Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kesäretki hautausmaalle

Eilen iltapäivällä vietimme Samin vanhempien kanssa pitkän aikaa naapuriseurakunnan Kurikan hautausmaalla. Kiersimme valtavaa, kaunista aluetta, jonne on koottu yhteen kohtaan kunnostettuja vanhoja hautaristejä, ja aivan vieressä on uusia hautoja. Maasto laskeutuu alas rantaan, joten näkymä on upea niin kesällä kuin kynttilänvalossa talvellakin.

Tässä jonkin verran otoksia - vaikka aurinkokin yritti paistaa, tuli osasta kuvia kovin pimeitä. Paljon olisi ollut uusia, upeita hautakiviä kuvattavaksi. En kuitenkaan viitsinyt kuvata uusimpia niin, että nimet olisivat näkyneet. Tässä siis vain maistiaisia.






4 kommenttia:

  1. Kommentoin jälkijunassa kissa-asiaa (varmaan kommentoin tätä postausta sitten seuraavan yhteydessä). Hienoa, että ottaisitte kissan eläinsuojeluyhdistykseltä! Jos meille voisi tulla kani, niin minäkin päätyisin pelastettuun eläimeen. Ilmoittauduinkin Hesylle vapaaehtoiseksi, että pääsisin rapsuttamaan pupuja ;).

    Mutta ainakin Hesyn kuvauksista saa sellaisen käsityksen, että monet kissat ovat oppineet luonnossa villeille tavoille eivätkä välttämättä ole heti alkuun kovin sisäsiistejä tai seurallisia.

    VastaaPoista
  2. hautausmaat on kyllä mielenkiintosia!

    VastaaPoista
  3. Kauniita ja arvokkaita hautamuistomerkkejä, mutta oliko tuossa välissä kissan hauta? Vai viiraako mulla silmät?

    VastaaPoista
  4. Maartsi, SSEY:n sivuilla kuvaillaan kissojen luonne aika tarkasti - siisteydestä ei puhuta, mutta kyllä siitä, onko ihmisystävällinen, kaipaako seurakseen muita eläimiä, onko mieluiten "ainokainen". Jos etenemme asiassa, pitää varmaan muistaa kysyä...

    SatuH, kiersimme rengasmatkallakin moooonta hautausmaata. Kristiinankaupungin vanha (Ulrika Eleonoran) hautausmaa oli jotenkin karmiva...

    Villiviini, ei viiraa silmät, mutta ei ole kissan hauta! Tuo kissankuva oli erään nuoren vainajan hautakivessä. Liekö meilläkin yleistymässä koristelutapa, jonka näin Sveitsissä: hautakiveen kuvataan vainajalle tärkeä asia (Sveitsissä näin esim. metsästyskoirien kuvia). Ilmeisesti tähän haudattu on pitänyt kissoista. Otin kuvan tarkoituksella niin, ettei vainajan nimi näy.

    VastaaPoista