


JAKKin tilaisuus pidettiin Taidetalolla, tarjolla oli maittavaa iltapalaa (mikä oli varsin hyvä, koska en lopulta ehtinyt syödä aamupuuron ja jäätelön lisäksi mitään, kun nukuin koko illansuun), juomia ja hyvää musiikkia. 16-vuotias Mertsi Kuusisto lauloi - laittakaapa nimi mieleen, "mit' ehtii vielä, jos elää saa". Pojan ääni on näin maallikon korvaan jo selvää tangokuningastasoa.

Liukenimme paikalta kahdeksan jälkeen ja suuntasimme itse Aukusti-alueelle. Koska lavalla olivat esitykset vasta alkamassa ja muutenkin oli hiljaista, siirryimme VIP-tiloihin - ja sinne myös juutuimme. Sami oli nukkunut huonosti ja oli väsynyt, minä taas olin väsynyt viime päivien touhuista. Oli siis varsin nannaa saada istua pehmoisella sohvalla, nauttia tarjoiluista ja katsoa ohjelmaa screeniltä. Ruusuilla emme sentään tanssineet, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Yhden suttuisen kännykkäkuvan otin sohvapöytien asetelmista: pleksin alla vuosien takaisia Aukusti-lippuja (nythän vietettiin 10-vuotisjuhlaa) ja ruusukimppu. (Ja takana jonkun jalat, heh.)


Tämän Aukustin aikana oli hauska huomata, että vuoden aikana olen jo saanut melkoisesti tuttuja Jalasjärvellä. Moikkaajia ja juttuseuraa oli ihan kohtuullisesti. Tosin valitin Samille, että kun näen ihmisen "väärässä" paikassa ja "väärissä" vaatteissa (esim. kauppojen henkilökunnan), menee aina hetki, ennen kuin tajuan, kuka on kyseessä. Mutta olihan se mukavaa, kun erään valtakunnallisesti tunnetun yrityksen edustaja julisti, että olen Jalasjärven kunnalle aarre, josta toivoo kunnan pitävän kiinni. Kehotin viemään mielipidettä eteenpäin... :)

Nyt sataa, toivottavasti tulee jossakin välissä sellainen tauko, että saataisiin se onneton rengas vaihdettua fiestaan. Ja toivottavasti lisää vahinkoa ei ole tapahtunut kuluneen yön aikana.

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, toivottavasti kunta tosiaan älyää oman etunsa. Onni muuten potkaisi sinua blogissani, lähettäisitkö osoitteesi?

    VastaaPoista
  2. Oli ihan mainio Aukusti, ja minäkin ihmettelin että vaikken ole jalasjärvinen niin silti näin vaikka kuinka paljon tuttuja. Kumma paikka tämä Etelä-Pohjanmaa! :)

    VastaaPoista