Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Loppuu se pitkäkin loma...

Viimeinen lomapäivä vietettävänä. Tai oikeastaan ei enää loma: minulla on vaalivapaa ja Samilla palkaton vapaapäivä. Totesimme nimittäin jo lomaa suunnitellessa, että viikonloppuna on liikaa toimintaa, jotta näin vanhat ihmiset jaksaisivat heti maanantaina töihin. Mutta huomenna pitää. Tuntuu kovin haikealta! Joskin loma on ollut virkistävä ja ihana, ja on myös ihanaa että on työpaikka johon mennä, niin silti.

Mutta sitä ennen vielä vähän muistoja viikonlopulta. Ajoimme jo perjantaina Lapualle, majoituimme kotikotiin ja pakenimme sitten. Isonveljen ja kälyn vieraaksi oli tulossa Kaukosen suvun isännistö, joten me aioimme pysytellä tiiviisti poissa. (Jokainen, joka minut tuntee, tietää miten suhtaudun sukututkimukseen... :p)

Kävimme vähän hääasioilla, piipahdimme äidin ja isän luona ennen kuin äiti lähti sukukokoukseen, ja sitten oli aikomus lähteä "Välimerenristeilylle" Lapuanjoen uudella laivalla.

Vaan kuinka kävikään... Hiljainen laituri ja lappu luukulla.



Kyllähän perjantaina tuuli, mutta harmitti silti. :( Lohduttauduimme istuksimalla Vanhan Paukun laiturilla ja ihailemalla maisemaa. Tuolla ravintolalaivalla ei siis ollut aikomuskaan seilata, varsinainen alus olisi ollut tässä (tuo harmaa puuosa ei ole laivaa vaan laiturin penkin selkänojaa!).


Olimme kuvitelleet risteilevämme kuudesta seitsemään ja sitten kuluttavamme aikaa vaikka Matkailupuutarhassa siihen asti, kunnes voisimme hiipiä kotikotiin. Mutta kun risteily peruuntui, taivas ripsi sadetta ja ihan kaikki menee kiinni kello kuusi, totesimme, että nyt tarvitaan innovaatiokykyä. En ole ennen hoksannutkaan, että Lapualla - ja monessa muussa paikassa - ei voi tehdä enää mitään kello kuuden jälkeen, jos sää ei suosi! Syömässäkin olimme onnettomat käyneet jo iltapäivällä.

Niin sitten nuuskimme läpi ne kaupat, jotka vielä olivat auki. Tuloksena löytyi Lidlistä yleiskone - toivon mukaan siitä on johonkin! Tänään olisi tarkoitus testata vohvelitaikinalla. Yhdeksän jälkeen menimme kotikotiin ja pääsimme livahtamaan yläkertaan kuin häjyt tenavat. ;)

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä piti ehtiä konfirmaatioon Nurmon kirkkoon. Olin ihmetellyt, kun kummipoikani äiti oli varoitellut tulemaan ajoissa, jotta saa istumapaikan. Kamerankin jätimme autoon, kun ajattelimme, että kirkossa ei kuitenkaan saa kunnon kuvia. No, olisi saanut - Nurmon kirkko on niin pieni, että istumapaikat tosiaan täyttyivät, ja kuvatkin ehkä olisivat onnistuneet.

Toisaalta ilman kameraa sai keskittyä tunnelmaan. Kyllä kummitädin piti silmiään vähän pyyhkiä! Minä en ollut Vemmua siunaamassa, vaan sylikummit, mutta sitten rippijuhlassa sain näin komean nuorukaisen kainalooni. (Kuvan julkaisuun ei ole kysytty lupaa, joten kysytään nyt: saiko? :)


Syötiin ja juotiin hyvin, ja sama jatkui illalla isonveljen ja kälyn luona. Sää tosin oli kovin monenkirjava:


Siitä huolimatta grillattiin. Tunnelma oli aika paljon lämpöisempi kuin juhannuksena - nyt oikein istuttiin pöydän ääressä juttelemassa senkin jälkeen, kun oli syöty! :) Eikä ollut edes vilu!


Kuvat vain ovat pimeitä, kun niitä ottaessa ei aurinko taas paistanutkaan...


Sitten alkoi sataa ensin joella - pisaroita en valitettavasti saanut kuvaan - ja vähitellen tämä paikallinen sadekuuro eteni pöytää kohti, niin että jäätelölle paettiin sisään.


Sateenkaaria oli kaksikin, tässä paras kuva toisesta niistä. (Miksi kaikki mun kuvat on vinoja??)


Sunnuntaina isoveli ja käly lähtivät äidin kanssa jo päivällä tätini 80-vuotisjuhliin, jossa sisarukset ja kummilapset ruokittiin. Me pidimme seuraa isälle, joka ei Parkinsonin taudin vuoksi jaksa juuri kotoa liikkua, kunnes lähdimme Wanhaan Karhunmäkeen itsekin. Karhunmäen seudun kuoro lauloi, piilokuvissa myös käly ja isoveli.



Illalla sitten kotiuduimme auto jälleen täynnä tavaraa. Tällä kertaa oli mukana myös se kuuluisa nukkekoti - siitä kiinnostuneet voivat kurkata Kerälle!

2 kommenttia:

  1. Hip hei!
    Tervetulua vaan töihin.
    Kyllä täälä kaivatahanki täyspäisiä ihimisiä vahavistamahan tätä sekalaasta, joskin vähän vajaata joukkua.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kuva tuo kotikotisi pihasta otettu! Piharakennusten punaiset seinät, kuja, koivu ja todella upea tumma taivas takana! Tuttu lakia, onneksi pääsen tuohon maisemaan viikon päästä. Sitten meikäläisenkin loma alkaa olla lopuillaan.

    Työniloa!

    EL

    VastaaPoista